Rakennusalan työtapaturmista aiheutuvat sairauspoissaolot

Abstract

Tässä kandidaatintyössä tutkittiin rakennusalan työturvallisuutta ja siihen vaikuttavia tekijöitä. Tavoitteena oli selvittää missä ammateissa ja työtehtävissä sattuu runsaasti poissaoloja aiheuttavia tapaturmia. Toisena tutkimusaiheena oli tärkeimmät keinot aiemmin selville saatujen tapaturmien vähentämiseksi. Aineistona tässä tutkimuksessa hyödynnettiin monia erilaisia internetistä löytyviä julkaisuja työturvallisuuteen liittyen ja Suomen lainsäädäntöä työturvallisuuden osalta. Yksi merkittävin lähde ensimmäisen tutkimuskysymyksen vastaamiseen oli Tapaturmavakuutuskeskukselta saadut tilastot, joita räätälöitiin sopiviksi tätä tutkimusta varten. Tutkimuksessa hyödynnettiin myös rakennustyömaalla työskentelevien ammattilaisten mielipiteitä ja TR-mittauksien tuloksia. Työtapaturmatilastojen yhteydessä käytettiin vuosien 2005–2016 tilastoja, jolloin yksittäisten vuosien heilahdukset eivät vaikuta tulokseen. Talorakennusalalla sattuu eniten työtapaturmia talonrakennustyöntekijöille. Tilastojen mukaan talonrakennustyöntekijöille tapahtuu noin 1015 työtapaturmaa vuodessa. Toinen tapaturmille riskialtis ammattiryhmä on kirvesmiehet. Tutkimuksessa selvitettiin, millaisia töitä talorakennustyöntekijät yleensä tekevät, jotta kyseisten töiden aiheuttamiin tapaturmiin voitaisiin reagoida. Tällaisia ovat esimerkiksi korjaukseen ja purkamiseen liittyvät työt ja erilaisten materiaalien ja esineiden siirtäminen. Tarkempi työnkuvaus sisälsi käsillä työskentelyn pienien työkalujen kanssa. Tapaturmavakuutuskeskuksen tilastosta hyödynnettiin tietoa tapaturmiin vaikuttavista tekijöistä, joita ovat muun muassa kuukausi, viikonpäivä ja ikä. Tilastoista saatiin selville myös yleisimmin vaurioitunut kehon osa, joka on sormi tai sormet. Kun tapaturmiin vaikuttavat tekijät oli tunnistettu, lähdettiin etsimään ratkaisua tapaturmien ehkäisyyn. Aluksi tutkittiin alalla jo olemassa olevia keinoja, jonka jälkeen pohdittiin kehitystoimenpiteitä. Parannusehdotuksien avulla vakiintuneet toimintatavat ottaisivat useasti sattuvat työtapaturmat paremmin huomioon. Työtapaturmat aiheuttavat isoja kustannuksia yrityksille, puhumattakaan fyysisestä ja henkisestä kärsimyksestä. Tämän vuoksi työtapaturmien vähentämiseksi on kehitetty erilaisia toimenpiteitä, joita ovat muun muassa perehdytys, henkilökohtaisten suojavälineiden käyttö ja TR-mittaus. Nuorella ja vähän kokemusta omaavalla 25–29 vuotiaalla talonrakennustyöntekijällä on suurin riski joutua työtapaturman uhriksi. Ratkaisuna tähän kehitettiin normaalin perehdytyksen lisäksi toinen perehdytyskerta. Työntekijän lähin esimies käy työntekijän kanssa läpi hänen työvaiheensa suurimmat työturvallisuusriskit 2–3 päivän kuluttua ensimmäisestä perehdytyksestä. Toinen ratkaisukeino TR-mittauksen kehittäminen niin, että se huomioisi paremmin koneista, laitteista ja materiaaleista aiheutuvat tapaturmat. Tällainen voisi olla esimerkiksi työkalun sopivuuden arviointi kyseiseen työlajiin. Kaikki työtapaturmat eivät johdu koneista tai liukastumisista. Tutkimuksessa otettiin huomioon myös tapaturmien sattuminen huolimattomuuden vuoksi ja etsittiin ratkaisukeinoja tähän ongelmaan. Rakennustyömaalla sattuu edelleen paljon sormiin viiltämisiä, vaikka viiltosuojahanskat ovat pakolliset. Työturvallisuuden laiminlyönnistä ja sen toistumisesta kirjoitetaan rahallinen sanktio. Muita keinoja yleisen työturvallisuuden parantamiseen ovat koulutuksen ja valistuksen parantaminen sekä TR-mittauksen kehittäminen turvallisuusriskien osalta. Rakennusalalla törmää edelleen moniin, jotka eivät välitä omasta tai muiden työturvallisuudesta. TR-mittaus ottaa huomioon riskin, mutta ei riskin suuruutta. Tämä vääristää todellista turvallisuustasoa