Ohjattuja seksuaalisia nautintoja
Haataja, Marika (2019)
Haataja, Marika
Tampereen yliopisto
2019
Yhteiskuntatutkimuksen tohtoriohjelma - Doctoral Programme in Social Sciences
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Väitöspäivä
2019-10-12
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-1235-0
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-1235-0
Tiivistelmä
Tutkimuksessa tarkastellaan, miten seksuaalisuutta koskevat asiantuntijatekstit muodostavat käsityksiä seksuaalisista, sukupuolisista ja yksilöllisistä subjekteista. Lisäksi tutkimuksessa selvitetään, millaisia seksuaalisen subjektivoitumisen mahdollisuuksia asiantuntijatieto tuottaa. Analyyttisena lähestymistapana on hallinnan analytiikka. Tutkimuksen empiirinen aineisto koostuu suomenkielisinä ilmestyneistä asiantuntijateksteistä, jotka on julkaistu pääasiassa aikavälillä 2000–2017. Suurimman yhtenäisen kokonaisuuden muodostavat seksuaaliopaskirjat, kaikkiaan 15 kappaletta. Lisäksi mukana on seksologista tietokirjallisuutta ja seksuaalilääketieteellisiä julkaisuja. Historialliseen aineistoon pohjautuvassa osuudessa mukana on myös lehtikirjoituksia ja näytelmiä 1900-luvun ensimmäiseltä vuosikymmeneltä. Tekstiaineistoja on analysoitu teema- ja diskurssianalyysin menetelmin.
Tutkimuksen keskeisin tulos on se, että jälkimodernissa yhteiskunnassa ihmisiä paradoksaalisesti samanaikaisesti sekä vapautetaan yksilöllisiksi että normalisoidaan yhdenmukaisiksi seksuaalisiksi subjekteiksi. Yksilöllisyyttä korostavassa kulttuurissa seksuaalisen subjektiuden toteuttamisen mahdollisuudet ovat merkittävällä tavalla moninaistuneet. Yhdenmukaistaviin sukupuoli- ja seksuaalinormeihin sopeuttamisen sijaan painopiste siirtyy yhä useammin yksilöllisen seksuaalisuuden työstämiseen. Myös käsitys sosiaalisesta sukupuolesta tarjoaa vaihtoehtoja yhdenmukaistaville sukupuoli- ja seksuaalinormeille. Kun sukupuolta ei jäsennetä yksinomaan biologiseksi tosiasiaksi, ymmärrys sukupuolesta ja seksuaalisuudesta laajenee.
Seksuaalisuutta normalisoivat, yhdenmukaistavat ja hierarkisoivat käsitykset eivät kuitenkaan ole hävinneet. Vaikka miesten seksuaalisuus nostetaan satunnaisesti vapauttamisen kohteeksi kyseenalaistamalla miesten seksuaalisuuteen ja maskuliinisuuteen liittyviä normatiivisia ihanteita, se uhkaa jäädä normalisoivan ja yhdenmukaistavan hallinnan puristukseen asiantuntijatekstien korostaessa penis- ja suorituskeskeistä lähestymistapaa miesten seksuaalisuuteen. Naisia puolestaan ohjataan paikoin tunnistamaan itsensä seksikkäiksi subjekteiksi seksuaaliseksi subjektiksi tunnistamisen sijaan. Normalisoivan ja yhdenmukaistavan hallinnan ote tiukentuu myös silloin, kun teksteissä vahvistetaan subjektien heteroseksuaalista itseymmärrystä ja heteroseksuaalisuus sementoidaan pysyväksi identiteetiksi.
Sukupuolihierarkioiden pysyvyyttä alleviivaa se, miten tekstit korostavat naisten seksuaalista tasa-arvoa, mutta jättävät pääosin huomiotta heteroseksuaalisiin suhteisiin liittyvät epätasa-arvoiset käytännöt. Näin naisten emansipoiminen tasa-arvoiseen seksuaaliseen nautintoon paradoksaalisesti kiinnittää heidät epätasa-arvoiseen heteroseksuaaliseen järjestykseen.
Yksilölliseen nautintoelämään vapautumista sävyttää ristiriitaisuus. Yhtäältä subjekteille tarjoutuu moninaistuvia mahdollisuuksia toteuttaa yksilöllistä nautintoelämää, toisaalta seksuaalinen nautinto sementoituu samalla entistä tiukemmin pysyväksi, muuttumattomaksi osaksi minuutta.
Tutkimuksen keskeisin tulos on se, että jälkimodernissa yhteiskunnassa ihmisiä paradoksaalisesti samanaikaisesti sekä vapautetaan yksilöllisiksi että normalisoidaan yhdenmukaisiksi seksuaalisiksi subjekteiksi. Yksilöllisyyttä korostavassa kulttuurissa seksuaalisen subjektiuden toteuttamisen mahdollisuudet ovat merkittävällä tavalla moninaistuneet. Yhdenmukaistaviin sukupuoli- ja seksuaalinormeihin sopeuttamisen sijaan painopiste siirtyy yhä useammin yksilöllisen seksuaalisuuden työstämiseen. Myös käsitys sosiaalisesta sukupuolesta tarjoaa vaihtoehtoja yhdenmukaistaville sukupuoli- ja seksuaalinormeille. Kun sukupuolta ei jäsennetä yksinomaan biologiseksi tosiasiaksi, ymmärrys sukupuolesta ja seksuaalisuudesta laajenee.
Seksuaalisuutta normalisoivat, yhdenmukaistavat ja hierarkisoivat käsitykset eivät kuitenkaan ole hävinneet. Vaikka miesten seksuaalisuus nostetaan satunnaisesti vapauttamisen kohteeksi kyseenalaistamalla miesten seksuaalisuuteen ja maskuliinisuuteen liittyviä normatiivisia ihanteita, se uhkaa jäädä normalisoivan ja yhdenmukaistavan hallinnan puristukseen asiantuntijatekstien korostaessa penis- ja suorituskeskeistä lähestymistapaa miesten seksuaalisuuteen. Naisia puolestaan ohjataan paikoin tunnistamaan itsensä seksikkäiksi subjekteiksi seksuaaliseksi subjektiksi tunnistamisen sijaan. Normalisoivan ja yhdenmukaistavan hallinnan ote tiukentuu myös silloin, kun teksteissä vahvistetaan subjektien heteroseksuaalista itseymmärrystä ja heteroseksuaalisuus sementoidaan pysyväksi identiteetiksi.
Sukupuolihierarkioiden pysyvyyttä alleviivaa se, miten tekstit korostavat naisten seksuaalista tasa-arvoa, mutta jättävät pääosin huomiotta heteroseksuaalisiin suhteisiin liittyvät epätasa-arvoiset käytännöt. Näin naisten emansipoiminen tasa-arvoiseen seksuaaliseen nautintoon paradoksaalisesti kiinnittää heidät epätasa-arvoiseen heteroseksuaaliseen järjestykseen.
Yksilölliseen nautintoelämään vapautumista sävyttää ristiriitaisuus. Yhtäältä subjekteille tarjoutuu moninaistuvia mahdollisuuksia toteuttaa yksilöllistä nautintoelämää, toisaalta seksuaalinen nautinto sementoituu samalla entistä tiukemmin pysyväksi, muuttumattomaksi osaksi minuutta.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [4905]