Tutkimus aortan sulkupallon (REBOA:n) käytöstä ensihoidossa mahdollisesti hyötyvistä potilaista
Kiili, Joonas (2019)
2019
Lääketieteen ja terveysteknologian tiedekunta - Faculty of Medicine and Health Technology
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2019-08-28
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-201908212976
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-201908212976
Tiivistelmä
Verenvuoto on merkittävin vammapotilaiden estettävissä oleva kuolinsyy. Raajojen suurien verenvuotojen tyrehdyttämiseen kehitetyt menetelmät ovat merkittävästi vähentäneet niihin liittynyttä kuolleisuutta. Vartalon alueen sisäiset massiiviset verenvuodot ovat kuitenkin edelleen merkittävä vammapotilaiden kuolleisuuden syy muiden hoitojen kehityksestä huolimatta.
Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, kuinka moni FinnHEMS 30:n kohtaamista, verensiirron saaneista potilaista hyötyisi kohteessa tai matkalla sairaalaan aloitetusta REBOA-hoidosta ja millainen on näiden potilaiden vammaprofiili. Lisäksi pyrittiin selvittämään, miten verituotteita käytetään ja käyttöindikaatioita noudatetaan FinnHEMS 30:ssa sekä miten potilaat ovat hyötyneet verensiirroista.
Aineisto koostui 18.11.2015–18.10.2018 FinnHEMS 30:n (FH30) kohtaamista potilaista, joille ensihoitolääkäri oli antanut punasoluja sairaalan ulkopuolella. Potilaiden tiedot kerättiin tehtäviin osallistuneiden ensihoitoyksiköiden ensihoitokertomuksista, FinnHEMS-kaavakkeista, verensiirtokaavakkeista sekä Tays:n sähköisestä potilastietojärjestelmästä. Punasoluja sai tutkimusaikana yhteensä 62 potilasta.
Tutkimuksen potilaista 48 % sai enemmän kuin yhden punasoluyksikön. Kuivaplasma otettiin käyttöön FinnHEMS 30:ssa 11.4.2017 eli tämän tutkimusajan puolivälissä. Käyttöönoton jälkeen kuivaplasmaa infusoitiin 47 %:lle punasoluja saaneista potilaista. Ruumiinlämpöä lukuun ottamatta kaikkien vitaalien mediaani parani verituotteiden antoa edeltäneistä arvoista sairaalassa mitattuihin. Kaksi (3,5 %) potilaista kuoli ennen sairaalaan pääsyä. Punasoluja ensihoidossa saaneiden potilaiden kokonaiskuolleisuus oli 19 %. Ainuttakaan verensiirtoihin liittynyttä haittatapahtumaa ei tapahtunut tutkimusjakson aikana.
Potilaiden ikäjakauma oli tasainen, mutta nuorten osuus oli voimakkaammin edustettuna verrattuna kaikkien ensihoidon potilaiden ikäjakaumaan. Potilaista 74 % oli miehiä. Tehtävistä 74 %:ssa taustalla oli vammautuminen. Yleisin tehtävälaji oli liikenneonnettomuudet, joita kaikista tehtävistä oli 50 %. Seuraavaksi yleisimmät tehtävälajit olivat peruselintoimintojen häiriö (17 %), muu vammautuminen (12 %) ja väkivalta (12 %).
Tutkimusjoukosta löytyi yhteensä neljä REBOA-hoidon kriteerit täyttänyttä potilasta ja kolme potilasta, joilla oli indikaatio REBOA-holkin asettamiselle. Näillä potilailla yleisimmät vammat olivat alaraajojen ja lantion murtumat, alaraajojen suurten verisuonirunkojen vauriot sekä sisäelinten repeämät. Kriteerit täyttäneistä potilaista 50 % menehtyi sairaalassa.
FH30 kohtaa vuosittain noin yhden REBOA-hoidon kriteerit täyttävän potilaan. REBOA voi parantaa näiden potilaiden selviytymismahdollisuutta, mikäli potilailla on verenvuotoa sisäelimistä tai vuodon hallinta perinteisin menetelmin epäonnistuu. Verituotteiden antokriteerejä noudatettiin tarkasti. Vitaalien mediaanien positiivisten muutosten perusteella potilaat vaikuttavat hyötyneen punasoluista.
Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, kuinka moni FinnHEMS 30:n kohtaamista, verensiirron saaneista potilaista hyötyisi kohteessa tai matkalla sairaalaan aloitetusta REBOA-hoidosta ja millainen on näiden potilaiden vammaprofiili. Lisäksi pyrittiin selvittämään, miten verituotteita käytetään ja käyttöindikaatioita noudatetaan FinnHEMS 30:ssa sekä miten potilaat ovat hyötyneet verensiirroista.
Aineisto koostui 18.11.2015–18.10.2018 FinnHEMS 30:n (FH30) kohtaamista potilaista, joille ensihoitolääkäri oli antanut punasoluja sairaalan ulkopuolella. Potilaiden tiedot kerättiin tehtäviin osallistuneiden ensihoitoyksiköiden ensihoitokertomuksista, FinnHEMS-kaavakkeista, verensiirtokaavakkeista sekä Tays:n sähköisestä potilastietojärjestelmästä. Punasoluja sai tutkimusaikana yhteensä 62 potilasta.
Tutkimuksen potilaista 48 % sai enemmän kuin yhden punasoluyksikön. Kuivaplasma otettiin käyttöön FinnHEMS 30:ssa 11.4.2017 eli tämän tutkimusajan puolivälissä. Käyttöönoton jälkeen kuivaplasmaa infusoitiin 47 %:lle punasoluja saaneista potilaista. Ruumiinlämpöä lukuun ottamatta kaikkien vitaalien mediaani parani verituotteiden antoa edeltäneistä arvoista sairaalassa mitattuihin. Kaksi (3,5 %) potilaista kuoli ennen sairaalaan pääsyä. Punasoluja ensihoidossa saaneiden potilaiden kokonaiskuolleisuus oli 19 %. Ainuttakaan verensiirtoihin liittynyttä haittatapahtumaa ei tapahtunut tutkimusjakson aikana.
Potilaiden ikäjakauma oli tasainen, mutta nuorten osuus oli voimakkaammin edustettuna verrattuna kaikkien ensihoidon potilaiden ikäjakaumaan. Potilaista 74 % oli miehiä. Tehtävistä 74 %:ssa taustalla oli vammautuminen. Yleisin tehtävälaji oli liikenneonnettomuudet, joita kaikista tehtävistä oli 50 %. Seuraavaksi yleisimmät tehtävälajit olivat peruselintoimintojen häiriö (17 %), muu vammautuminen (12 %) ja väkivalta (12 %).
Tutkimusjoukosta löytyi yhteensä neljä REBOA-hoidon kriteerit täyttänyttä potilasta ja kolme potilasta, joilla oli indikaatio REBOA-holkin asettamiselle. Näillä potilailla yleisimmät vammat olivat alaraajojen ja lantion murtumat, alaraajojen suurten verisuonirunkojen vauriot sekä sisäelinten repeämät. Kriteerit täyttäneistä potilaista 50 % menehtyi sairaalassa.
FH30 kohtaa vuosittain noin yhden REBOA-hoidon kriteerit täyttävän potilaan. REBOA voi parantaa näiden potilaiden selviytymismahdollisuutta, mikäli potilailla on verenvuotoa sisäelimistä tai vuodon hallinta perinteisin menetelmin epäonnistuu. Verituotteiden antokriteerejä noudatettiin tarkasti. Vitaalien mediaanien positiivisten muutosten perusteella potilaat vaikuttavat hyötyneen punasoluista.