Long-term Consequences of Previously Treated Hyperthyroidism
Ryödi, Essi (2019)
Tampere University
2019
Lääketieteen ja biotieteiden tohtoriohjelma - Doctoral Programme in Medicine and Life Sciences
Lääketieteen ja terveysteknologian tiedekunta - Faculty of Medicine and Health Technology
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Väitöspäivä
2019-09-20
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-1198-8
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-1198-8
Tiivistelmä
Hypertyreoosilla tarkoitetaan sairastuneen kilpirauhasen liiallista kilpirauhashormonien tuotantoa. Tavallisimpia syitä ovat Basedowin tauti, monikyhmystruuma ja yksittäinen toksinen adenooma. Hypertyreoosia voidaan hoitaa kolmella tavalla: tyreostaattisilla lääkkeillä, radioaktiivisella jodilla (RAI) tai kilpirauhasen osa- tai kokopoistolla. Kaikki nämä hoitomuodot ovat olleet käytössä jo vuosikymmeniä. Kilpirauhashormonit säätelevät elimistön aineenvaihduntaa, solujen kasvua ja energian tuotantoa. Aiempiin tutkimuksiin perustuen hypertyreoosiin sairastuneilla potilailla on lisääntynyt sydän- ja verenkiertoelimistön sairauksien riski vielä pitkään hoidon jälkeenkin. Osassa seurantatutkimuksia on tullut esiin myös lisääntynyt syöpäriski RAI-hoidetuilla potilailla. Toistaiseksi on ollut epäselvää, johtuuko lisääntynyt sairastuvuus hypertyreoosin ja sydänsairauksien tai hypertyreoosin ja syövän yhteisistä riskitekijöistä, vai itse sairastetusta hypertyreoosista tai sen hoitomuodoista.
Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää hypertyreoosipotilaiden sairastuvuutta ja kuolleisuutta sydän- ja verenkiertoelimistön sairauksiin ja syöpään ennen ja jälkeen hypertyreoosin hoidon ja verrata näiden sairauksien riskiä kahden erilaisen hoitomuodon, RAI-hoidon ja kilpirauhasleikkauksen jälkeen.
Tähän vertailevaan kohorttitutkimukseen otettiin mukaan kaikki Suomessa vuosina 1986-2007 hypertyreoosin vuoksi kilpirauhasleikatut potilaat (n=4334) ja kaikki samaan aikaan Tampereen yliopistollisen sairaalan alueella hypertyreoosin vuoksi RAI-hoidetut potilaat (n=1 819). Jokaiselle haettiin kolme ikä- ja sukupuolivakioitua verrokkia Väestörekisterikeskuksesta. Tiedot potilaiden ja verrokkien syöpäsairastuvuudesta ja kuolleisuudesta haettiin Syöpärekisteristä ja tiedot sydän- ja verenkiertoelimistön sairauksista johtuvista sairaalahoitojaksoista Terveyden ja Hyvinvoinnin laitoksen (THL)
Hoito- ja poistoilmoitusrekisterin (HILMO) tietokannasta. Ensin analysoitiin potilaiden sydän- ja verisuonisairauksiin liittyvät sairaalahoitojaksot ja syövän ilmaantuvuus hypertyreoosin hoitoon saakka. Sen jälkeen analysoitiin sydän-ja verisuonisairauksista johtuvan uuden sairaalahoitojakson ja uuden syövän riski ja sekä kuolleisuus verrattuna ikä- ja sukupuolivakioituihin verrokkeihin. Lisäksi verrattiin hypertyreoosin vuoksi RAI-hoidon saaneiden sairastuvuutta ja kuolleisuutta hypertyreoosin vuoksi leikattuihin potilaisiin. Tulokset vakioitiin aiemmalla syöpäsairastuvuudella syövän suhteen ja aiemmalla sydän- ja verisuonisairauksien sairastuvuudella sydänsairauksien suhteen.
Saatujen tulosten perusteella hypertyreoosi lisäsi riskiä joutua sairaalahoitoon sydän- ja verenkiertoelimistön sairauksien vuoksi ja riski oli koholla vielä kahden vuosikymmenen ajan RAI-hoidon tai kilpirauhasleikkauksen jälkeen ikä- ja sukupuolivakioituihin verrokkeihin verrattuna. Kilpirauhasleikkaus vähensi tehokkaammin sydänsairastuvuutta ja kuolleisuutta hypertyreoosipotilailla kuin RAI-hoito ja RAI-hoidetuilla potilailla oli yli kaksinkertainen kuolleisuus leikattuihin potilaisiin verrattuna. Hypotyreoosi RAI-hoidon jälkeen merkitsi parempaa ennustetta.
Syövän ilmaantuvuudessa ja syöpäkuolleisuudessa ei ollut eroa potilaiden ja verrokkien välillä, mutta hengitystiesyöpien ja mahasyövän riski oli potilailla korkeampi kuin verrokeilla. Hoitomuodolla ei ollut vaikutusta syövän ilmaantuvuuteen tai syöpäkuolleisuuteen.
Tämän tutkimuksen tuloksista voidaan päätellä, että hypertyreoosin sairastaneiden potilaiden lisääntynyt sydän- ja verisuonisairauksien ja maha- ja hengitystiesyöpien riski ei näyttäisi liittyvän hypertyreoosin hoitoon, vaan sairastettuun hypertyreoosiin sekä hypertyreoosin ja sydän- ja verisuonisairauksien ja hypertyreoosin ja tiettyjen syöpien yhteisiin riskitekijöihin. Saadut tulokset korostavat hypertyreoosin tehokkaan hoidon merkitystä tulevaisuudessa. Valitusta hypertyreoosin hoitomuodosta huolimatta, potilaita tulisi pitää sydän- ja verisuonisairauksien ja syövän suhteen korkean riskin potilaina hoidon jälkeenkin ja huolehtia pitkäaikaisseurannan toteutumisesta näiden sairauksien suhteen.
Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää hypertyreoosipotilaiden sairastuvuutta ja kuolleisuutta sydän- ja verenkiertoelimistön sairauksiin ja syöpään ennen ja jälkeen hypertyreoosin hoidon ja verrata näiden sairauksien riskiä kahden erilaisen hoitomuodon, RAI-hoidon ja kilpirauhasleikkauksen jälkeen.
Tähän vertailevaan kohorttitutkimukseen otettiin mukaan kaikki Suomessa vuosina 1986-2007 hypertyreoosin vuoksi kilpirauhasleikatut potilaat (n=4334) ja kaikki samaan aikaan Tampereen yliopistollisen sairaalan alueella hypertyreoosin vuoksi RAI-hoidetut potilaat (n=1 819). Jokaiselle haettiin kolme ikä- ja sukupuolivakioitua verrokkia Väestörekisterikeskuksesta. Tiedot potilaiden ja verrokkien syöpäsairastuvuudesta ja kuolleisuudesta haettiin Syöpärekisteristä ja tiedot sydän- ja verenkiertoelimistön sairauksista johtuvista sairaalahoitojaksoista Terveyden ja Hyvinvoinnin laitoksen (THL)
Hoito- ja poistoilmoitusrekisterin (HILMO) tietokannasta. Ensin analysoitiin potilaiden sydän- ja verisuonisairauksiin liittyvät sairaalahoitojaksot ja syövän ilmaantuvuus hypertyreoosin hoitoon saakka. Sen jälkeen analysoitiin sydän-ja verisuonisairauksista johtuvan uuden sairaalahoitojakson ja uuden syövän riski ja sekä kuolleisuus verrattuna ikä- ja sukupuolivakioituihin verrokkeihin. Lisäksi verrattiin hypertyreoosin vuoksi RAI-hoidon saaneiden sairastuvuutta ja kuolleisuutta hypertyreoosin vuoksi leikattuihin potilaisiin. Tulokset vakioitiin aiemmalla syöpäsairastuvuudella syövän suhteen ja aiemmalla sydän- ja verisuonisairauksien sairastuvuudella sydänsairauksien suhteen.
Saatujen tulosten perusteella hypertyreoosi lisäsi riskiä joutua sairaalahoitoon sydän- ja verenkiertoelimistön sairauksien vuoksi ja riski oli koholla vielä kahden vuosikymmenen ajan RAI-hoidon tai kilpirauhasleikkauksen jälkeen ikä- ja sukupuolivakioituihin verrokkeihin verrattuna. Kilpirauhasleikkaus vähensi tehokkaammin sydänsairastuvuutta ja kuolleisuutta hypertyreoosipotilailla kuin RAI-hoito ja RAI-hoidetuilla potilailla oli yli kaksinkertainen kuolleisuus leikattuihin potilaisiin verrattuna. Hypotyreoosi RAI-hoidon jälkeen merkitsi parempaa ennustetta.
Syövän ilmaantuvuudessa ja syöpäkuolleisuudessa ei ollut eroa potilaiden ja verrokkien välillä, mutta hengitystiesyöpien ja mahasyövän riski oli potilailla korkeampi kuin verrokeilla. Hoitomuodolla ei ollut vaikutusta syövän ilmaantuvuuteen tai syöpäkuolleisuuteen.
Tämän tutkimuksen tuloksista voidaan päätellä, että hypertyreoosin sairastaneiden potilaiden lisääntynyt sydän- ja verisuonisairauksien ja maha- ja hengitystiesyöpien riski ei näyttäisi liittyvän hypertyreoosin hoitoon, vaan sairastettuun hypertyreoosiin sekä hypertyreoosin ja sydän- ja verisuonisairauksien ja hypertyreoosin ja tiettyjen syöpien yhteisiin riskitekijöihin. Saadut tulokset korostavat hypertyreoosin tehokkaan hoidon merkitystä tulevaisuudessa. Valitusta hypertyreoosin hoitomuodosta huolimatta, potilaita tulisi pitää sydän- ja verisuonisairauksien ja syövän suhteen korkean riskin potilaina hoidon jälkeenkin ja huolehtia pitkäaikaisseurannan toteutumisesta näiden sairauksien suhteen.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [4901]