Att motivera med kultur. Hur motivation och kultur i svenskundervisningen hänger samman
Jormanainen, Essi (2019)
Jormanainen, Essi
2019
Pohjoismaisten kielten tutkinto-ohjelma
Informaatioteknologian ja viestinnän tiedekunta - Faculty of Information Technology and Communication Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2019-10-14
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-201909243482
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-201909243482
Tiivistelmä
Tarkastelen pro gradu -tutkielmassani B1-ruotsin kulttuuriopetusta ja sitä, miten se on yhteydessä oppilaiden opiskelumotivaatioon yläkoulun ruotsin tunneilla.
Tutkimukseni aineistona ovat kyselylomakkeet, haastattelut ja havainnointi. Kyselylomakkeisiin on vastannut 93 oppilasta ja neljä opettajaa yhteensä neljästä koulusta. Kyselylomakkeiden lisäksi aineistoon kuuluu kaksi viiden hengen oppilasryhmän kanssa tehtyä haastattelua ja kaksi opettajahaastattelua. Kyselylomakkeiden ja haastattelujen lisäksi olen havainnoinut kaksi oppituntia. Pääasiallinen tutkimusmenetelmäni on laadullinen sisällönanalyysi. Kyselylomakkeiden monivalintakysymykset olen analysoinut kvantitatiivisella menetelmällä.
Tulokset osoittavat, että opettajat opettavat kulttuuria useimmiten oppikirjan ja niiden kulttuuriosioiden avulla. Opetuksessa tunnutaan keskittyvän viestintään, sillä sekä opettajien että oppilaiden mielestä viestintätilanteita opetetaan eniten. Vähiten kulttuuriaiheista opetetaan kirjallisuutta. Kulttuuri ei ole koskaan oppitunnin pääaihe, vaan toimii eräänlaisena lämmittelynä uuteen teemaan tai kappaleeseen siirryttäessä. Oppilaiden mielestä aikaa on harvoin millekään ylimääräiselle. Kun kysyin oppilailta ja heidän opettajiltaan, kuinka paljon oppitunneilla opetetaan kulttuuria, oli ”harvoin” yleisin vastaus. Opettajat haluaisivat opettaa enemmän kulttuuria, mutta kielioppi ja muut kielen osa-alueet tuntuvat tärkeämmiltä kokeiden ja oppilaiden tulevien opintojen vuoksi.
Analyysini mukaan oppilaat ovat kiinnostuneita kulttuurista ja haluaisivat enemmän autenttista kielenkäyttöä ruotsin tunneille. Suurin osa oppilaista on sitä mieltä, etteivät he tiedä kulttuurista tarpeeksi ja että sen opetus on pinnallista. Suurin ongelma on oppikirjojen sisältö: se on liian arkipäiväistä, eikä innosta oppimaan. Oppikirja-analyysini mukaan nuorten arkikulttuuri onkin kirjojen toistuvin teema. Oppikirjat sisältävät paljon myös muuta kulttuuria, mutta eniten sitä on kulttuuriosioissa ja ekstrateksteissä. Opettajilla ei kuitenkaan ole tarpeeksi aikaa käsitellä oppikirjojen ekstramateriaalia, joka myös useimmiten käsittelee kulttuuria.
Kaikki oppilaat eivät ole kiinnostuneita ruotsalaisesta ja pohjoismaisesta kulttuurista, mutta suurin osa on sitä mieltä, että jos kulttuuria opetettaisiin enemmän, se motivoisi myös oppitunneilla. Opettajien mukaan kaikki tosielämään liittyvät aiheet motivoivat oppilaita. Mitä tulee kulttuuriopetuksen määrään ja laatuun, on melkein kaikilla opetustavoilla positiivinen korrelaatio oppilaiden motivaatioon. Se, miten motivaatio vaikuttaa oppimistuloksiin, on kuitenkin toinen asia. Motivoitunut oppilas saa todennäköisemmin parempia arvosanoja, mutta on myös paljon muita tekijöitä, jotka vaikuttavat koulumenestykseen.
Tutkimukseni aineistona ovat kyselylomakkeet, haastattelut ja havainnointi. Kyselylomakkeisiin on vastannut 93 oppilasta ja neljä opettajaa yhteensä neljästä koulusta. Kyselylomakkeiden lisäksi aineistoon kuuluu kaksi viiden hengen oppilasryhmän kanssa tehtyä haastattelua ja kaksi opettajahaastattelua. Kyselylomakkeiden ja haastattelujen lisäksi olen havainnoinut kaksi oppituntia. Pääasiallinen tutkimusmenetelmäni on laadullinen sisällönanalyysi. Kyselylomakkeiden monivalintakysymykset olen analysoinut kvantitatiivisella menetelmällä.
Tulokset osoittavat, että opettajat opettavat kulttuuria useimmiten oppikirjan ja niiden kulttuuriosioiden avulla. Opetuksessa tunnutaan keskittyvän viestintään, sillä sekä opettajien että oppilaiden mielestä viestintätilanteita opetetaan eniten. Vähiten kulttuuriaiheista opetetaan kirjallisuutta. Kulttuuri ei ole koskaan oppitunnin pääaihe, vaan toimii eräänlaisena lämmittelynä uuteen teemaan tai kappaleeseen siirryttäessä. Oppilaiden mielestä aikaa on harvoin millekään ylimääräiselle. Kun kysyin oppilailta ja heidän opettajiltaan, kuinka paljon oppitunneilla opetetaan kulttuuria, oli ”harvoin” yleisin vastaus. Opettajat haluaisivat opettaa enemmän kulttuuria, mutta kielioppi ja muut kielen osa-alueet tuntuvat tärkeämmiltä kokeiden ja oppilaiden tulevien opintojen vuoksi.
Analyysini mukaan oppilaat ovat kiinnostuneita kulttuurista ja haluaisivat enemmän autenttista kielenkäyttöä ruotsin tunneille. Suurin osa oppilaista on sitä mieltä, etteivät he tiedä kulttuurista tarpeeksi ja että sen opetus on pinnallista. Suurin ongelma on oppikirjojen sisältö: se on liian arkipäiväistä, eikä innosta oppimaan. Oppikirja-analyysini mukaan nuorten arkikulttuuri onkin kirjojen toistuvin teema. Oppikirjat sisältävät paljon myös muuta kulttuuria, mutta eniten sitä on kulttuuriosioissa ja ekstrateksteissä. Opettajilla ei kuitenkaan ole tarpeeksi aikaa käsitellä oppikirjojen ekstramateriaalia, joka myös useimmiten käsittelee kulttuuria.
Kaikki oppilaat eivät ole kiinnostuneita ruotsalaisesta ja pohjoismaisesta kulttuurista, mutta suurin osa on sitä mieltä, että jos kulttuuria opetettaisiin enemmän, se motivoisi myös oppitunneilla. Opettajien mukaan kaikki tosielämään liittyvät aiheet motivoivat oppilaita. Mitä tulee kulttuuriopetuksen määrään ja laatuun, on melkein kaikilla opetustavoilla positiivinen korrelaatio oppilaiden motivaatioon. Se, miten motivaatio vaikuttaa oppimistuloksiin, on kuitenkin toinen asia. Motivoitunut oppilas saa todennäköisemmin parempia arvosanoja, mutta on myös paljon muita tekijöitä, jotka vaikuttavat koulumenestykseen.