Liikkuminen – liikennettä ja liikuntaa: Liikkumisaktiivisuus henkilöliikennetutkimusaineistojen näkökulmasta

Abstract

Ilmastonmuutoksen torjuntaan tähtäävät velvoitteet kasvihuonepäästöjen vähentämiseksi ovat kiristyneet. Samaan aikaan huoli väestön terveydentilasta (ylipaino, vähäinen liikunta) ja liikunnan kallistumisesta kasvaa. Kävelyn ja pyöräilyn suosiminen kulkutapoina edistää kansanterveyttä, on edullista ja vähentää liikenteen tuottamia kasvihuonekaasujen päästöjä, joten siksi kävelyn ja pyöräilyn edistämiseen kannattaa panostaa yhteiskunnan taholta.<br/><br/>Tampereen teknillinen yliopisto on tehnyt useita eri kaupunkiseuduille (Tampere, Lahti, Oulu ja Jyväskylä) kohdistuvia henkilöliikennetutkimuksia. Tässä työssä näitä tutkimusaineistoja, analysoitiin lisää erityisesti liikunnan ja ikääntymisen mutta myös kestävän kehityksen näkökulmista. Tavoitteena oli kehittää uusia mittareita, joilla voidaan arvioida liikennejärjestelmien toimivuutta mutta myös kansanterveyden edistämisen näkökulmista, ja tuoda esille väestöryhmiä, joiden liikkumiskäyttäytymistä tulisi seurata tarkemmin tulevissa henkilöliikennetutkimuksissa. Työ on tehty Kaupunkirakenteen kokonaisvaltainen resurssitehokkuusmalli – WHOLE -hankkeen yhteydessä.<br/><br/>Väestön liikkumisaktiivisuuteen vaikuttavat luonnollisesti vuodenaika, ikä ja elämäntilanne. Liikkumisaktiivisuus on korkeimmillaan 30–44 ikävuoden iässä. Naisten liikkumisaktiivisuus on miehiä suurempi ennen keski-ikää, mutta vanhemmissa ikäluokissa miesten liikkumisaktiivisuus on vuorostaan naisia suurempi. Tampereella liikkumisaktiivisuuden erot eri ikäryhmissä eivät ole niin suuria kuin muissa kaupungeissa. Tampereella erityisesti yli 75vuotiaiden liikkumisaktiivisuus on Jyväskylää ja Oulua korkeampi. Oulussa liikkumattomuus eli nolla matkaa tekevien osuus ikääntyneiden naisten kohdalla on suuri. Ikääntyneet käyttävät pyöräilyyn ja kävelyyn soveltuvia väyliä erityisesti ulkoilulenkkeilyyn. Naiset tekevät miehiä enemmän lyhyitä matkoja, ja tämä sukupuolten välinen ero on havaittavissa jo nuoresta aikuisuudesta lähtien.<br/><br/>Naiset kulkevat matkansa käyttäen kestäviä kulkutapoja (kävely, pyöräily, joukkoliikenne) miehiä useammin. Vain osa tästä sukupuolten välisestä erosta selittyy sillä, että miesten tekemät matkat ovat naisia pidempiä. Kun matkojen tarkastelu rajoitettiin lyhyempiin matkoihin, naiset kulkivat edelleen miehiä useammin käyttäen kestäviä kulkutapoja. Tämä sukupuolten välinen ero kulkutapojen käyttämisessä on nähtävissä jo lapsuudessa ja nuoruudessa.<br/><br/>Verrattaessa kauppoihin ja liikuntapaikkoihin suuntautuvia matkoja, liikuntapaikkoihin kuljetaan useammin henkilöautolla kuin kestävillä kulkutavoilla. Liikuntapaikkoihin suuntautuvat matkat ovat pidempiä kuin kauppoihin suuntautuvat matkat.<br/><br/>Tulevaisuudessa liikuntapaikkojen sijaintiin yhdyskuntarakenteessa ja asemaan liikennejärjestelmässä tulisi kiinnittää enemmän huomiota, koska liikunta on tapahtuma, jota ei voi muuttaa sähköiseen muotoon, ja koska liikuntapaikkoihin suuntautuvaa liikennettä tulee kansanterveyden näkökulmasta edistää. Henkilöliikennetutkimuksissa tulee kiinnittää erityistä huomioita lasten ja nuorten kulkutapojen jakauman kehitykseen sekä nolla matkaa tekevien osuuteen ikääntyneiden osalta. Ulkoilulenkit tulee tarkastella erikseen muista matkoista, koska pyöräily liikuntamuotona yleistyy, ja siten nostattaa keinotekoisesti kestävien kulkutapojen osuutta henkilöliikennetutkimuksissa.<br/><br/>Jatkotutkimuksena ehdotetaan henkilöliikennettä niin, että tutkimusyksikkönä on kokonainen perhe tai asuntokunta yksittäisen asukkaan sijasta. Liikennettä tulisi tutkia myös sosiologisella tutkimusotteella.