Yksityiset ja luontomielipaikat psyykkisen itsesäätelyn välineinä

Abstract

Ihmiset käyttävät ympäristöä avukseen säädellessään tunteitaan ja pyrkiessään selviytymään stressaavissa tilanteissa. Hakeutuminen lähiympäristöstä löytyvään mielipaikkaan on yleisesti käytetty psyykkisen itsesäätelyn keino. Suurin osa aikuisten mielipaikoista on luokiteltavissa luontopaikoiksi, mutta myös yksityiset paikat, kuten oma koti tai sen osa, ovat yleisiä mielipaikkoja. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli tuottaa lisää tietoa mielipaikoista psyykkisen itsesäätelyn välineinä tutkimalla, millaisiin päätyyppeihin mielipaikkaan hakeutumisen tilanneyhteydet ja mielipaikkakokemukset jakautuvat, minkä tyyppiset tilanteet koetaan tärkeimmiksi syiksi hakeutua mielipaikkaan, minkä tyyppiset kokemukset ovat voimakkaimpia mielipaikoissa, sekä miten erityyppiset mielipaikkaan hakeutumisen tilanneyhteydet ovat yhteydessä erityyppisiin mielipaikkakokemuksiin. Lisäksi tavoitteena oli selvittää, onko mielipaikkaan hakeutumisen tilanneyhteyksien tärkeydessä, mielipaikassa koettujen kokemusten voimakkuudessa tai näiden välisissä yhteyksissä eroa luontomielipaikkojen ja yksityisten mielipaikkojen välillä.

Tutkimuksessa käytetty aineisto kerättiin Tampereen yliopistossa vuosina 2010–2017. Osallistujina oli 296 yliopisto-opiskelijaa, joista suurin osa (86,1 %) oli naisia. Osallistujien keski-ikä oli 25,4 vuotta (vaihteluväli 18–58). Osallistujat täyttivät kyselylomakkeen, jossa heitä pyydettiin kuvailemaan arkipäivän lähiympäristössään sijaitsevaa mielipaikkaansa sekä arvioimaan, miten tärkeitä erilaiset tilanteet yleensä ovat syynä mielipaikkaan hakeutumiselle ja missä määrin erilaiset kokemukset ja tunteet vastaavat heidän mielipaikkakokemuksiaan.

Mielipaikkaan hakeutumisen tilanneyhteydet jakautuivat voimakkaiden tunteiden tilanneyhteyksiin, myönteisen mielialan tilanneyhteyksiin ja vetäytymisen tarpeen tilanneyhteyksiin. Näistä vetäytymisen tarve arvioitiin tärkeimmäksi. Mielipaikkakokemukset jakautuivat rauhoittumisen ja ajatusten selkeytymisen kokemuksiin, epävarmuuden ja negatiivisen tunnetilan kokemuksiin sekä paikkaan kuulumisen ja itsearvostuksen kokemuksiin. Voimakkaimmin koettiin paikkaan kuulumisen ja itsearvostuksen kokemuksia. Tilanteiden ja kokemusten välisten yhteyksien tarkastelu osoitti, että mielipaikat toimivat psyykkisen itsesäätelyn välineinä tukemalla tunteiden säätelyä, kokemusten järjestämistä johdonmukaiseksi sisäiseksi järjestelmäksi ja itsetunnon suojaamista sekä mahdollistamalla niin myönteisten kuin kielteistenkin tunteiden tuntemisen. Mielipaikassa tapahtuvan psyykkisen itsesäätelyn mekanismit näyttäisivät olevan erilaisia tilanneyhteydestä riippuen.

Yksityiset mielipaikat tukevat tämän tutkimuksen perusteella jopa luontomielipaikkoja tehokkaammin psyykkistä itsesäätelyä erityisesti voimakkaiden tunteiden tilanneyhteyksissä. Lisäksi myönteiset mielipaikkakokemukset olivat ylipäänsä voimakkaampia yksityisissä mielipaikoissa. Yksityisten paikkojen potentiaali olisikin tärkeää huomioida entistä paremmin kartoitettaessa keinoja ihmisten tunteiden säätelyn ja stressinhallinnan tukemiseen. Ympäristöpsykologisessa tutkimuksessa olisi jatkossa tärkeää huomioida luonto/rakennettu ympäristö -jaottelun ohella yksilölliset erot siinä, millaisen ympäristön kukin ihminen kokee mieluisaksi.