Erilaisten korjaustoimien vaikutuksia lähiökerrostalojen todelliseen energiankulutukseen
Boström, Sanna; Uotila, Ulrika; Linne, Stina; Hilliaho, Kimmo; Lahdensivu, Jukka (2012)
Lataukset:
Tampereen teknillinen yliopisto. Rakennustekniikan laitos
2012
Rakennetun ympäristön tiedekunta - Faculty of Built Environment
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-15-2912-2
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-15-2912-2
Tiivistelmä
Tutkimuksessa tehdään tarkasteluja 727 vuokrakerrostalon todellisesta energiankulutuksesta. Tämän lisäksi näistä 119:ssä kohteessa tarkastellaan erilaisten tehtyjen korjausten vaikutuksia rakennuksen kokonaisenergiankulutukseen. Näiden todellisista kohteista saatujen kulutustietojen lisäksi erilaisten korjaustoimien vaikutuksia rakennuksen lämmitysenergiankulutukseen tarkastellaan simuloimalla tyypillisessä lamellitalossa ja tornitalossa.
Tarkasteltava kerrostalokanta on rakennettu pitkällä ajanjaksolla 1950-luvulta 2000-luvulle, joten eri aikakausien kerrostalojen energiatehokkuutta (ET-luku) oli mahdollista tarkastella todellisen mitatun energiankulutuksen mukaan. Jokaisen vuosikymmenen kerrostalojen energiatehokkuudessa esiintyy suurta vaihtelua, mutta kaikki eri vuosikymmenillä rakennetut tietokannan kerrostalot sijoittuvat energiatehokkuudessa keskimäärin luokkaan D, vaikka esimerkiksi ulkoseinien lämmöneristeen paksuus on saamaan aikaan kasvanut 60 mm:stä 180 mm:iin.
Rakennusten lämmitysjärjestelmään tehtävät korjaukset ja säädöt ovat yleisesti kannattavimpia energiatehokkuuden parannustapoja. Oikean huonelämpötilan säätö on tuottanut 0-15 % säästön ilman kustannuksia, mikä kertoo yleisesti liian korkeista huonelämpötiloista asuinkerrostaloissa. Patteriventtiilien uusiminen ja säätö on laskenut kulutusta keskimäärin 5 % ja kustannukset ovat luokkaa 5-15 €/as-m2. Talokohtaisten lämmönsiirtimien uusiminen liittyy niiden vanhenemiseen. Tyypillisesti uusien vaihtimien hyötysuhde on alkuperäisiä parempi, joten energiansäästöä syntyy keskimäärin 5 %.
Julkisivujen lisälämmöneristyksellä on todettu saavutettavan 1970-luvun kerrostaloissa noin 13 % energiansäästö. Lisälämmöneristäminen on kuitenkin halvimmillaankin luokkaa 200 €/m2, joten se on taloudellisesti kannattavaa ainoastaan sellaisissa tapauksissa, joissa julkisivuun joudutaan sen vaurioitumisen vuoksi tekemään peittävä korjaus. Ikkunoiden uusiminen vähentää energiankulutusta keskimäärin 5 % ja kustannus on luokkaa 100 €/asm2.
Parvekelasituksella on todettu olevan jopa 4 % energiankulutusta vähentävä vaikutus, joka on suuresti riippuvainen parvekkeiden muodosta ja ilmansuunnasta. Parvekelasituksella on positiivisia vaikutuksia myös betoniparvekkeen käyttöikään. Parvekelasitus maksaa noin 20 €/as-m2.
Lähiökerrostalojen yläpohjat on jo lähtökohtaisesti eristetty kohtalaisesti ja niiden osuus koko vaippapinta-alasta on kohtalaisen pieni, joten lisälämmöneristyksellä on saavutettu vain 0-3 % säästö korjauskustannuksen ollessa luokkaa 80 €/as-m2.
Rakennusten ilmanvaihtoon tehtävät korjaukset ja huoltotoimet pääsääntöisesti lisäävät rakennuksen energiankulutusta keskimäärin 3 %, myös yli 10 % lisäyksiä on tapahtunut. Tämä tarkoittaa, että ilmanvaihto on asunnoissa ollut puutteellinen ja korjauksen jälkeen asumisterveellisyys on parantunut.
Tarkasteltava kerrostalokanta on rakennettu pitkällä ajanjaksolla 1950-luvulta 2000-luvulle, joten eri aikakausien kerrostalojen energiatehokkuutta (ET-luku) oli mahdollista tarkastella todellisen mitatun energiankulutuksen mukaan. Jokaisen vuosikymmenen kerrostalojen energiatehokkuudessa esiintyy suurta vaihtelua, mutta kaikki eri vuosikymmenillä rakennetut tietokannan kerrostalot sijoittuvat energiatehokkuudessa keskimäärin luokkaan D, vaikka esimerkiksi ulkoseinien lämmöneristeen paksuus on saamaan aikaan kasvanut 60 mm:stä 180 mm:iin.
Rakennusten lämmitysjärjestelmään tehtävät korjaukset ja säädöt ovat yleisesti kannattavimpia energiatehokkuuden parannustapoja. Oikean huonelämpötilan säätö on tuottanut 0-15 % säästön ilman kustannuksia, mikä kertoo yleisesti liian korkeista huonelämpötiloista asuinkerrostaloissa. Patteriventtiilien uusiminen ja säätö on laskenut kulutusta keskimäärin 5 % ja kustannukset ovat luokkaa 5-15 €/as-m2. Talokohtaisten lämmönsiirtimien uusiminen liittyy niiden vanhenemiseen. Tyypillisesti uusien vaihtimien hyötysuhde on alkuperäisiä parempi, joten energiansäästöä syntyy keskimäärin 5 %.
Julkisivujen lisälämmöneristyksellä on todettu saavutettavan 1970-luvun kerrostaloissa noin 13 % energiansäästö. Lisälämmöneristäminen on kuitenkin halvimmillaankin luokkaa 200 €/m2, joten se on taloudellisesti kannattavaa ainoastaan sellaisissa tapauksissa, joissa julkisivuun joudutaan sen vaurioitumisen vuoksi tekemään peittävä korjaus. Ikkunoiden uusiminen vähentää energiankulutusta keskimäärin 5 % ja kustannus on luokkaa 100 €/asm2.
Parvekelasituksella on todettu olevan jopa 4 % energiankulutusta vähentävä vaikutus, joka on suuresti riippuvainen parvekkeiden muodosta ja ilmansuunnasta. Parvekelasituksella on positiivisia vaikutuksia myös betoniparvekkeen käyttöikään. Parvekelasitus maksaa noin 20 €/as-m2.
Lähiökerrostalojen yläpohjat on jo lähtökohtaisesti eristetty kohtalaisesti ja niiden osuus koko vaippapinta-alasta on kohtalaisen pieni, joten lisälämmöneristyksellä on saavutettu vain 0-3 % säästö korjauskustannuksen ollessa luokkaa 80 €/as-m2.
Rakennusten ilmanvaihtoon tehtävät korjaukset ja huoltotoimet pääsääntöisesti lisäävät rakennuksen energiankulutusta keskimäärin 3 %, myös yli 10 % lisäyksiä on tapahtunut. Tämä tarkoittaa, että ilmanvaihto on asunnoissa ollut puutteellinen ja korjauksen jälkeen asumisterveellisyys on parantunut.