Kohti ekologista elämäntapaa: Kokemuksia ekologisen elämäntapamuutoksen prosessista
Tuovinen, Pauli (2019)
2019
Hallintotieteiden tutkinto-ohjelma
Johtamisen ja talouden tiedekunta - Faculty of Management and Business
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2019-09-03
Julkaisun pysyvä osoite on
http://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-201908152921
http://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-201908152921
Tiivistelmä
Tutkimuksessa tarkastellaan ekologisen elämäntavan omaksumiseen ja toteuttamiseen liittyviä kokemuksia. Kokemusten valossa kartoitetaan ekologiseen elämäntapaan siirtymisen prosessia ja erilaisten käytäntöjen toteuttamiseen liittyviä haasteita ja motivaatioita. Tarkoituksena on tuottaa tietoa erilaisista elämäntapamuutokseen liittyvistä tekijöistä ja ekologiseen elämäntapaan pyrkivien tavoista käsitellä näitä tekijöitä.
Tutkimus asemoituu arkielämän ympäristöpolitiikan tutkimussuuntaukseen. Ekologista elämäntapaa tarkastellaan yksilön arjen näkökulmasta. Toisaalta yksilön elämäntapa ja arjen käytännöt nähdään ympäristöpolitiikan toteuttamisena. Fokus on arjen käytännöissä ja käytäntöjen toteuttamiseen liittyvissä kokemuksissa.
Aineistona tutkimuksessa käytetään ekologiseen elämäntapaan pyrkivien teemahaastatteluja. Elämäntapamuutosprosessin ja ekologisen elämäntavan kartoittamiseksi tutkimukseen on valikoitu motivoituneita ihmisiä, joiden toiminta ja toiminnalle asetetut päämäärät kumpuavat sisäistetyistä ekologisista arvoista. Ekologiselle elämäntavalle ei asetettu arjen käytäntöjen tason kriteereitä, eikä haastateltavien kuvaamien arjen käytäntöjen ekologisuutta arvioitu.
Ekologiseen elämäntapaan johtaneet polut ovat aineiston valossa moninaisia. Haastateltavien taustat, motiivit ja elämäntapamuutoksen laukaisseet käännekohtakokemukset ovat hyvin erilaisia. Aineiston perusteella ekologiseen elämäntapaprosessiin liittyy usein omien tapojen ja tottumusten haastamiseen liittyvää hankaluutta, luopumisen tuskaa sekä kulttuurisen tuen puutteesta johtuvaa poikkeavuuden tunnetta. Nämä tekijät aiheuttivat muutosprosessiin kitkaa. Haasteita on myös elämäntavan yksityisen ja julkisen välisen rajan kontrolloinnissa.
Haastateltavat ovat kehittäneet erilaisia strategioita näiden haasteiden selvittämiseksi. Haasteista huolimatta prosessi näyttäytyy usein siirtymänä kohti parempaa ja nykyistä elämäntapaa aiempaa mieluisampana. Epäekologisiksi katsotuista käytännöistä luopuminen kehystetään usein pikemminkin vaihtokauppana tai siirtymänä johonkin parempaan, kuin oman elämän kurjistamisena.
Elämäntapamuutos koetaan pääasiassa myönteisessä valossa ja nähdään etenevänä, vaikkakaan ei välttämättä suoraviivaisena prosessina. Prosessi koetaan haasteista huolimatta antoisana ja palkitsevana.
Kulttuurisen tuen puute ja ekologisten elämäntapakäytäntöjen poikkeavuus ovat ekologisen elämäntavan omaksumisen keskeisimpiä haasteita. Niinpä ekologisen elämäntavan edistämisen näkökulmasta keskeistä on ekologisen elämäntavan ja sen käytäntöjen normalisointi ja valtavirtaistuminen.
Tutkimus asemoituu arkielämän ympäristöpolitiikan tutkimussuuntaukseen. Ekologista elämäntapaa tarkastellaan yksilön arjen näkökulmasta. Toisaalta yksilön elämäntapa ja arjen käytännöt nähdään ympäristöpolitiikan toteuttamisena. Fokus on arjen käytännöissä ja käytäntöjen toteuttamiseen liittyvissä kokemuksissa.
Aineistona tutkimuksessa käytetään ekologiseen elämäntapaan pyrkivien teemahaastatteluja. Elämäntapamuutosprosessin ja ekologisen elämäntavan kartoittamiseksi tutkimukseen on valikoitu motivoituneita ihmisiä, joiden toiminta ja toiminnalle asetetut päämäärät kumpuavat sisäistetyistä ekologisista arvoista. Ekologiselle elämäntavalle ei asetettu arjen käytäntöjen tason kriteereitä, eikä haastateltavien kuvaamien arjen käytäntöjen ekologisuutta arvioitu.
Ekologiseen elämäntapaan johtaneet polut ovat aineiston valossa moninaisia. Haastateltavien taustat, motiivit ja elämäntapamuutoksen laukaisseet käännekohtakokemukset ovat hyvin erilaisia. Aineiston perusteella ekologiseen elämäntapaprosessiin liittyy usein omien tapojen ja tottumusten haastamiseen liittyvää hankaluutta, luopumisen tuskaa sekä kulttuurisen tuen puutteesta johtuvaa poikkeavuuden tunnetta. Nämä tekijät aiheuttivat muutosprosessiin kitkaa. Haasteita on myös elämäntavan yksityisen ja julkisen välisen rajan kontrolloinnissa.
Haastateltavat ovat kehittäneet erilaisia strategioita näiden haasteiden selvittämiseksi. Haasteista huolimatta prosessi näyttäytyy usein siirtymänä kohti parempaa ja nykyistä elämäntapaa aiempaa mieluisampana. Epäekologisiksi katsotuista käytännöistä luopuminen kehystetään usein pikemminkin vaihtokauppana tai siirtymänä johonkin parempaan, kuin oman elämän kurjistamisena.
Elämäntapamuutos koetaan pääasiassa myönteisessä valossa ja nähdään etenevänä, vaikkakaan ei välttämättä suoraviivaisena prosessina. Prosessi koetaan haasteista huolimatta antoisana ja palkitsevana.
Kulttuurisen tuen puute ja ekologisten elämäntapakäytäntöjen poikkeavuus ovat ekologisen elämäntavan omaksumisen keskeisimpiä haasteita. Niinpä ekologisen elämäntavan edistämisen näkökulmasta keskeistä on ekologisen elämäntavan ja sen käytäntöjen normalisointi ja valtavirtaistuminen.