Ohjattuja seksuaalisia nautintoja

Abstract

Tutkimuksessa tarkastellaan, miten seksuaalisuutta koskevat asiantuntijatekstit muodostavat käsityksiä seksuaalisista, sukupuolisista ja yksilöllisistä subjekteista. Lisäksi tutkimuksessa selvitetään, millaisia seksuaalisen subjektivoitumisen mahdollisuuksia asiantuntijatieto tuottaa. Analyyttisena lähestymistapana on hallinnan analytiikka. Tutkimuksen empiirinen aineisto koostuu suomenkielisinä ilmestyneistä asiantuntijateksteistä, jotka on julkaistu pääasiassa aikavälillä 2000–2017. Suurimman yhtenäisen kokonaisuuden muodostavat seksuaaliopaskirjat, kaikkiaan 15 kappaletta. Lisäksi mukana on seksologista tietokirjallisuutta ja seksuaalilääketieteellisiä julkaisuja. Historialliseen aineistoon pohjautuvassa osuudessa mukana on myös lehtikirjoituksia ja näytelmiä 1900-luvun ensimmäiseltä vuosikymmeneltä. Tekstiaineistoja on analysoitu teema- ja diskurssianalyysin menetelmin.

Tutkimuksen keskeisin tulos on se, että jälkimodernissa yhteiskunnassa ihmisiä paradoksaalisesti samanaikaisesti sekä vapautetaan yksilöllisiksi että normalisoidaan yhdenmukaisiksi seksuaalisiksi subjekteiksi. Yksilöllisyyttä korostavassa kulttuurissa seksuaalisen subjektiuden toteuttamisen mahdollisuudet ovat merkittävällä tavalla moninaistuneet. Yhdenmukaistaviin sukupuoli- ja seksuaalinormeihin sopeuttamisen sijaan painopiste siirtyy yhä useammin yksilöllisen seksuaalisuuden työstämiseen. Myös käsitys sosiaalisesta sukupuolesta tarjoaa vaihtoehtoja yhdenmukaistaville sukupuoli- ja seksuaalinormeille. Kun sukupuolta ei jäsennetä yksinomaan biologiseksi tosiasiaksi, ymmärrys sukupuolesta ja seksuaalisuudesta laajenee.

Seksuaalisuutta normalisoivat, yhdenmukaistavat ja hierarkisoivat käsitykset eivät kuitenkaan ole hävinneet. Vaikka miesten seksuaalisuus nostetaan satunnaisesti vapauttamisen kohteeksi kyseenalaistamalla miesten seksuaalisuuteen ja maskuliinisuuteen liittyviä normatiivisia ihanteita, se uhkaa jäädä normalisoivan ja yhdenmukaistavan hallinnan puristukseen asiantuntijatekstien korostaessa penis- ja suorituskeskeistä lähestymistapaa miesten seksuaalisuuteen. Naisia puolestaan ohjataan paikoin tunnistamaan itsensä seksikkäiksi subjekteiksi seksuaaliseksi subjektiksi tunnistamisen sijaan. Normalisoivan ja yhdenmukaistavan hallinnan ote tiukentuu myös silloin, kun teksteissä vahvistetaan subjektien heteroseksuaalista itseymmärrystä ja heteroseksuaalisuus sementoidaan pysyväksi identiteetiksi.

Sukupuolihierarkioiden pysyvyyttä alleviivaa se, miten tekstit korostavat naisten seksuaalista tasa-arvoa, mutta jättävät pääosin huomiotta heteroseksuaalisiin suhteisiin liittyvät epätasa-arvoiset käytännöt. Näin naisten emansipoiminen tasa-arvoiseen seksuaaliseen nautintoon paradoksaalisesti kiinnittää heidät epätasa-arvoiseen heteroseksuaaliseen järjestykseen.

Yksilölliseen nautintoelämään vapautumista sävyttää ristiriitaisuus. Yhtäältä subjekteille tarjoutuu moninaistuvia mahdollisuuksia toteuttaa yksilöllistä nautintoelämää, toisaalta seksuaalinen nautinto sementoituu samalla entistä tiukemmin pysyväksi, muuttumattomaksi osaksi minuutta.

This study analyses the ways in which people are governed as sexual, gendered, and individual subjects, and what kind of sexual subjectivities expert knowledge provides. Drawing on a Foucauldian framework of governmentality, the study examines knowledge production, power, and subjectivities, with the thematic and discourse analysis based on a detailed examination of sex manuals and sexological and medical literature. The empirical data was published between 2000 and 2017, and the historical part of the analysis includes sex manuals, journal writings, and drama published at the beginning of twentieth century.

This study’s main finding indicates that in late modern society, power constitutes paradoxical subject positions in which people are both governed as free individual subjects, but simultaneously, normalising power is tightening its grip. When the weight of individualistic choice is emphasised, sexual norms retreat and the possibilities of sexual subjectivities are diversified. This process of diversification is being strengthen when the understanding of gender challenges biological sex. Nevertheless, normalising and oppressive powers are a constant part of individualistic culture. The normative ideals of men’s erective sexuality and masculinity are occasionally contested, but they remain strong overall. Women’s sexual equality, meanwhile, is largely recognised, but the inequalities of heterosexual relationships are mostly ignored. Hence, by emancipating women’s sexual pleasure, they are paradoxically tied to unequal heterosexual relationships. The question of equality is totally bypassed when women are encouraged to assume a sexist attitude towards their own bodies, underlining the normative understanding of women as sexy subjects rather than sexual subjects. Moreover, the assumption of a stable and immutable heterosexual identity enhances the persistence of normalising power.

Overall, individualised sexual freedom entails dissonance. The possibilities of sexual subjectivities and sexual pleasures are furthered, but at the same time, sexual pleasure becomes a normative and indelible part of the subject’s self-awareness.