Vauhtia pysähtymisestä
Hilden, Sanna; Tikkamäki, Kati; Pekkola, Sanna; Saunila, Minna; Ukko, Juhani (2014)
Tampereen teknillinen yliopisto. Teollisuustalouden laitos
2014
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-15-3414-0
http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-15-3414-0
Tiivistelmä
Kirjan juuret ovat REFINNOssa, joka on Tekesin rahoittama neljän yliopiston ja seitsemän hyödyntäjäorganisaation yhteinen tutkimushanke. Tutkimuksessa ja nyt tässä kirjassa pohditaan, olisiko jopa taloudellisesti fiksua pysähtyä välillä ihmettelemään – saadaanko pysähtymisestä lisää vauhtia – eli tutkitaan reflektiivisen työotteen vaikutuksia suorituskykyyn ja innovatiivisuuteen.
On kai periaatteessa selvää, että kyky tiedostaa ja ymmärtää toiminnan perusteita, kyseenalaistaa ja tutkia avoimin mielin vaihtoehtoja – eli reflektiivinen työote – on nykyorganisaatioiden avainosaamista. Reflektiivisyys on taitoa rikkoa rutiineja ja tuottaa luovuutta, joustavuutta, oppimista ja innovaatioita. Reflektiivinen kyky tunnistaa ajattelun ja toiminnan ajureita löytyy myös motivaation ja vuorovaikutustaitojen taustalta. Onko meillä kykyä ja väljyyttä tämänkaltaiseen ajatteluun ja toimintaan?
Kirjassa lähdetään siitä, että ihmisissä ja organisaatioissa itsessään on valtavaa osaamispotentiaalia, joka saataisiin käyttöön reflektion avulla. Tämä opaskirja on syntynyt kolmen vuoden mittaisessa tutkimus- ja kehittämishankkeessa, jossa yritysyhteistyönä pohdimme ja testasimme, miten reflektiivisyys voitaisiin kutoa tuottavaksi osaksi päivittäistä työtä. Tunnistimme neljä keskeistä tekijää, jotka vaikuttavat reflektiivisen työotteen toteutumiseen organisaatiossa. Ensimmäinen on yksilön kyky ja halu tutkia omaa ajatteluaan, tunteitaan ja toimintaansa. Tätä voidaan kehittää esimerkiksi yksilö- ja ryhmävalmennuksella sekä työnohjauksella. Tämän rinnalla on tärkeää tukea dialogisen vuorovaikutuksen taitoja ja tiloja, joissa avoimin mielin etsitään yhdessä uusia näkökulmia. Kolmas keskeinen tekijä on kannustaa esimiehiä ja työntekijöitä tekemään reflektio-kokeiluja työn arjessa, joista löydetään organisaatiolle ja yksilöille sopivia käytäntöjä. Neljäs ja hyvin keskeinen tekijä on selvittää, edistävätkö vai estävätkö organisaation rakenteet, johtaminen, mittarit ja palkitseminen reflektiivisyyttä – onko ajattelemaan pysähtyminen OK ja osataanko syntyvät oivallukset tehdä näkyväksi?
Tämä kirja tarjoaa työkaluja reflektiivisyyden kehittämiseen toimivan työympäristön rakentamiseksi ja yrityksen suorituskyvyn parantamiseksi.
On kai periaatteessa selvää, että kyky tiedostaa ja ymmärtää toiminnan perusteita, kyseenalaistaa ja tutkia avoimin mielin vaihtoehtoja – eli reflektiivinen työote – on nykyorganisaatioiden avainosaamista. Reflektiivisyys on taitoa rikkoa rutiineja ja tuottaa luovuutta, joustavuutta, oppimista ja innovaatioita. Reflektiivinen kyky tunnistaa ajattelun ja toiminnan ajureita löytyy myös motivaation ja vuorovaikutustaitojen taustalta. Onko meillä kykyä ja väljyyttä tämänkaltaiseen ajatteluun ja toimintaan?
Kirjassa lähdetään siitä, että ihmisissä ja organisaatioissa itsessään on valtavaa osaamispotentiaalia, joka saataisiin käyttöön reflektion avulla. Tämä opaskirja on syntynyt kolmen vuoden mittaisessa tutkimus- ja kehittämishankkeessa, jossa yritysyhteistyönä pohdimme ja testasimme, miten reflektiivisyys voitaisiin kutoa tuottavaksi osaksi päivittäistä työtä. Tunnistimme neljä keskeistä tekijää, jotka vaikuttavat reflektiivisen työotteen toteutumiseen organisaatiossa. Ensimmäinen on yksilön kyky ja halu tutkia omaa ajatteluaan, tunteitaan ja toimintaansa. Tätä voidaan kehittää esimerkiksi yksilö- ja ryhmävalmennuksella sekä työnohjauksella. Tämän rinnalla on tärkeää tukea dialogisen vuorovaikutuksen taitoja ja tiloja, joissa avoimin mielin etsitään yhdessä uusia näkökulmia. Kolmas keskeinen tekijä on kannustaa esimiehiä ja työntekijöitä tekemään reflektio-kokeiluja työn arjessa, joista löydetään organisaatiolle ja yksilöille sopivia käytäntöjä. Neljäs ja hyvin keskeinen tekijä on selvittää, edistävätkö vai estävätkö organisaation rakenteet, johtaminen, mittarit ja palkitseminen reflektiivisyyttä – onko ajattelemaan pysähtyminen OK ja osataanko syntyvät oivallukset tehdä näkyväksi?
Tämä kirja tarjoaa työkaluja reflektiivisyyden kehittämiseen toimivan työympäristön rakentamiseksi ja yrityksen suorituskyvyn parantamiseksi.