3 - 5 -vuotiaiden lasten kuuleminen kunnassa: tapaustutkimus lasten osallistumisesta kirjastorakennuksen suunnitteluun taidelähtöisin menetelmin

Abstract

Lasten kuulemisen projektia ja tutkimusta lähdettiin toteuttamaan tilanteessa, jossa kuntaan suunniteltiin uuden kirjaston rakentamista. Toteutettiin projekti, jossa 3 - 5 -vuotiaille lapsille kerrottiin uuden kirjaston rakentamisesta ja heitä kuultiin taidelähtöisin menetelmin. Lasten näkemyksiä kirjastosta kerrottiin kunnan päättäjille. Päättäjiltä kysyttiin ajatuksia lasten näkemyksistä ja kuulemisesta. Tutkimuksen tausta muodostui lapsen asemasta kunnassa ja lapsen kuulemisesta ja osallistumisesta. Tutkimuskysymyksiksi muotoutuivat, mitä mahdollisuuksia on lisätä lapsen ääntä kuntapäättämisessä ja mitä mahdollisuuksia taidelähtöiset menetelmät antavat lapsen äänen kuulemiseen. Tutkimus on laadullista tapaustutkimusta, jonka taustalla vaikuttaa lapsuudentutkimuksen paradigma. Tutkimuksen visuaalista aineistoa ja kirjallista aineistoa analysoitiin sisällönanalyysillä. Projekti toteutettiin vuonna 2015. Siihen osallistui 18 lasta ja 28 kuntapäättäjää. Lasten osallistuminen toteutettiin taidelähtöisin menetelmin pidetyissä tuokioissa. Kuulemisen menetelmät perustuivat kolmiulotteiseen rakentamiseen, draamaan, piirtämiseen ja valokuvaukseen. Kaikkiin menetelmiin sisältyi sekä lasten keskusteluja, että aikuisen ja lapsen keskustelua. Kaikki tuokiot videoitiin, lisäksi lasten tuottamat tuotokset kuvattiin. Kuntapäättäjien näkemyksiä kysyttiin kyselylomakkeella. Kuntapäättäjät suhtautuivat positiivisesti lasten näkemyksiin. He olivat vaikuttuneita lasten luovista näkemyksistä ja kokivat että lasten ideat ovat myös toteuttamiskelpoisia. Päättäjät kokivat, että lasten ottamat valokuvat toivat lapsen perspektiivin hyvin esille. He kokivat, että lapsia voitaisiin kuulla nykyistä enemmän kaikissa asioissa, jotka heitä koskettavat. Lasten kuulemistilanteita tarkasteltiin kolmesta näkökulmasta: vuorovaikutuksen, luovuuden ja osallisuuden näkökulmista. Luovuus nousi tutkimukseen mukaan kuntapäättäjien vastauksien ja myötä. Tutkimus toi esiin eri menetelmien piirteitä. Käytetyistä menetelmistä valokuvaus toi aikuiselle näkyväksi lapsen perspektiivin. Kolmiulotteisessa rakentamisessa, piirtämisessä ja draamassa luovat näkemykset pääsivät esiin. Kaikilla menetelmillä toteutetuissa tuokiossa lapsen puheenvuorojen määrän perusteella lapsilla oli tilaa ja valtaa ilmaista itseään. Tuokioiden osallisuudessa päästiin pääsääntöisesti Shierin mallin mukaan lasten näkemysten vaikuttamisen tasolle. Koko kuulemisen prosessin osallisuudessa jäätiin Joensuun osallisuuden porrasmallin mukaan tieto-osallisuuden tasolle. Koska kuulemisen menetelmät tuottavat erilaisia tuloksia, niin lasta kuultaessa usean eri menetelmän käyttäminen tuo näkemyksiä monipuolisemmin esille. Lait ja suunnitelmat velvoittavat lapsen kuulemisen, osallistumisen ja vaikuttamisen mahdollistamiseen ja kuntapäättäjillä näyttäisi olevan tahto toteutukseen. Vielä tarvittaisiin varhaiskasvatusikäisen lapsen kuulemista tukevia rakenteita ja koulutusta sekä päättäjille että varhaiskasvatukseen.