Ohjaileva retoriikka Pentti O. A. Haikosen populaaritieteellisessä teoksessa Tietoisuus, tekoäly ja robotit

Abstract

Pro gradussani tutkin Pentti O. A. Haikosen vuonna 2017 julkaistua tietokirjaa Tietoisuus, tekoäly ja robotit. Tekstianalyysin avulla nostan esiin niitä keinoja, joilla teoksen eetos rakentuu ja puhujakuva muodostuu ja täydennän näitä havaintoja vertaamalla teosta populaaritieteen konventioihin. Analyysini keskittyy argumentaatioon eli kirjailijan tapaan esittää asiansa vakuuttavasti ja tämän vuoksi hyödynnän tekstianalyysissäni erityisesti retoriikan tutkimusta ja kommunikaatiorakenteita avaavaa semioottista sosiologiaa. Näistä teoriataustoista käsin selvitän, kuinka kirjailija rakentaa itsestään luotettavan kuvan ja millä tavoin eetos muodostaa ja muokkaa tekstistä välittyvää puhujakuvaa. Lisäksi pohdin tietokirjan suhdetta muuhun popularisoituun tieteeseen ja kartoitan niitä lähtökohtia, joista tiedettä popularisoidaan eli yleistajuistetaan. Varsinaiset tutkimuskysymykseni ovat:

1. Miten eetos rakentuu tekstissä? 2. Minkälainen puhujakuva tekstistä muodostuu? 3. Miten ja miksi tekoälytutkimusta popularisoidaan teoksessa Tietoisuus, tekoäly ja robotit?

Tutkimushypoteesini on, että tietokirjallisuus voi pyrkiä vaikuttamaan lukijaansa voimakkaasti ja mahdolliset ennakko-oletukset objektiivisesta tekstistä eivät realisoidu, vaan tietoaines saatetaan tarjoilla hyvinkin subjektiivisesta näkökulmasta luentaa ohjailevaa retoriikkaa hyödyntäen. Tähän hypoteesiini sisältyy lisäksi ajatus siitä, että syyt popularisoida tiedettä voivat olla muitakin kuin vilpitön halu yleistajuistaa jotakin tiettyä tieteenalaa. Tavoitteeni tässä tutkimuksessa on osoittaa tietokirjallisuuden tutkimuksen ja kriittisen luennan merkityksellisyys; nykyajan tietoyhteiskunnassa on tärkeätä kiinnittää huomiota siihen, miten ja missä muodossa meille tarjottu tieto on esitetty. Tutkimuksessani havaitaan, että eetosta ei välttämättä rakenneta ollenkaan, vaan kirjailijan ja lukijan välinen luottamussuhde oletetaan olevan olemassa, kun kyseessä on alan ammattilaisen tekemä tietokirja. Tästä johtuen puhujakuvaksi hahmottuu tieteen sankari, joka teknologiapainottuneen populaaritieteen konventioiden mukaisesti yrittää pelastaa lukijan muiden tutkijoiden vääriltä havainnoilta ja pyrkii nostamaan itsensä jalustalle suhteessa lukijaan ja muihin tutkijoihin.

Tässä tutkimuksessa perehdyn yhteen ajankohtaista ja mediassa näkyvillä olevaa aihetta käsittelevään tietokirjaan ja tarkastelen tutkimuskysymysteni avulla tekoälyä pohtivaa yleistajuistettua tutkimusta. Vaikka tarkoitukseni on korostaa tietokirjallisuuden tutkimusta ylipäätään ja vaikka pohdin tarvetta popularisoida tiedettä yleisesti, koskevat analyysini ja päätelmäni ainoastaan kohdeteokseksi valikoitunutta Haikosen tietokirjaa Tietoisuus, tekoäly ja robotit. Käsittelen tutkimuksessani vain Pentti Haikosen kirjoittamaa tekstiä enkä tässä työssä ota kantaa teoksen visuaaliseen ilmeeseen, kuten kirjailijan tekemiin havainnollistaviin kaaviokuviin tai kirjailijan pojan Pete Haikosen tekemään Anima Machina -kuvitukseen.