Perusasteen oppilaitosjohtaminen tänään ja tulevaisuudessa – Rehtoreiden visioita 2040-luvun skenaarioista

Abstract

Suomalainen perusasteen oppilaitosjohtaminen on viimeisten vuosikymmenten saatossa muuttunut merkittävästi. Etenkin kokonaistyöajan piiriin siirtyminen ja erilaiset globaalit makrotaloudelliset painetekijät 1970–1990-lukujen aikana kiihdyttivät rehtoreiden ammatillista eriytymistä opettajista. Uudella vuosituhannella rehtoreiden yksilöllinen valta ja etenkin viimekätinen vastuu on kasvanut niin, että tämä vaikuttaa jo negatiivisesti ammatin yleisiin vetovoimatekijöihin. Kaiken tämän keskellä ja erilaisten muutosdilemmojen ristipaineessa rehtorit vaikuttaisivat nyt tasapainoilevan johtamistapansa suhteen kahden karkean ääripään – tuloskeskeisen managerialismin ja opettajataustaa ilmentävän ”primus inter pares” -tyylin – välillä.

Tämän tutkimuksen ensisijainen tarkoitus oli selvittää, mikä on kehityksen suunta tulevina vuosikymmeninä ja miten tämä vaikuttaa perusasteen oppilaitosjohtamiseen ja ennen kaikkea rehtorin työn arkeen. Tutkimus edustaa fenomenologis-hermeneuttista tulevaisuudentutkimusta, ja siinä kartoitettiin perusasteen rehtoreiden näkemyksiä 2040-luvun ääripääskenaarioista, joita myös hyödynnettiin tulkittaessa, mitä nämä paljastavat ilmiön nykytilasta ja rehtoreiden työtä ohjaavista arvokäsityksistä. Tutkimukseen osallistui 12 perusasteen rehtoria, ja aineisto kerättiin Delfoi-menetelmälle ominaisesti kahdella kierroksella sähköisesti eläytymismenetelmää ja avoimia kysymyksiä hyödyntämällä. Aineisto analysoitiin sisällönanalyysia soveltamalla, minkä tuloksena muodostettiin tulevaisuuden keskeiset teemakokonaisuudet ristiriitoineen, megatrendit ja heikot signaalit, sekä menestyvän rehtorin tavoiteprofiili.

Tutkimustulokset osoittivat, että rehtorit kantavat huolta ja pitävät todennäköisenä tulevaisuutta, jossa ammatin työnkuvan kaoottisuus ja pirstaleisuus lisääntyy eritoten tietoteknisen kehityksen ja rehtorin koordinatiivis-teknisen johtamisroolin myötä. Pirstaleisuuteen katsotaan vastattavan parhaiten jaettua ja strategista johtamisotetta kehittämällä. Heikkona signaalina tulevaisuudessa kajastaa eräänlainen jaetun johtajuuden ja keskitetyn johdon uusi ilmentymä, monitoimitaloon integroitu koulu, joka toteutuessaan johtaisi rehtorin ammatti-identiteetin uudelleenmäärittelyyn. Kaiken tämän keskellä rehtori nähdään kuitenkin nimenomaan ihmisten johtajana. Hahmotellut tulevaisuudennäkymät yhdessä kielivät meneillään olevasta murroksesta, jonka keskellä nykyrehtorit joutuvat tekemään isoja henkilökohtaisia linjauksia siitä, missä määrin adaptoitua uuteen, ja millaisena oma arvopohja tämän yhteydessä näyttäytyy.