Carbonic Anhydrase VI : Functional characterization in mouse and zebrafish model organisms
Patrikainen, Maarit (2019)
Patrikainen, Maarit
Tampere University
2019
Lääketieteen ja biotieteiden tohtoriohjelma - Doctoral Programme in Medicine and Life Sciences
Lääketieteen ja terveysteknologian tiedekunta - Faculty of Medicine and Health Technology
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Väitöspäivä
2019-10-11
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-1258-9
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-1258-9
Tiivistelmä
Hiilihappoanhydraasit (Carbonic anhydrase, CA) katalysoivat tehokkaasti käänteistä hiilidioksidin ja veden reaktiota bikarbonaatiksi ja protoniksi (CO2 + H2O - HCO3-
+ H+). Useimmat CA-entsyymit kuuluvat α-, β-, tai γ- luokkaan, jotka eroavat toisistaan sekä aktiivisen keskuksen että ulkoisen rakenteen osalta. CA VI on ainoa rx-luokan erittyvä entsyymi. Se havaittiin ihmisen syljestä ja yhdistettiin makuaistimukseen ensimmäistä kertaa 1970-luvulla ja nimettiin ’gustiini’ - entsyymiksi. Vuonna 1979 CA-entsyymi löydettiin lampaan sylkirauhasesta ja syljestä. Ihmisen syljestä eristetty entsyymi nimettiin CA VI:ksi vuonna 1987. Vuonna 1998 osoitettiin, että ’gustiini’ ja CA VI ovat keskenään identtisiä. Ihmisellä CA VI-entsyymiä erittyy syljen lisäksi myös maitoon. Oman tutkimukseni tarkoituksena on ollut hankkia uutta tietoa erittyvän CA-entsyymin ilmentymisestä ja toiminnasta.
Tutkimuksessa käytettiin kahta koe-eläinmallia: Car6 poistogeenisiä hiiriä sekä seeprakaloja, joiden vastaava geeni oli hiljennetty morfoliinotekniikalla.
Car6 poistogeenistä hiirimallia käytettiin sekä makuaistimuksen että geenien ilmentymisen tutkimiseen. Tuloksia verrattiin normaalien villin tyypin (WT) hiirten tuloksiin. Tutkimuksessa tarkasteltiin cDNA-mikrosirutekniikan avulla, miten CA VI-entsyymin poisto vaikuttaa geenien ilmentymiseen henkitorvessa ja keuhkoissa. Kahden hiiriryhmän välisiä eroja selvitettiin tilastotieteellisillä menetelmillä.
Hyönteissoluissa geenitekniikan avulla tuotetun seeprakalan CA VI-proteiinin rakenteen kartoitukseen käytettiin staattista (SLS) ja dynaamista (DLS) valonsirontamenetelmää, joita ennen proteiini puhdistettiin kromatografiamenetelmillä. Massaspektrometriaa varten proteiinirakenne pilkottiin trypsiinin avulla. Proteiinirakenne, siinä esiintyvät sokerointikohdat ja sokeriosien rakenteet analysoitiin CID-MS/MS-massaspektrometrialla.
Tutkimuksen eri vaiheissa tuloksina saadut nukleotidi- ja aminohapposekvenssit analysoitiin käyttämällä lukuisia bioinformatiikan työkaluja. CA VI- entsyymin merkitystä seeprakalan kehityksessä tutkittiin hiljentämällä ca6-geeni alkioista, minkä jälkeen tarkasteltiin kalojen kehitystä ja uintikäyttäytymistä.
Makuaistimuskokeen tulokset osoittivat Car6-/- -hiirten suosivan veden juomisen
n 0.003 mM kiniiniliuosta, kun taas WT hiiret suosivat vettä.
Mikrosirumenetelmällä saadun datan analyysi osoitti geenien ilmentymiseroja sekä henkitorvessa että keuhkoissa Car6-/- poistogeenisten ja WT hiirten välillä. VLAD- analyysi osoitti muutoksia aineenvaihdunnan prosesseissa, biologisessa säätelyssä, yhden organismin prosesseissa sekä limakalvoon liittyvän kudoksen immuunivasteessa.
Sekvenssianalyysi osoitti, että seeprakalan CA VI:n C-terminaalipäähän on liittynyt pentraksiiniproteiini. Valonsironta- ja geelisuodatusanalyysien tuloksena proteiini ilmenee oligomeerina, ja molekyylin koon perusteella sen voidaan arvioida esiintyvän pentameerina. Sekä CA VI- että PTX-domeeneissa on rikkisiltoja. Seeprakalan CA VI-PTX -kudosvärjäys osoitti positiivista signaalia solun pinnalta ihossa, sydämessä, kiduksissa sekä uimarakossa. ca6 geenin hiljentämisen jälkeen neljän päivän ikäiset poikaset eivät pystyneet uimaan normaalisti lähellä veden pintaa joko uimarakon hidastuneen kehittymisen tai sen täyttymiseen liittyvien ongelmien vuoksi, kun taas WT poikaset uivat normaalisti. Viiden päivän iässä ca6-hiljennettyjen poikasten uimarakko täyttyi ja uintikyky tuli normaaliksi.
Poistogeenisen hiirimallin avulla osoitimme, että CA VI osallistuu karvaan maun aistimukseen. CA VI, jota erittyy runsaasti sylkeen ja maitoon voi olla yksi tekijä, joka auttaa välttämään karvaan makuisia ja mahdollisesti myrkyllisiä aineita. Seeprakalan CA VI-entsyymiin liittyvien tutkimusten avulla saatiin runsaasti uutta tietoa CA- entsyymien evoluutiosta sekä CA VI-PTX-proteiinin ilmentymisestä, rakenteesta ja toiminnasta.
+ H+). Useimmat CA-entsyymit kuuluvat α-, β-, tai γ- luokkaan, jotka eroavat toisistaan sekä aktiivisen keskuksen että ulkoisen rakenteen osalta. CA VI on ainoa rx-luokan erittyvä entsyymi. Se havaittiin ihmisen syljestä ja yhdistettiin makuaistimukseen ensimmäistä kertaa 1970-luvulla ja nimettiin ’gustiini’ - entsyymiksi. Vuonna 1979 CA-entsyymi löydettiin lampaan sylkirauhasesta ja syljestä. Ihmisen syljestä eristetty entsyymi nimettiin CA VI:ksi vuonna 1987. Vuonna 1998 osoitettiin, että ’gustiini’ ja CA VI ovat keskenään identtisiä. Ihmisellä CA VI-entsyymiä erittyy syljen lisäksi myös maitoon. Oman tutkimukseni tarkoituksena on ollut hankkia uutta tietoa erittyvän CA-entsyymin ilmentymisestä ja toiminnasta.
Tutkimuksessa käytettiin kahta koe-eläinmallia: Car6 poistogeenisiä hiiriä sekä seeprakaloja, joiden vastaava geeni oli hiljennetty morfoliinotekniikalla.
Car6 poistogeenistä hiirimallia käytettiin sekä makuaistimuksen että geenien ilmentymisen tutkimiseen. Tuloksia verrattiin normaalien villin tyypin (WT) hiirten tuloksiin. Tutkimuksessa tarkasteltiin cDNA-mikrosirutekniikan avulla, miten CA VI-entsyymin poisto vaikuttaa geenien ilmentymiseen henkitorvessa ja keuhkoissa. Kahden hiiriryhmän välisiä eroja selvitettiin tilastotieteellisillä menetelmillä.
Hyönteissoluissa geenitekniikan avulla tuotetun seeprakalan CA VI-proteiinin rakenteen kartoitukseen käytettiin staattista (SLS) ja dynaamista (DLS) valonsirontamenetelmää, joita ennen proteiini puhdistettiin kromatografiamenetelmillä. Massaspektrometriaa varten proteiinirakenne pilkottiin trypsiinin avulla. Proteiinirakenne, siinä esiintyvät sokerointikohdat ja sokeriosien rakenteet analysoitiin CID-MS/MS-massaspektrometrialla.
Tutkimuksen eri vaiheissa tuloksina saadut nukleotidi- ja aminohapposekvenssit analysoitiin käyttämällä lukuisia bioinformatiikan työkaluja. CA VI- entsyymin merkitystä seeprakalan kehityksessä tutkittiin hiljentämällä ca6-geeni alkioista, minkä jälkeen tarkasteltiin kalojen kehitystä ja uintikäyttäytymistä.
Makuaistimuskokeen tulokset osoittivat Car6-/- -hiirten suosivan veden juomisen
n 0.003 mM kiniiniliuosta, kun taas WT hiiret suosivat vettä.
Mikrosirumenetelmällä saadun datan analyysi osoitti geenien ilmentymiseroja sekä henkitorvessa että keuhkoissa Car6-/- poistogeenisten ja WT hiirten välillä. VLAD- analyysi osoitti muutoksia aineenvaihdunnan prosesseissa, biologisessa säätelyssä, yhden organismin prosesseissa sekä limakalvoon liittyvän kudoksen immuunivasteessa.
Sekvenssianalyysi osoitti, että seeprakalan CA VI:n C-terminaalipäähän on liittynyt pentraksiiniproteiini. Valonsironta- ja geelisuodatusanalyysien tuloksena proteiini ilmenee oligomeerina, ja molekyylin koon perusteella sen voidaan arvioida esiintyvän pentameerina. Sekä CA VI- että PTX-domeeneissa on rikkisiltoja. Seeprakalan CA VI-PTX -kudosvärjäys osoitti positiivista signaalia solun pinnalta ihossa, sydämessä, kiduksissa sekä uimarakossa. ca6 geenin hiljentämisen jälkeen neljän päivän ikäiset poikaset eivät pystyneet uimaan normaalisti lähellä veden pintaa joko uimarakon hidastuneen kehittymisen tai sen täyttymiseen liittyvien ongelmien vuoksi, kun taas WT poikaset uivat normaalisti. Viiden päivän iässä ca6-hiljennettyjen poikasten uimarakko täyttyi ja uintikyky tuli normaaliksi.
Poistogeenisen hiirimallin avulla osoitimme, että CA VI osallistuu karvaan maun aistimukseen. CA VI, jota erittyy runsaasti sylkeen ja maitoon voi olla yksi tekijä, joka auttaa välttämään karvaan makuisia ja mahdollisesti myrkyllisiä aineita. Seeprakalan CA VI-entsyymiin liittyvien tutkimusten avulla saatiin runsaasti uutta tietoa CA- entsyymien evoluutiosta sekä CA VI-PTX-proteiinin ilmentymisestä, rakenteesta ja toiminnasta.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [4862]