Roskaamiskiellon vastaiseen toimintaan puuttuminen hallinnollisin keinoin
Kuismin, Maria (2019)
2019
Hallintotieteiden tutkinto-ohjelma
Johtamisen ja talouden tiedekunta - Faculty of Management and Business
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2019-09-05
Julkaisun pysyvä osoite on
http://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-201908212984
http://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-201908212984
Tiivistelmä
Tutkielmassa tarkastellaan jätelain (646/2011) mukaista roskaamiskieltoa sekä jätelain valvontaviranomaisen hallinnollisia keinoja puuttua kiellon vastaiseen toimintaan. Tutkielman keskeisin tavoite on oikeusdogmatiikan keinoin selvittää mitä voimassa olevassa oikeudessa tarkoitetaan roskaamiskiellolla ja muodostaa kuva siitä, mitä hallinnollisia keinoja valvontaviranomainen voi käyttää roskaamiskiellon vastaiseen toimintaan puuttuessaan.
Roskaamiskielto on ympäristön siisteyteen velvoittava säännös, joka on luonteeltaan ennaltaehkäisevä. Kielto toteuttaa ympäristöperusoikeuden (PL 20 §) mukaista ympäristövastuuta turvaamalla kaikille jakamattomasti kuuluvaa oikeutta terveelliseen ympäristöön. Kiellon perimmäisenä tarkoituksena onkin suojella ympäristöä roskaantumisen aiheuttamalta pilaantumiselta. Roskaamiskielto on ehdoton, joten roskaamiseen ei ole mahdollista myöntää lupaa. Kiellon soveltamisala on laaja, se koskee kaikkea ympäristöä.
Roskaamiskiellon rikkomisesta seuraa siivoamisvelvollisuus. Aiheuttamisperiaatteen mukaan siivoamisvelvollisuus on roskaantumisen aiheuttajalla. Roskaantumisen aiheuttaja on se, joka jättää ympäristöön roskia tai päästää ainetta. Roskaantuminen voi tapahtua joko aktiivisen toiminnan seurauksena tai passiivisen suhtautumisen johdosta. Siltä varalta, ettei roskaantumisen aiheuttajaa saada selville, tavoiteta tai roskaaja ei huolehdi siivoamisvelvollisuudestaan, on jätelaissa säädetty toissijaisesta siivoamisvelvollisuudesta. Toissijainen siivoamisvelvollisuus täydentää aiheuttamisperiaatteen mukaista roskaajan vastuuta, mutta ei poista sitä.
Siivoamisvelvollisuus konkretisoituu vasta kun jätelain valvontaviranomainen määrää siivoamisvelvollisen siivoamaan roskaantuneen alueen viranomaispäätöksellä. Lähtökohtaisesti siivoamismääräys on annettava, jotta jätelain tarkoitus toteutuu. Viranomaisen on tehostettava siivoamismääräystään hallinnollisella pakolla, mikäli se ei ole ilmeisen tarpeetonta. Valvontaviranomaisen käytettävissä olevat pakkokeinot ovat uhkasakko, teettämisuhka ja keskeyttämisuhka. Näistä uhkasakko on tärkein ja yleisimmin käytetty hallintopakon muoto.
Roskaamiskielto on ympäristön siisteyteen velvoittava säännös, joka on luonteeltaan ennaltaehkäisevä. Kielto toteuttaa ympäristöperusoikeuden (PL 20 §) mukaista ympäristövastuuta turvaamalla kaikille jakamattomasti kuuluvaa oikeutta terveelliseen ympäristöön. Kiellon perimmäisenä tarkoituksena onkin suojella ympäristöä roskaantumisen aiheuttamalta pilaantumiselta. Roskaamiskielto on ehdoton, joten roskaamiseen ei ole mahdollista myöntää lupaa. Kiellon soveltamisala on laaja, se koskee kaikkea ympäristöä.
Roskaamiskiellon rikkomisesta seuraa siivoamisvelvollisuus. Aiheuttamisperiaatteen mukaan siivoamisvelvollisuus on roskaantumisen aiheuttajalla. Roskaantumisen aiheuttaja on se, joka jättää ympäristöön roskia tai päästää ainetta. Roskaantuminen voi tapahtua joko aktiivisen toiminnan seurauksena tai passiivisen suhtautumisen johdosta. Siltä varalta, ettei roskaantumisen aiheuttajaa saada selville, tavoiteta tai roskaaja ei huolehdi siivoamisvelvollisuudestaan, on jätelaissa säädetty toissijaisesta siivoamisvelvollisuudesta. Toissijainen siivoamisvelvollisuus täydentää aiheuttamisperiaatteen mukaista roskaajan vastuuta, mutta ei poista sitä.
Siivoamisvelvollisuus konkretisoituu vasta kun jätelain valvontaviranomainen määrää siivoamisvelvollisen siivoamaan roskaantuneen alueen viranomaispäätöksellä. Lähtökohtaisesti siivoamismääräys on annettava, jotta jätelain tarkoitus toteutuu. Viranomaisen on tehostettava siivoamismääräystään hallinnollisella pakolla, mikäli se ei ole ilmeisen tarpeetonta. Valvontaviranomaisen käytettävissä olevat pakkokeinot ovat uhkasakko, teettämisuhka ja keskeyttämisuhka. Näistä uhkasakko on tärkein ja yleisimmin käytetty hallintopakon muoto.