Kohti relationaalista asiantuntijuutta joustavassa esi- ja alkuopetuksessa

Abstract

Onnistunut siirtymä esiopetuksesta kouluun edellyttää jatkumoa esiopetuksen ja koulun instituutioiden välillä: jatkumoa arvoissa, pedagogiikassa sekä institutionaalisissa rakenteissa. Jatkumoa tukevia käytäntöjä voidaan rakentaa ammattilaisten yhteistyössä, josta on esimerkkinä tämän tutkimuksen kontekstina oleva joustava esi ja alkuopetus. Väitöstutkimuksen tavoitteena oli ymmärtää, millaisia mahdollisuuksia ja esteitä liittyi relationaalisen asiantuntijuuden rakentumiseen joustavassa esi- ja alkuopetuksessa. Tutkimuksessa tarkasteltiin, miten ammattilaiset luovat uusia käytäntöjä moniammatillisissa keskusteluissa ja millaisia kulttuurisia ajattelutapoja niissä ilmenee.

Väitöstutkimus koostuu neljästä artikkelista. Tässä väitöstutkimuksessa relationaalisen asiantuntijuuden dynamiikkaa ja rakentumista analysoidaan monipuolisista näkökulmista huomioiden kielenkäytön kommunikatiivisuus, kulttuurisuus ja merkitysten rakentuminen. Kyseessä on laadullinen tutkimus, jonka aineisto koostuu videokuvatuista (22,5h) moniammatillisista suunnittelutapaamisista, tutkittavien päiväkirjoista ja alkukartoituskyselystä. Alkukartoituskyselystä analysoitiin ammattilaisten ennakkokäsityksiä ja kulttuurisia ajattelutapoja joustavan esi- ja alkuopetuksen hankkeen alussa. Videoissa kuvattiin ammattilaisten yhteisiä työprosesseja ja kohtaamisia viikkopalavereissa sekä seminaaripäivissä. Videoiduista tilanteista analyysin kohteena olivat yhteinen tieto ja kulttuuriset käytännöt. Ammattilaisten päiväkirjat sisälsivät ammattilaisten omia kuvauksia arjen yhteistyökäytännöistä, ja niistä analysoitiin ammattilaisten reflektointia kulttuurisista käytännöistä ja arjen yhteistyötilanteista.

Väitöstutkimuksen tulokset osoittivat, että esiopetuksen ja koulun historiallisesti rakentuneet institutionaaliset käytännöt ja kulttuuriset ajattelutavat ovat erilaisia ja yhteistyö institutionaalisella rajavyöhykkeellä on ammattilaisille haastavaa. Esiopettajien resurssit eli esiopettajien tieto ja asiantuntijuus jäivät yhteistyössä osittain hyödyntämättä. Koulun vahva kulttuurinen käsikirjoitus tuotti haasteita olosuhteille, joissa relationaalinen asiantuntijuus voi rakentua. Haasteet näkyivät erityisesti päätöksentekotilanteissa, yhteisen tiedon rakentumisessa ja siinä, että koulun pedagogisia käytäntöjä arvostettiin enemmän kuin esiopetuksen käytäntöjä. Eriarvoiset käsikirjoitukset tuottivat keskusteluissa valta-asetelmia, sillä kaikkien ammattilaisten tietoa ei kuultu tai se hiljennettiin. Koska koulun kulttuurinen käsikirjoitus oli yhteisissä tapaamisissa dominoiva, se tuotti koululle ensisijaisen instituution position. Tämä tuli esiin sekä päätöksentekotilanteissa että pedagogisten käytänteiden ja koulun fyysisten tilojen arvostuksessa. Keskusteluissa oli merkkejä siitä, että esiopettajat ja lastenhoitajat vastustivat koulun kulttuurista käsikirjoitusta ja koulun käsikirjoitusta pyrittiin murtamaan uusilla, esiopetuksesta tutuilla toimintatavoilla. Tästä huolimatta koulun dominoiva kulttuurinen käsikirjoitus kehysti tutkimuksen siirtymäkäytäntöjen rakentamista.

Ammattilaisten on tärkeää tunnistaa kulttuurisia ajattelutapojaan ja pohtia, mitkä omat tavat toimia nousevat instituutioiden kulttuureista. Erilaiset kulttuuriset käsikirjoitukset eivät ole este yhteistyölle, jos käsikirjoitukset ovat vuorovaikutuksessa eivätkä estä asiantuntijuuden tai toisten tiedon nousua esiin. Jaettu vuorovaikutuksen tila luo mahdollisuuden uuden oppimiselle ja yhteisen tiedon rakentumiselle. On tärkeää tunnistaa, että suotuisat olosuhteet, joissa relationaalinen asiantuntijuus voi rakentua, vaativat kehittyäkseen aikaa. Ammattilaisten onnistui rakentaa uusia käytäntöjä keskusteluissaan. Uudet käytänteet olivat viikoittaiset yhteiset suunnittelutapaamiset, yhteisopettajuus yli institutionaalisten rajojen sekä oppilaille rakennetut oppimistilanteet joustavissa esi- ja alkuopetuksen ryhmittelyissä ja vaihtelevissa oppimisympäristöissä.

Tämän tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että relationaalista asiantuntijuutta mahdollistavia olosuhteita ja dynamiikkaa oli kuitenkin mahdollista rakentaa yhden toimintavuoden aikana. Tutkimustulokset tuottivat ymmärrystä siitä, miten ammattilaisia voidaan tukea rakentamaan onnistuneita siirtymäkäytäntöjä. Keskeinen asia oli ylittää olemassa olevia kulttuurisia, ammatillisia ja institutionaalisia rajoja, jotta voidaan luoda uutta tietoa. Toiminnan tavoitteiden selkiinnyttäminen opetussuunnitelmia yhdistäen oli erittäin tärkeä lähtökohta onnistuneelle yhteistyölle. Vahvistamalla yhteistyökäytänteitä on mahdollista tukea onnistunutta siirtymää esiopetuksesta kouluun, mutta myös olosuhteita, joissa ammattilaisten on mahdollista rakentaa relationaalista asiantuntijuutta.

A successful transition from preschool to school requires a continuity between the institutions of preschool and school: a continuity in values, pedagogy, and institutional structures. Professionals should collaborate to build the practices which support this continuity. This is exemplified by the flexible preschool and primary school education used as the context for this study. The aim was to understand what kinds of possibilities and obstacles were associated with the construction of relational expertise. The study examined how professionals create new practices in interprofessional discussions and what kinds of cultural ways of thinking appear in them.

The thesis consists of four articles. The dynamics and construction of relational expertise is analysed from multiple viewpoints, considering the communicative nature of language, culturality and the construction of meanings. It is a qualitative study where the data consists of video-recorded (22.5 h) interprofessional meetings, the individual diaries written by professionals and an initial questionnaire. The purpose of the questionnaire was to analyse the preconceptions and cultural ways of thinking of the professionals at the beginning of the project. The videos depicted the joint work processes and encounters of the professionals in weekly meetings and seminar days. The aim of the analysis from the recorded situations were shared knowledge and cultural practices. The diaries of the professionals contained the professionals’ own depictions of the everyday collaboration practices and were used to analyse their reflection upon cultural practices and everyday situations of collaboration.

The results of the study revealed how the historically constructed institutional practices and cultural ways of thinking differ between preschool and school and that collaboration in an institutional boundary space is challenging for professionals. Partially the collaboration failed to make use of the resources (i.e. the knowledge and expertise) of the preschool teachers. The strong cultural manuscript of school proved to be a challenge for circumstances where relational expertise could be built. These challenges were especially visible in decision-making situations, in the construction of shared knowledge and in the tendency to value the pedagogical practices of school over those of preschool. The inequality of the manuscripts instigated conflicts of power in the discussions, because the knowledge of some professionals was not given a voice. The dominance of the cultural manuscript of school placed school in the position of the primary institution. This became evident in both decisionmaking situations and in how the pedagogical practices and the physical spaces of the school building were valued. In the discussions, signs emerged of preschool teachers and nursery nurses resenting the cultural manuscripts of school and attempting to replace them with new tendencies familiar from preschool teaching. Nevertheless, the dominating cultural script of school was the frame for the construction of transition practices.

It is important that professionals identify their cultural ways of thinking and reflect which tendencies arise from the cultures of the institutions. Different cultural manuscripts are not an obstacle for collaboration, if the manuscripts interact and do not prevent the emergence of professionalism or the knowledge of others. A shared space of interaction provides an opportunity for learning and building shared knowledge. It is important to recognise that favorable circumstances for constructing relational expertise require time to develop. The professionals succeeded in creating new practices in their discussions. These included joint weekly meetings, coteaching across institutional boundaries and learning situations built for children in flexible preschool and primary school groupings and varied learning environments. Based on this study it may be concluded that circumstances and dynamics enabling relational expertise could be constructed within one year of activity. The findings provided an understanding of how to support professionals in building successful transition practices. A central point was to cross existing cultural, professional and institutional boundaries in order to create new knowledge. The clarification of the purpose of the work by combining curricula was a crucial starting point for successful collaboration. Strengthening collaboration practices supports a successful transition from preschool to school, as well as the circumstances in which professionals may build relational expertise.