Yksityiselämän ja kotirauhan suojan vaikutus poliisin suorittamaan yleiseen kotietsintään

Abstract

Suomalainen yhteiskunta perustuu perustuslaissa turvattuun oikeusvaltioperiaatteeseen, jossa viranomaisen julkisen vallan käytön tulee perustua lakiin ja jossa viranomaisen julkista valtaa käyttäessään on tarkoin noudatettava lakia. Oikeusvaltiossa erityisesti ihmisten yksityiselämä ja kotirauha tulee olla vahvasti suojattu viranomaisen mielivallalta.

Perustuslain mukaan jokaisen yksityiselämä ja kotirauha on turvattu ja vain lailla voidaan säätää perusoikeuksien turvaamiseksi tai rikosten selvittämiseksi välttämättömistä kotirauhan piiriin ulottuvista toimenpiteistä. Sama henki on havaittavissa myös Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artiklasta, jonka mukaan jokaisella on oikeus nauttia yksityis- ja perhe-elämäänsä ja kotiinsa kohdistuvaa kunnioitusta eivätkä viranomaiset saa puuttua oikeuden käyttämiseen, paitsi silloin kun laki sen sallii ja se on demokraattisessa yhteiskunnassa välttämätöntä.

Oikeusdogmaattisen tutkimukseni kohteena oleva poliisin suorittama pakkokeinolain mukainen yleinen kotietsintä on voimakasta puuttumista ihmisen yksityiselämän ja kotirauhan suojaan. Tutkielmassani tarkastelen ihmis- ja perusoikeuksiin kuuluvan yksityiselämän ja kotirauhan suojan vaikutusta poliisin suorittamaan pakkokeinolain mukaiseen yleiseen kotietsintään. Onko Suomessa voimassa oleva kotirauhan suojan piiri yhtenevä Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tulkintakäytännön kanssa ja onko yleisen kotietsinnän kohteeksi joutuneella henkilöllä käytössään tehokkaat oikeussuojakeinot.

Tutkielmani perusteella voidaan todeta, että yksityiselämän ja kotirauhan suoja rajoittaa poliisin suorittamaa yleistä kotietsintää. Suomalaisessa oikeusjärjestelmässä voimassa oleva kotirauhan suojan piiri on pääasiallisesti yhtenevä Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tulkintakäytännön kanssa, ja yksilöllä on käytössään tehokkaat jälkikäteiset oikeussuojakeinot yleisellä kotietsinnällä aiheutettua oikeudenloukkausta vastaan.