Omatunto tilivelvollisuutena yleistetylle toiselle
Nikanne, Patrik (2019)
2019
Filosofian tutkinto-ohjelma
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2019-10-07
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-201909203428
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-201909203428
Tiivistelmä
Tutkielmassa tarkastellaan omantunnon luonnetta ja puolustetaan moraalipsykologista teoriaa omastatunnosta tilivelvollisuutena yleistetylle toiselle. Moraalipsykologista tilivelvollisuusteoriaa yhdistetään sosiaalisen minuuden teorian kanssa.
Tilivelvollisuusteorian mukaan moraalinen vastuullisena pitäminen perustuu sosiaalista vuorovaikutusta sääteleviin reaktiivisiin asenteisiin. Stephen Darwall ja Brendan Dill korostavat erityisesti moitteen ja syyllisyyden asenteiden roolia moraalipsykologiassa. Näistä syyllisyys on itseen refleksiivisesti toisen persoonan näkökulmasta kohdistettua moitetta. Tilivelvollisuusteoria joutuu olettamaan, että omantunnon kannalta keskeinen toisen persoonan näkökulma on samanaikaisesti myös yksilön ensimmäisen persoonan ja moraaliyhteisön kollektiivinen näkökulma. Näiden omantunnon edellyttämien näkökulmien päällekkäisyyteen etsitään tässä tutkielmassa selvennystä sosiaalisen minuuden teoriasta.
Yleistetty toinen on George Herbert Meadin sosiaalisen minuuden teoriaan liittyvä käsite, joka voidaan tulkita sellaiseksi psykologiseksi edustukseksi sosiaalisen kokonaisuuden näkökulmasta, joka luo yksilölle yhtenäisen käsityksen itsestään, eli objektiminän. Itseys voidaan laajassa merkityksessään ymmärtää eri psyykenrakenteiden vuoropuheluna, jossa subjektiminä samaistuu yleistetyn toisen välityksellä objektiminään. Tutkielmassa tarkastellaan lähemmin tätä itsen dynamiikkaa ja yleistetyn toisen roolia siinä. Yleistetyn toisen käsitettä verrataan myös sen sukulaiskäsitteisiin Adam Smithin puolueettomaan tarkkailijaan ja Sigmund Freudin superegoon.
Tutkielmassa tarkastellaan, kuinka yleistetyn toisen ja laajemmin sosiaalisen minuuden teorian yhdistäminen tilivelvollisuusteoriaan täydentää näiden molempien teorioiden käsityksiä omantunnon luonteesta. Se tarjoaa selityksen sille, kuinka refleksiivinen näkökulma, josta yksilö peilaa itseään moraalisesti, on samanaikaisesti sekä toisen, itsen että moraaliyhteisön näkökulma. Tutkielmassa puolustetaan kantaa, että käsiteltyjen teorioiden yhdistäminen tarjoaa hedelmällisen tavan ymmärtää omantunnon psykologiaa ja myös avaa tutkimusta kiinnostaviin suuntiin.
Tilivelvollisuusteorian mukaan moraalinen vastuullisena pitäminen perustuu sosiaalista vuorovaikutusta sääteleviin reaktiivisiin asenteisiin. Stephen Darwall ja Brendan Dill korostavat erityisesti moitteen ja syyllisyyden asenteiden roolia moraalipsykologiassa. Näistä syyllisyys on itseen refleksiivisesti toisen persoonan näkökulmasta kohdistettua moitetta. Tilivelvollisuusteoria joutuu olettamaan, että omantunnon kannalta keskeinen toisen persoonan näkökulma on samanaikaisesti myös yksilön ensimmäisen persoonan ja moraaliyhteisön kollektiivinen näkökulma. Näiden omantunnon edellyttämien näkökulmien päällekkäisyyteen etsitään tässä tutkielmassa selvennystä sosiaalisen minuuden teoriasta.
Yleistetty toinen on George Herbert Meadin sosiaalisen minuuden teoriaan liittyvä käsite, joka voidaan tulkita sellaiseksi psykologiseksi edustukseksi sosiaalisen kokonaisuuden näkökulmasta, joka luo yksilölle yhtenäisen käsityksen itsestään, eli objektiminän. Itseys voidaan laajassa merkityksessään ymmärtää eri psyykenrakenteiden vuoropuheluna, jossa subjektiminä samaistuu yleistetyn toisen välityksellä objektiminään. Tutkielmassa tarkastellaan lähemmin tätä itsen dynamiikkaa ja yleistetyn toisen roolia siinä. Yleistetyn toisen käsitettä verrataan myös sen sukulaiskäsitteisiin Adam Smithin puolueettomaan tarkkailijaan ja Sigmund Freudin superegoon.
Tutkielmassa tarkastellaan, kuinka yleistetyn toisen ja laajemmin sosiaalisen minuuden teorian yhdistäminen tilivelvollisuusteoriaan täydentää näiden molempien teorioiden käsityksiä omantunnon luonteesta. Se tarjoaa selityksen sille, kuinka refleksiivinen näkökulma, josta yksilö peilaa itseään moraalisesti, on samanaikaisesti sekä toisen, itsen että moraaliyhteisön näkökulma. Tutkielmassa puolustetaan kantaa, että käsiteltyjen teorioiden yhdistäminen tarjoaa hedelmällisen tavan ymmärtää omantunnon psykologiaa ja myös avaa tutkimusta kiinnostaviin suuntiin.