Hallintokantelu eduskunnan oikeusasiamiehelle koskien viranomaisen harkintavallan väärinkäyttöä
Korpipää, Essi (2019)
2019
Hallintotieteiden tutkinto-ohjelma
Johtamisen ja talouden tiedekunta - Faculty of Management and Business
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2019-09-24
Julkaisun pysyvä osoite on
http://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-201909053156
http://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-201909053156
Tiivistelmä
Tutkielmassa käsitellään hallintokantelun tekemistä eduskunnan oikeusasiamiehelle koskien viranomaisten harkintavallan väärinkäyttöä. Tutkielma tarkastelee eduskunnan oikeusasiamiesinstituutiota kanteluita ratkaisevana tahona sekä minkälaisia toimenpidevaihtoehtoja oikeusasiamiehellä on käytössään ratkaisuja tehdessään. Tutkielmassa tarkasteltavat kantelut on rajattu koskemaan valtionhallinnon aloista verotusta ja niissä jokaisessa esiintyy kantelijan epäilys viranomaisen harkintavallan väärinkäytöstä.
Tutkielman toinen päänäkökulma keskittyy viranomaisten harkintavaltaan. Viranomaisilla on laissa määritelty oikeus käyttää harkintaa tehdessään yksityisiä koskettavia hallintopäätöksiä. Viranomaisten harkintavalta on määritelty lainsäädännössä yleensä suppeasti, joten se jättää usein viranomaisille mahdollisuuden käyttää vapaata harkintaa. Viranomaisten tulee kuitenkin harkintaa käyttäessään noudattaa kaikkia hyvän hallinnon takeita ja edistää perus- ja ihmisoikeuksia. Lisäksi jos yksityinen kokee oikeuksiensa tulleen loukatuiksi viranomaisen taholta, on hänellä käytössään useita oikeusturvakeinoja, kuten esimerkiksi tässä tutkimuksessa tarkasteltava hallintokantelun tekeminen.
Hallintokantelu on ylimmälle valvovalle viranomaiselle tehty ilmoitus siitä, että kantelija kokee viranomaisen toiminnan olleen lainvastaista, virheellistä tai muuten epäasiallista. Kantelun voi tehdä kuka tahansa ja käytännössä milloin vain, koska hallintokantelu ei ole sidottu määräaikoihin. Lisäksi kantelun voi tehdä joko asianomainen itse tai kannella voi myös jonkun muun puolesta. Hallintokantelulla ei voida kuitenkaan hakea muutosta viranomaisen tekemään päätökseen.
Koska lainsäädäntö ei määrittele viranomaisten harkintavallan väärinkäyttöä tarkasti, pyrkii tämä tutkielma muodostamaan lainsäädännön ja oikeuskäytännön avulla tarkemman kuvan siitä, minkälaisen toiminnan eduskunnan oikeusasiamies on tulkinnut harkintavallan väärinkäytöksi. Lisäksi tarkastellaan sitä, minkälaisia toimenpiteitä oikeusasiamies on ratkaisuissaan katsonut tarpeellisiksi sekä minkälainen vaikuttavuus oikeusasiamiehen ratkaisuilla todellisuudessa on? Koska oikeusasiamies ei voi konkreettisesti kumota viranomaisen tekemää päätöstä ja oikeusasiamiehen voimakeinot ovat muutenkin hyvin rajalliset, pyrkii tämä tutkielma pohtimaan lisäksi oikeusasiamiesinstituution merkitystä.
Tutkielman toinen päänäkökulma keskittyy viranomaisten harkintavaltaan. Viranomaisilla on laissa määritelty oikeus käyttää harkintaa tehdessään yksityisiä koskettavia hallintopäätöksiä. Viranomaisten harkintavalta on määritelty lainsäädännössä yleensä suppeasti, joten se jättää usein viranomaisille mahdollisuuden käyttää vapaata harkintaa. Viranomaisten tulee kuitenkin harkintaa käyttäessään noudattaa kaikkia hyvän hallinnon takeita ja edistää perus- ja ihmisoikeuksia. Lisäksi jos yksityinen kokee oikeuksiensa tulleen loukatuiksi viranomaisen taholta, on hänellä käytössään useita oikeusturvakeinoja, kuten esimerkiksi tässä tutkimuksessa tarkasteltava hallintokantelun tekeminen.
Hallintokantelu on ylimmälle valvovalle viranomaiselle tehty ilmoitus siitä, että kantelija kokee viranomaisen toiminnan olleen lainvastaista, virheellistä tai muuten epäasiallista. Kantelun voi tehdä kuka tahansa ja käytännössä milloin vain, koska hallintokantelu ei ole sidottu määräaikoihin. Lisäksi kantelun voi tehdä joko asianomainen itse tai kannella voi myös jonkun muun puolesta. Hallintokantelulla ei voida kuitenkaan hakea muutosta viranomaisen tekemään päätökseen.
Koska lainsäädäntö ei määrittele viranomaisten harkintavallan väärinkäyttöä tarkasti, pyrkii tämä tutkielma muodostamaan lainsäädännön ja oikeuskäytännön avulla tarkemman kuvan siitä, minkälaisen toiminnan eduskunnan oikeusasiamies on tulkinnut harkintavallan väärinkäytöksi. Lisäksi tarkastellaan sitä, minkälaisia toimenpiteitä oikeusasiamies on ratkaisuissaan katsonut tarpeellisiksi sekä minkälainen vaikuttavuus oikeusasiamiehen ratkaisuilla todellisuudessa on? Koska oikeusasiamies ei voi konkreettisesti kumota viranomaisen tekemää päätöstä ja oikeusasiamiehen voimakeinot ovat muutenkin hyvin rajalliset, pyrkii tämä tutkielma pohtimaan lisäksi oikeusasiamiesinstituution merkitystä.