Maahanmuuttajalääkärien suomen kielen taito ja kielitaitotarpeet : Erityisalan kielitaidon näkökulma lääkärin työhön
Tervola, Maija (2019)
Tervola, Maija
Tampereen yliopisto
2019
Kielten tohtoriohjelma - Doctoral Programme in Language Studies
Informaatioteknologian ja viestinnän tiedekunta - Faculty of Information Technology and Communication Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Väitöspäivä
2019-09-06
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-1164-3
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-1164-3
Tiivistelmä
Tämä väitöstutkimus käsittelee maahanmuuttajalääkärien suomen kielen taitoa ja sen suhdetta lääkärin kielitaitotarpeisiin. Kielitaitoa lähestytään erityisalan kielentutkimuksen näkökulmasta, jossa työelämän kielelliset vaatimukset on nostettu työntekijöiden kielitaidon riittävyyden ja laadun määrittäjiksi. Kielitaidon osa-alueista tarkastellaan laillistamiskuulustelussa todennettua kirjoitustaitoa sekä potilaskeskusteluihin kuuluvan sanaston hallintaa. Työelämän vaatimuksia tarkastellaan lääkärin työnkuvaan kuuluvista tilanteista terveydenhuollon ammattilaisten haastattelujen avulla.
Tutkimuksen kohteena ovat aikuisena Suomeen muuttaneet lääkärintutkinnon suorittaneet henkilöt, joiden tulee oppia suomen kieltä tarvittavissa määrin voidakseen työskennellä lääkärinä Suomessa. Yhteensä tutkimukseen on osallistunut 153 maahanmuuttajalääkäriä sekä 112 muuta koehenkilöä ja informanttia. Tutkimusta varten on kerätty kolme aineistoa: ulkomailla lääkärintutkinnon suorittaneiden laillistamiskuulusteluista koottu 72 kirjallisen vastauksen aineisto, terveydenhuollon ammattilaisten haastatteluaineisto (6 haastattelua, 32 haastateltavaa) sekä sanatestiaineisto, joka on tutkimusta varten teetetty 160 koehenkilöllä. Aineistojen analyysissa käytetään laadullisia menetelmiä (haastatteluiden temaattinen sisällönanalyysi) sekä tilastollisia menetelmiä (regressioanalyysi, yleistetty lineaarinen sekamalli). Väitöstutkimus koostuu näiden kolmen aineiston analyysista tehdyistä tutkimuksista, joista on laadittu neljä vertaisarvioitua artikkelijulkaisua.
Tutkimus nojautuu erityisalan kielentutkimuksen periaatteisiin ja erityisalan kielitaidon käsitteeseen. Erityisalojen kielentutkimuksen suuntaus on alkujaan käytännönläheinen ja kehitetty eri ammattialojen kielenopetuksen tarpeisiin. Tässä työssä tarkastelu liitetään myös erityisalan kielentutkimuksen kanssa yhteensopiviin teoreettisiin kielenoppimisen viitekehyksiin. Erityisalojen kielentutkimus on lähtökohdiltaan funktionaalista. Siinä kielenoppimisen tavoitteet asetetaan sen perusteella, mikä edesauttaa käytännön työssä kommunikointia, mitä arvioivat alan asiantuntijat yhdessä kielen asiantuntijoiden kanssa.
Lääkärin työn kielitaitovaatimuksia lähestytään erityisesti työtilanteiden ja niiden kielellisen vaativuuden kautta. Erityisesti sanastonhallinnan osalta tutkimus asettuu käyttöpohjaisen kielenoppimisen viitekehykseen, jossa erityisalan sanastonoppiminen ja -hallinta yhdistetään sanojen frekvensseihin. Yksilön sanastonhallintaa kuvataan käyttöpohjaisuuden kanssa yhteensopivan exemplar-mallin avulla, jossa tieto sanojen merkityksistä ja käyttösäännöistä tarkentuu toistuvien sanan kohtaamisten ja semanttisen kategorisoinnin myötä. Kielenpuhujien toisiaan lähenevä semanttinen kategorisointi synnyttää kieleen semanttisia normeja, joihin kaikkien kielenkäyttäjien on sopeuduttava. Näitä normeja ilmentävät kokeneiden kielenkäyttäjien käsitykset esimerkiksi sanojen merkityksistä ja niiden välisistä suhteista.
Tutkimus nostaa esiin kielitaidon ja tilanteen suhteen sekä nostaa sen rinnalle kielen systeemisen hallinnan merkityksen, erityisesti semanttisen tiedon näkökulmasta. Yksilön tieto kielestä kiinnittyy koettuihin kielenkäyttötilanteisiin, mutta kokemuksen karttuessa se kehittyy myös abstraktiksi systeemiseksi tiedoksi, jossa esimerkiksi sanojen merkitykset ovat tallentuneet muistiin muiden sanojen ja ilmausten kuten määritelmien ja parafraasien kanssa. Näin sanojen merkitysten ja merkityssuhteiden tuntemuksen avulla voidaan tehdä päätelmiä henkilön kielenkäyttökokemuksen määrästä ja laadusta.
Tutkimuksen tulosten perusteella maahanmuuttajalääkärien kielitaito on muovautunut lääkärin työn kielenkäyttötarpeita kohti, mutta kielitaito on osin liian kapea lääkärin työn laajoihin kielitaitovaatimuksiin nähden ja tasoltaan liian matala. Laillistamiskuulusteluissa vastauksista analysoitu kirjoitustaito sekä sanaston harvinaisuus olivat yhteydessä kuulustelumenestykseen. Kielellisesti heikoimmat kuulusteluvastaukset osoittivat, että nykyinen kielikoe ei pysty varmistamaan riittäväntasoista lääkärin kielitaitoa. Haastattelututkimusten mukaan lääkärin työhön kuuluu kielelliseltä vaativuudeltaan hyvin eritasoisia työtehtäviä, joista vain osassa tulevat esiin mahdolliset kielitaitopuutteet. Sanastonhallintatutkimuksessa maahanmuuttajalääkärit suoriutuivat selvästi heikommin potilassanaston hallinnassa kuin verrokkiryhmä maahanmuuttajataustaiset asioimistulkkiopiskelijat, vaikka kommunikointivaatimukset potilashoidon tilanteissa ovat samat. Tulokset nostavat esiin huolen maahanmuuttajalääkärien liian vähäisestä kielenoppimisen tuesta ja toisinaan liian nopeasta siirtymisestä työelämään. Tutkimuksen perusteella voidaan antaa suositus, että työelämään kannattaa siirtyä aikaisintaan B2-tason kielitaidolla, mutta silloinkin tarvitaan vielä paljon tukea monien työtehtävien suorittamisessa. Itsenäinen lääkärin työn harjoittaminen vaatii vähintään C1-tason kielitaitoa. Huomiota tulee kiinnittää myös kielitaidon ja erityisesti sanastonhallinnan laajuuteen, siten että ammatilliseen sanastoon lasketaan kuuluvaksi varsinaisten sairaussanojen lisäksi myös yleisempää sanastoa.
Tutkimuksen kohteena ovat aikuisena Suomeen muuttaneet lääkärintutkinnon suorittaneet henkilöt, joiden tulee oppia suomen kieltä tarvittavissa määrin voidakseen työskennellä lääkärinä Suomessa. Yhteensä tutkimukseen on osallistunut 153 maahanmuuttajalääkäriä sekä 112 muuta koehenkilöä ja informanttia. Tutkimusta varten on kerätty kolme aineistoa: ulkomailla lääkärintutkinnon suorittaneiden laillistamiskuulusteluista koottu 72 kirjallisen vastauksen aineisto, terveydenhuollon ammattilaisten haastatteluaineisto (6 haastattelua, 32 haastateltavaa) sekä sanatestiaineisto, joka on tutkimusta varten teetetty 160 koehenkilöllä. Aineistojen analyysissa käytetään laadullisia menetelmiä (haastatteluiden temaattinen sisällönanalyysi) sekä tilastollisia menetelmiä (regressioanalyysi, yleistetty lineaarinen sekamalli). Väitöstutkimus koostuu näiden kolmen aineiston analyysista tehdyistä tutkimuksista, joista on laadittu neljä vertaisarvioitua artikkelijulkaisua.
Tutkimus nojautuu erityisalan kielentutkimuksen periaatteisiin ja erityisalan kielitaidon käsitteeseen. Erityisalojen kielentutkimuksen suuntaus on alkujaan käytännönläheinen ja kehitetty eri ammattialojen kielenopetuksen tarpeisiin. Tässä työssä tarkastelu liitetään myös erityisalan kielentutkimuksen kanssa yhteensopiviin teoreettisiin kielenoppimisen viitekehyksiin. Erityisalojen kielentutkimus on lähtökohdiltaan funktionaalista. Siinä kielenoppimisen tavoitteet asetetaan sen perusteella, mikä edesauttaa käytännön työssä kommunikointia, mitä arvioivat alan asiantuntijat yhdessä kielen asiantuntijoiden kanssa.
Lääkärin työn kielitaitovaatimuksia lähestytään erityisesti työtilanteiden ja niiden kielellisen vaativuuden kautta. Erityisesti sanastonhallinnan osalta tutkimus asettuu käyttöpohjaisen kielenoppimisen viitekehykseen, jossa erityisalan sanastonoppiminen ja -hallinta yhdistetään sanojen frekvensseihin. Yksilön sanastonhallintaa kuvataan käyttöpohjaisuuden kanssa yhteensopivan exemplar-mallin avulla, jossa tieto sanojen merkityksistä ja käyttösäännöistä tarkentuu toistuvien sanan kohtaamisten ja semanttisen kategorisoinnin myötä. Kielenpuhujien toisiaan lähenevä semanttinen kategorisointi synnyttää kieleen semanttisia normeja, joihin kaikkien kielenkäyttäjien on sopeuduttava. Näitä normeja ilmentävät kokeneiden kielenkäyttäjien käsitykset esimerkiksi sanojen merkityksistä ja niiden välisistä suhteista.
Tutkimus nostaa esiin kielitaidon ja tilanteen suhteen sekä nostaa sen rinnalle kielen systeemisen hallinnan merkityksen, erityisesti semanttisen tiedon näkökulmasta. Yksilön tieto kielestä kiinnittyy koettuihin kielenkäyttötilanteisiin, mutta kokemuksen karttuessa se kehittyy myös abstraktiksi systeemiseksi tiedoksi, jossa esimerkiksi sanojen merkitykset ovat tallentuneet muistiin muiden sanojen ja ilmausten kuten määritelmien ja parafraasien kanssa. Näin sanojen merkitysten ja merkityssuhteiden tuntemuksen avulla voidaan tehdä päätelmiä henkilön kielenkäyttökokemuksen määrästä ja laadusta.
Tutkimuksen tulosten perusteella maahanmuuttajalääkärien kielitaito on muovautunut lääkärin työn kielenkäyttötarpeita kohti, mutta kielitaito on osin liian kapea lääkärin työn laajoihin kielitaitovaatimuksiin nähden ja tasoltaan liian matala. Laillistamiskuulusteluissa vastauksista analysoitu kirjoitustaito sekä sanaston harvinaisuus olivat yhteydessä kuulustelumenestykseen. Kielellisesti heikoimmat kuulusteluvastaukset osoittivat, että nykyinen kielikoe ei pysty varmistamaan riittäväntasoista lääkärin kielitaitoa. Haastattelututkimusten mukaan lääkärin työhön kuuluu kielelliseltä vaativuudeltaan hyvin eritasoisia työtehtäviä, joista vain osassa tulevat esiin mahdolliset kielitaitopuutteet. Sanastonhallintatutkimuksessa maahanmuuttajalääkärit suoriutuivat selvästi heikommin potilassanaston hallinnassa kuin verrokkiryhmä maahanmuuttajataustaiset asioimistulkkiopiskelijat, vaikka kommunikointivaatimukset potilashoidon tilanteissa ovat samat. Tulokset nostavat esiin huolen maahanmuuttajalääkärien liian vähäisestä kielenoppimisen tuesta ja toisinaan liian nopeasta siirtymisestä työelämään. Tutkimuksen perusteella voidaan antaa suositus, että työelämään kannattaa siirtyä aikaisintaan B2-tason kielitaidolla, mutta silloinkin tarvitaan vielä paljon tukea monien työtehtävien suorittamisessa. Itsenäinen lääkärin työn harjoittaminen vaatii vähintään C1-tason kielitaitoa. Huomiota tulee kiinnittää myös kielitaidon ja erityisesti sanastonhallinnan laajuuteen, siten että ammatilliseen sanastoon lasketaan kuuluvaksi varsinaisten sairaussanojen lisäksi myös yleisempää sanastoa.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [4943]