(Moni)kulttuurinen maailmankuva ja kuulumisen politiikka suomalaisissa peruskoulun oppikirjoissa ja nuorten kokemuksissa

Abstract

Suomalainen yhteiskunta on varsin monikulttuurinen, ja ihmisten identiteetit ovat yhä moninaisempia niin etnisyyden, kielen, sukupuolen, seksuaalisuuden kuin vaikkapa osakulttuurienkin osalta. Tämä näkyy erityisen hyvin koulumaailmassa, jossa käytännössä kaikki Suomessa asuvat nuoret ovat osallisina ja kohtaavat toisiaan. Koululaitos edustaa nuorille institutionaalista, yleisesti hyväksyttyä, tietoa ja toisaalta pakkoa – heidän tulee osoittaa tuntevansa heille osoitettu tietoperusta. Koulussa tarjottu tieto on kuitenkin aina jollain tapaa latautunutta, sillä se pohjautuu ajallisiin, tilallisiin ja kulttuurisiin konteksteihin. Kyseisen tietoperustan sisältämillä ajattelumalleilla ja esimerkiksi kuulumista luovilla identiteettipoliittisilla ratkaisuilla voidaan olettaa olevan vaikutusta nuorten käsityksiin maailmasta.

Väitöskirja keskittyy tarkastelemaan koululaitoksen tuottamaa (moni)kulttuurista maailmankuvaa ja kuulumisen politiikaa sekä toisaalta nuorten kokemia ja sanallistamia käsityksiä tilallisesta ja kulttuurisesta maailmasta sekä omasta kuulumisen tunteestaan. Tutkimuksen aineistona toimivat 2000-luvulla painetut peruskoulun maantiedon, historian ja yhteiskuntaopin oppikirjat sekä MAPOLIS-metodin avulla kerätyt 72:n yläkouluikäisen nuoren karttatehtävät, kirjoitelmat sekä avoimet keskustelunomaiset haastattelut. Laajalla, kriittisen diskurssianalyysin avulla analysoidulla, kvalitatiivisella aineistolla pyritään tekemään näkyväksi sitä tilallista ja kulttuurista maailmaankuvaa, johon nuoret halutaan institutionaalisesti ja identiteettipoliittisesti sosiaalistaa ja samastaa, sekä toisaalta niitä käsityksiä maailmasta ja kuulumisesta, johon nuoret ovat sosiaalistuneet.

Tutkimus paljastaa, että sekä oppikirjojen että nuorten maailmankuva perustuu pitkälti kansallisvaltiokeskeiseen tilalliseen hahmotusmalliin, jossa kulttuurit ymmärretään paikallistettuina ja kansallisina. Näin ollen kansallinen kuuluminen samastuu herkästi etnisyyteen ja monikulttuurisuus käsitetään ulkoapäin tulevana, kansallisvaltioiden välisenä asiana. Oppikirjojen maailmankuva on hyvin länsikeskeinen ja geopoliittisesti arvottava. Kirjojen kerronta keskittyy Eurooppaan ja Anglo-Amerikkaan, ja maailmaa tarkastellaan läntisten arvojen kautta. Muu maailma saattaakin näyttäytyä vieraana ja outona. Samoin nuorten hahmottama maailma jakautuu karkeasti ottaen ihannoituun länteen, epäilyttävään tai inhottavaan itään ja tuntemattomaan etelään. Erityisesti Afrikka mieltyy sekä oppikirjoissa että nuorten mielikuvissa usein auttamisdiskurssin kautta ilman omaa vahvaa toimijuutta ja lähinnä avun kohteena. Tällaiset stereotyyppiset yleistykset vaikuttavat myös aineiston maahanmuuttajataustaisten nuorten kuulumisen tunteeseen. Mikäli nuoren synnyinmaahan kohdistetaan ylenkatsetta, samastavat nuoret itsensä joko ei-suomalaisiksi tai vaikenevat taustastaan.

Suomea ja suomalaisuutta rakennetaan oppikirjoissa erilaisten myyttien kautta. Suomen ikiaikaistamisella ja yksikulttuurisuuden korostamisella perustellaan etnistä ja kulttuurista yhteisyyttä sekä saavutettua itsenäisyyttä. Suomen läntisellä pohjustamisella puolestaan todennetaan Suomen ja suomalaisten limittymistä ihannoituun länteen. Suomalaisuuden kerronta on sisällöllisesti varsin suppeaa, ja se pohjaa pikemminkin kansallisuuden kuin kansalaisuuden varaan.

Kriittisen diskurssianalyyttisen perinteen mukaisesti tämä väitöskirja pyrkii tuottamaan muutosta. Analyysin perusteella suomalaiset oppikirjat kaipaavat moninaisempaa ja tasa-arvoisempaa otetta tilalliseen ja kulttuuriseen kerrontaansa. Tällaisenaan nuorten käsitys maailmasta ja erilaisista syy–seuraus-suhteista saattaa jäädä varsin suppeaksi. Aineiston perusteella nuorten kyky hahmottaa erilaisia ilmiöitä kuten globaalia köyhyyttä tai vaikkapa eurooppalaisuutta on varsin vajavaista. Lisäksi oppikirjojen toiseuttava ja ulossulkeva identiteettipolitiikka saattaa kääntyä kansallisen identiteetin rakentamisen sijaan lähinnä hajauttavaksi.

Finnish society is quite multicultural, and individuals’ ethnic, linguistic, gender, sexual and subcultural identities are even more diverse than before. This can be seen in public education, where practically every young person living in Finland participate and where the youth encounter each other. Public education represents institutional and generally approved information for the young people, and on the other hand, compulsion, as the young people must indicate that they are familiar with the knowledge base assigned to them. The knowledge represented in schools is based on cultural, temporal and spatial contexts. This school knowledge in question involves models of thinking and, for example, a politics of belonging mechanism which can be seen to have an effect on young people’s world views.

This doctoral dissertation focuses on examining the politics of belonging and a multicultural world view of public education and young people’s experiences and verbally expressed points of view of the spatial and cultural world, as well as one’s feeling of belonging. The research data involve geography, history and social study elementary school books published in the 21st century, as well as maps, essays and open interviews of 72 upper comprehensive school students conducted with the MAPOLIS method.

The extensive qualitative data were analysed with critical discourse analysis in order to present the identity politics and spatial and cultural world view in which the young people are expected to be socialiced into and associated with institutionally and in the way of identity politics. Also, the analysis helps us to understand the conceptions of the world and of belonging into which the young have socialiced.

This dissertation uncovers the world view of the school books and shows that the young people are mainly influenced by a nation state-based spatial model of perception in which cultures are understood as local and national. Therefore, national belonging can be easily identified with ethnicity and multiculturalism is comprehended as coming from the outside and as between national states. The world view of the school books is very Western-oriented and geopolitically valued. The narration of the books concentrates on Europe and Anglo-America, and the world is therefore viewed according to Western values. Thus, the rest of the world may be seen as strange and unknown. Similarly, the world perceived by the young people is roughly divided into the glorified West, suspicious or detestable East and unknown South. Especially Africa is usually perceived in the school books and in the images of the youths through aiding discourse without its own strong acting and mainly as the subject of assistance. According to the data of the thesis, these stereotypical generalisations also influence the feeling of belonging of the young people with immigrant backgrounds. If these young people’s country of origin is subject to contempt, they identify themselves as either non-Finnish or they keep silent about their background.

Finland and Finnishness are built through various myths in the textbooks. Sempiternal Finland and the emphasis on monoculturalism is justified by ethnic and cultural similarity and achieved independence. For one, the underlying Westernness of Finland verifies the overlap between Finland and Finnish citizens and the glorified West. The narrative of Finnishness is quite limited by its content, and it is based on nationality rather than citizenship.

In accordance with traditional critical discourse analysis, this doctoral dissertation seeks to generate change. According to the analysis, the Finnish school books require more a diverse and equal aspect to the spatial and cultural narrative. As such, the world view of the young people and various cause-effect relationships may be left as too narrow. According to the data of this doctoral dissertation, the ability of the young people