Perhetilanteeseen liittyvät huolenaiheet ja vanhempien kokemukset neuvolasta saadusta tuesta

Abstract

Tämä Pro Gradu –tutkielma koostuu kahdesta artikkelikäsikirjoituksesta. Artikkeleissa kuvataan lapsiperheiden perhetilanteeseen liittyviä huolenaiheita ja heidän kokemuksiaan neuvolasta saadusta tuesta lapsen ollessa kymmenen kuukauden ikäinen. Tarkasteltavana on myös tuen kokemukseen yhteydessä olevat tekijät ja tuen kokemuksen muutos odotusajan ja vauva-ajan välillä. Tutkimuksessa käytetty aineisto on kerätty lasta odottavilta pariskunnilta 30. raskausviikolla ja pikkulapsiperheiltä lapsen ollessa kymmenen kuukauden ikäinen. Aineisto kerättiin kahden kuntayhtymän alueelta vuosina 2012-2013. Tutkimukseen osallistui 106 perhettä. Laadullinen aineisto analysoitiin käyttäen aineistolähtöistä sisällönanalyysiä ja määrällisen aineiston analysoinnissa käytettiin tilastollisia menetelmiä. Laadullisesta aineistosta nousi esille kuusi yläluokkaa, jotka kuvaavat lapsiperheiden tavallisimpia perhetilanteeseensa liittyviä huolenaiheita. Perheet olivat huolissaan terveydestä, vanhemmuuden haasteista ja ihmissuhteista. Lisäksi huolta oli voimavarojen riittävyydestä, elintasosta ja tuen saannin vaikeudesta. Perheet olivat pääsääntöisesti tyytyväisiä saamaansa tukeen neuvolasta. Vanhempien kokemus tuen saannista neuvolan terveydenhoitajalta ei kuitenkaan vastaa kaikkiin vanhempien tuen tarpeisiin. Äideillä nousi esille, että enemmän tukea oltaisiin kaivattu vaikeiden asioiden puheeksi ottamiseen ja kannustukseen puhua vaikeista asioista. Lisäksi äidit olisivat kaivanneet enemmän tukea lasten kasvatuksen periaatteisiin ja käytäntöihin. Vanhemmat kokivat myös henkisen rasituksen ymmärtämisen riittämättömäksi ja enemmän oltaisiin kaivattu tukea liikunnan harrastamiseen ja ymmärrykseen sukupuolielämän muutoksesta. Ne äidit, jotka kokivat perheen asioista puhumisen ulkopuoliselle helpoksi, kokivat myös saamansa tuen tilastollisesti merkitsevästi vahvempana. Toisien vanhempien kohdalla tuen kokemukseen oli tilastollisesti merkitsevästi yhteydessä koulutustaso. Tuki koettiin heikompana, mikäli toisella vanhemmalla oli yliopisto- tai korkeakoulututkinto. Sekä äidit että toiset vanhemmat kokivat tuen vahvemmaksi lapsen ollessa kymmenen kuukauden ikäinen. Toisien vanhempien kohdalla ero oli tilastollisesti merkitsevä. Jatkossa neuvolapalveluihin tulisi saada implementoitua systemaattisesti kunkin perheen yksilölliset tarpeet huomioivia tukimuotoja, joiden avulla voidaan edistää koko perheen ja kaikkien perheenjäsenten hyvinvointia. Lisää perhehoitotieteellistä tutkimusta tarvitaan aiheesta tuomaan ennaltaehkäisevän työn vaikuttavuus näkyväksi, jotta muutospaineen alla olevat sosiaali- ja terveyspalvelut saataisiin resursoiduksi tarvetta vastaavalle tasolle.