''Landet som icke är'' : Raamatun intertekstuaalinen näkyvyys Edith Södergranin runoissa

Abstract

Tämän pro gradu -tutkielman pyrkimyksenä on havainnollistaa, millaisia intertekstuaalisia ja raamatullisia viittauksia on nähtävissä Edith Södergranin viidessä julkaistussa runokokoelmassa. Tutkielmassa kysytään myös mitä teemoja Edith Södergranin runoudesta voi löytää ja mitkä näistä voi eritoten yhdistää viittauksiksi Raamattuun ja Raamatun kirjoihin. Tutkielman hypoteesi on, että Södergranin kristillinen kasvatus ja elinympäristö ovat vaikuttaneet hänen ajatteluunsa niin, että runoista on helppo löytää raamatullisia viittauksia. Primääri tutkimusmateriaali koostuu Edith Södergranin viidestä runokokoelmasta Dikter (1916), Septemberlyran (1918), Rosenaltaret (1919), Framtidens skugga (1920) ja postuumista kokoelmasta nimeltä Landet som icke är (1925). Sekundäärisenä tutkimusmateriaalina toimivat ruotsinkieliset Raamatun käännökset vuosilta 1917 ja 2001 ja suomenkielinen Raamattu vuodelta 1992.

Tutkimuksen tavoitteena on laajentaa Södergranin runouden intertekstuaalista tulkintaa ja liian sekavan ja laajan lähdekirjallisuuden välttämiseksi tutkielmaa on rajattu koskemaan erityisesti raamatullisia intertekstuaalisia viittauksia ja tätä analyysiä tukevien termien käsittelyä. Tutkielmassa on hyödynnetty Edith Södergranista jo aiemmin tehtyjä tutkimuksia ja niiden näkökulmia sekä otettu huomioon runoilijan omaelämänkertakirjallisuuden tuomat havainnot ja pohdinnat. Intertekstuaalisuuden määrittelyn käsittely perustuu eri teoreetikkojen esille nostamiin avainhuomioihin. Analyysimetodi perustuu erittäin löyhästi kvalitatiiviseen sisällönanalyysiin, mutta johtuen intertekstuaalisuuden monitulkintaisuudesta tuloksia ei ole ollut mahdollista kategorisoida vaan ne on esitetty siirtyen yksittäisistä havainnoista yleistasoisempaan intertekstuaalisuuden kuvaukseen Södergranin runoissa.

Tutkimustulokset tukevat tekemääni hypoteesia sillä tarkennuksella, että raamatulliset viittaukset ovat viittauksia, joilla useimmiten viitataan muihin subteksteihin eikä suoraan Raamatun sanomaan. Viittaukset ovat siis runoilijan hyödyntämiä viittauksia tuoda esiin omia näkökulmiaan ja edesauttaa oman kristinuskosta poikkeavan sanomansa esille tuontia. Tutkimus osoittaa intertekstuaalisuuden monitulkintaisuuden ja tutkimushavaintojen tärkeyden käännöstieteen ja kirjallisuustieteen tutkimustyössä.