Rajoitustoimet lapsen edun suojana : tutkielma lastensuojelulaitoksen ohjaajien näkemyksistä lasten rajoittamista koskevissa kysymyksissä
Korkka, Maria (2019)
Korkka, Maria
2019
Sosiaalityön tutkinto-ohjelma
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2019-09-20
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-201909043124
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-201909043124
Tiivistelmä
Tämän Pro gradu -tutkielman tarkoituksen on selvittää lastensuojelulaitoksessa työskentelevien ohjaajien näkemyksiä rajoittamiseen ja rajoitustoimenpiteiden käyttöön liittyen. Lastensuojelun laitoshuollon tilanteesta on käyty julkista keskustelua vuoden 2018 aikana runsaasti. Keskustelu on kohdistunut lasten oikeuksien polkemiseen ja laittomiin toimiin lastensuojelulaitoksissa. Julkisessa keskustelussa ei tuotu esille arjen työtä tekevien lastensuojelun laitoshuollossa työskentelevien ohjaajien näkemyksiä.
Tutkielman teoreettinen viitekehys koostuu lastensuojelun sijaishuollon, lastensuojelulaitoksen sekä siellä työskentelevien ohjaajien työn kuvaamisesta. Tuon esille myös rajoitustoimenpiteet ja käsittelen lastensuojelulaitoksia ja siellä käytettäviä rajoitustoimenpiteitä kontrollin, josta erityisesti paternalismin, näkökulmasta. Tutkielman laadullisena aineistona on lastensuojelulaitosten ohjaajien kirjoittamat kirjoitelmaa. Kirjoitelma toteutettiin kirjoitelmapyyntönä, jossa ohjaajat saivat vastata ajatuksiaan siten, kun kirjoittaisivat niitä mielikuvitteiselle mielipidepalstalle. Aineisto on kerätty aikavälillä joulukuu 2018 – maaliskuu 2019. Aineisto on analysoitu sisällönanalyysilla. Ohjaajien vastaukset jakautuivat kahteen kategoriaan; rajoitustoimenpiteiden käytöstä suhteessa asiakkaisiin sekä ohjaajien omat kokemukset ja näkemykset tämän hetkisestä laitoshuollon tilanteesta.
Tulosten perusteella sijoitetuista asiakkaista on haastavia ja työ vaativaa eikä ohjaajilla ole tarvittavia työkaluja vastata näihin haasteisiin. Ohjaajat haluaisivat rajoittaa lasta käyttämästä esimerkiksi päihteitä tai suojellakseen heitä rikoskierteeseen joutumiselta, mutta rajoitustoimenpiteiden käyttö on kuitenkin tällä hetkellä vaikeaa, sillä ohjaajia syytetään lasten itsemääräämisoikeuden polkemisesta ja laittomista rajoittamisista. Lastensuojelulain ei koettu vastaavan kaikkien lasten tarpeisiin ja muutosta toivottiin, että laki olisi eri pienten lasten sekä haastavien nuorten välillä, että myös haastavampia nuoria pystyisi lain nojalla suojella selkeämmin.
Julkisesti käydyn keskustelun myötä on syntynyt ilmiö, ettei lapsia aina rajoiteta, vaikka ohjaajat kokisivat sen oikeaksi ratkaisuksi lapsen edun kannalta. Rajoittamista vältellään, koska ohjaajat kokevat pelkoa väärin toimimisesta sekä mahdollisesta negatiivisesta julkisesta uutisoinnista. Tilanne on aiheuttanut ohjaajissa turhautumista sekä väsymistä tilanteeseen eikä lastensuojelulaitostyö tunnu tällä hetkellä mielekkäältä ja jopa alan vaihdosta pohditaan. Tuloksista voi päätellä, että lastensuojelun eri toimijoilla on ristiriitaiset näkemykset laitoshuollon arjesta ja siellä tapahtuvista rajoittamistilanteista.
Tutkielman teoreettinen viitekehys koostuu lastensuojelun sijaishuollon, lastensuojelulaitoksen sekä siellä työskentelevien ohjaajien työn kuvaamisesta. Tuon esille myös rajoitustoimenpiteet ja käsittelen lastensuojelulaitoksia ja siellä käytettäviä rajoitustoimenpiteitä kontrollin, josta erityisesti paternalismin, näkökulmasta. Tutkielman laadullisena aineistona on lastensuojelulaitosten ohjaajien kirjoittamat kirjoitelmaa. Kirjoitelma toteutettiin kirjoitelmapyyntönä, jossa ohjaajat saivat vastata ajatuksiaan siten, kun kirjoittaisivat niitä mielikuvitteiselle mielipidepalstalle. Aineisto on kerätty aikavälillä joulukuu 2018 – maaliskuu 2019. Aineisto on analysoitu sisällönanalyysilla. Ohjaajien vastaukset jakautuivat kahteen kategoriaan; rajoitustoimenpiteiden käytöstä suhteessa asiakkaisiin sekä ohjaajien omat kokemukset ja näkemykset tämän hetkisestä laitoshuollon tilanteesta.
Tulosten perusteella sijoitetuista asiakkaista on haastavia ja työ vaativaa eikä ohjaajilla ole tarvittavia työkaluja vastata näihin haasteisiin. Ohjaajat haluaisivat rajoittaa lasta käyttämästä esimerkiksi päihteitä tai suojellakseen heitä rikoskierteeseen joutumiselta, mutta rajoitustoimenpiteiden käyttö on kuitenkin tällä hetkellä vaikeaa, sillä ohjaajia syytetään lasten itsemääräämisoikeuden polkemisesta ja laittomista rajoittamisista. Lastensuojelulain ei koettu vastaavan kaikkien lasten tarpeisiin ja muutosta toivottiin, että laki olisi eri pienten lasten sekä haastavien nuorten välillä, että myös haastavampia nuoria pystyisi lain nojalla suojella selkeämmin.
Julkisesti käydyn keskustelun myötä on syntynyt ilmiö, ettei lapsia aina rajoiteta, vaikka ohjaajat kokisivat sen oikeaksi ratkaisuksi lapsen edun kannalta. Rajoittamista vältellään, koska ohjaajat kokevat pelkoa väärin toimimisesta sekä mahdollisesta negatiivisesta julkisesta uutisoinnista. Tilanne on aiheuttanut ohjaajissa turhautumista sekä väsymistä tilanteeseen eikä lastensuojelulaitostyö tunnu tällä hetkellä mielekkäältä ja jopa alan vaihdosta pohditaan. Tuloksista voi päätellä, että lastensuojelun eri toimijoilla on ristiriitaiset näkemykset laitoshuollon arjesta ja siellä tapahtuvista rajoittamistilanteista.