Ylisektorinen yhteistyö lapsiperheiden palveluissa

Abstract

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää lapsiperheiden sosiaalipalveluiden, perheneuvolan ja varhaiskasvatuksen kokemuksia ylisektorisesta yhteistyöstä. Pyrin tutkielman avulla löytämään tekijöitä, jotka estävät ja mahdollistavat ylisektorista yhteistyötä. Tämän lisäksi halusin selvittää millaisia kehittämistarpeita näillä kolmella sektorilla ilmeni. Tutkielman taustalla vaikuttavat valtakunnalliset suuntaukset sekä erilaiset kehittämishankkeet, jotka ohjaavat perustellusti julkista sektoria kohti moniammatillista yhteistyötä. Tärkein vaikutin tutkielman syntymiseen tuli kuitenkin organisaation sisältä.

Kyseessä on laadullinen tutkimus, jonka aineisto koostuu kuudesta teemahaastattelusta. Tutkimuskohteina ovat kuntayhtymän lapsiperheiden sosiaalipalvelut ja perheneuvola sekä kaupungin varhaiskasvatus, joista jokaisesta osallistui tutkimukseen kaksi henkilöä. Analysointivaiheessa käytössä ovat olleet sekä aineistolähtöinen että teoriaohjaava analyysi. Analyysi perustui induktiivisen päättelyn logiikkaan, jossa teoria liitettiin analyysiin sen loppuvaiheessa.

Analyysin perusteella määrittyi kaksi kokonaisuutta, joiden voidaan katsoa olevan yhteistyötä määrittäviä tekijöitä. Ensimmäinen kokonaisuus muodostui sektorien välisistä yhteistyön kokemuksista, jolle oli tyypillistä positiivisuus ja tahto tehdä enemmän yhteistyötä. Kokemuksissa esiintyi myös epätietoisuutta yhteistyökumppanista sekä toisen sektorin toiminnasta. Epätietoisuus yhteisestä asiakkaasta koettiin hankalana sekä kuormittunut työtilanne haastavana tekijänä. Toinen kokonaisuus muodostui yhteistyötä estävistä ja mahdollistavista tekijöistä, joita olivat tiedonkulku, salassapito, vastuut, tilakysymykset sekä työnjärjestelyt.

Yhteistyön merkittävämmäksi haasteeksi muodostui käytännön työskentelyn selkeyttäminen. Luomalla yhteiset käytännöt, työskentely olisi tehokkaampaa sekä laadukkaampaa. Koska tarvittava tuki kootaan asiakkaan tarpeiden ympärille, tiimin kokoonpano vaihtuu myös tarpeiden mukaisesti. Tästäkin syystä yhteistyön rakenne tulee kehittää sellaiseksi, että se takaa toiminnan jatkumisen, vaikka tiimin jäsenet vaihtuvat. Tätä tutkimusta voidaan hyödyntää näiden kolmen sektorin välisessä yhteistyön kehittämisessä. Mielenkiintoisena jatkotutkimuksen aiheena voisi olla jonkin ajan kuluttua, miten ylisektorisen yhteistyön vaikutukset näyttäytyvät organisaatiossa. Olisi mielenkiintoista nähdä, olisiko ylisektorinen yhteistyö yhtään rakentuneempaa.