Sormen distaalisen interfalangeaalinivelen ja peukalon interfalangeaalinivelen artrodeesin luutumiseen vaikuttavat tekijät
Heinonen, Aaro (2019)
2019
Lääketieteen lisensiaatin tutkinto-ohjelma
Lääketieteen ja terveysteknologian tiedekunta - Faculty of Medicine and Health Technology
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2019-11-25
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-201908303067
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-201908303067
Tiivistelmä
Tutkimuksen tarkoitus. Tutkimuksessa selvitettiin tekijöitä, joiden oletettiin vaikuttavan luutumiseen sormen distaalisen interfalangeaali- (DIP) ja peukalon interfalangeaalinivelen (IP) artrodeesissä eli luudutusleikkauksessa.
Aineisto ja menetelmät. Aineisto sisälsi kaikki Tampereen yliopistollisessa sairaalassa vuosina 2007-2016 suoritetut sormen DIP- ja peukalon IP-nivelen artrodeesit. Analysoitavat muuttujat määriteltiin etukäteen ja tiedot kerättiin potilaskertomusjärjestelmästä. Sekä potilaaseen (ikä, sukupuoli, tupakointi, diabetes, reumatauti, indikaatio) että operaatioon (fiksaatiomenetelmä, luupintojen muotoilutapa, antibiootti, immobilisaatioaika, kirurgin kokemus) liittyviä tekijöitä verrattiin yksi- ja monimuuttuja-analyyseissa tulosmuuttujiin, joita olivat normaali luutuminen, ei luutumista, infektio ja re-operaatio eli uusintaleikkaus.
Tulokset. 310 operaatiosta 280 johti artrodeesiin ja 30 niveltä ei luutunut seurannassa. Suurin osa muuttujista ei ennustanut toimenpiteen lopputulosta. Yksimuuttuja-analyysissa luutumattomuuden suurin ennustaja oli kirurgin kokemus. Verrattuna erikoislääkäriin, erikoistuvan lääkärin suorittamana artrodeesi johti useammin luutumattomuuteen (OR=3.75, 95 % CI=1.73-8.14, P=0.001) ja re-operaatioon (OR=4.71, 95% CI=1.56-14.2, P=0.006). Erikoistuvan ja erikoislääkärin potilasjoukoissa ei ollut eroja. Luutumattomuuteen johtavien artrodeesien pienen lukumäärän takia monimuuttuja-analyysia ei voitu suorittaa luutumattomuudelle. Monimuuttuja-analyysissä reumatauti oli yhteydessä viivästyneeseen luutumiseen.
Johtopäätökset. Sormen kärkinivelen artrodeesi tuottaa yleensä oletetun tuloksen riippumatta useista potilaaseen tai toimenpiteeseen liittyvistä tekijöistä. Tulokset painottavat riittävän kokemuksen merkitystä yksinkertaisenkin kirurgisen operaation onnistumisessa.
Aineisto ja menetelmät. Aineisto sisälsi kaikki Tampereen yliopistollisessa sairaalassa vuosina 2007-2016 suoritetut sormen DIP- ja peukalon IP-nivelen artrodeesit. Analysoitavat muuttujat määriteltiin etukäteen ja tiedot kerättiin potilaskertomusjärjestelmästä. Sekä potilaaseen (ikä, sukupuoli, tupakointi, diabetes, reumatauti, indikaatio) että operaatioon (fiksaatiomenetelmä, luupintojen muotoilutapa, antibiootti, immobilisaatioaika, kirurgin kokemus) liittyviä tekijöitä verrattiin yksi- ja monimuuttuja-analyyseissa tulosmuuttujiin, joita olivat normaali luutuminen, ei luutumista, infektio ja re-operaatio eli uusintaleikkaus.
Tulokset. 310 operaatiosta 280 johti artrodeesiin ja 30 niveltä ei luutunut seurannassa. Suurin osa muuttujista ei ennustanut toimenpiteen lopputulosta. Yksimuuttuja-analyysissa luutumattomuuden suurin ennustaja oli kirurgin kokemus. Verrattuna erikoislääkäriin, erikoistuvan lääkärin suorittamana artrodeesi johti useammin luutumattomuuteen (OR=3.75, 95 % CI=1.73-8.14, P=0.001) ja re-operaatioon (OR=4.71, 95% CI=1.56-14.2, P=0.006). Erikoistuvan ja erikoislääkärin potilasjoukoissa ei ollut eroja. Luutumattomuuteen johtavien artrodeesien pienen lukumäärän takia monimuuttuja-analyysia ei voitu suorittaa luutumattomuudelle. Monimuuttuja-analyysissä reumatauti oli yhteydessä viivästyneeseen luutumiseen.
Johtopäätökset. Sormen kärkinivelen artrodeesi tuottaa yleensä oletetun tuloksen riippumatta useista potilaaseen tai toimenpiteeseen liittyvistä tekijöistä. Tulokset painottavat riittävän kokemuksen merkitystä yksinkertaisenkin kirurgisen operaation onnistumisessa.