Mentorointia mestari–kisälli -menetelmällä : haastattelututkimus muusikoiden kokemuksista
Nissi, Ruska (2019)
2019
Journalistiikan ja viestinnän tutkinto-ohjelma
Informaatioteknologian ja viestinnän tiedekunta - Faculty of Information Technology and Communication Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2019-06-04
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-201907232709
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-201907232709
Tiivistelmä
Pro gradu -tutkielmani käsittelee sitä, miten musiikkia opitaan mestari–kisälli -menetelmällä oppilaitosten ulkopuolella. Hiljaista tietoa siirtyy musiikissa, kuten muissakin taidoissa, perinteenomaisesti tekemällä ja tarinoita kertomalla sukupolvelta toiselle. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, minkälaisia kokemuksia muusikoilla ja musiikintekijöillä on mestari–kisälli -menetelmästä ja miten ne ovat vaikuttaneet omaan musiikkiuraan. Käytän tästä menetelmästä käsitettä mentorointi. Lisäksi tutkimus kartoittaa musiikintekijöiden musiikillista maailmaa ja tarjoaa yhden katsauksen tämänhetkiseen musiikkikenttään. Tutkimusnäkökulmaani sisältyy feministinen musiikin naistutkimus, ja keskiö on huomioitu tämän mukaan. Ajallisesti tutkimusaineistoni sijoittuu nykypäivään, musiikkiteollisuuden murroksen jälkivaiheeseen.
Kyseessä on teemahaastatteluin toteutettu laadullinen tutkimus, jota varten haastattelin neljää musiikintekijää. Valikoin haastateltavat sen mukaan, että heillä on ainakin osittain ammattimainen ote uraansa. Aineiston keruu tapahtui kasvokkaisissa haastatteluissa ja yhdessä puhelinhaastattelussa. Analysoin aineistoni kertomuksellisuuden kautta käyttäen lisäksi hermeneuttista lähestymistapaa. Hyödynsin Ruth Finneganin (2007) musiikillisen polun käsitettä, joka liittyy ihmisten välisiin musiikillisiin yhteyksiin.
Tutkimuksen lopputuloksia on se, että musiikkia opittiin varsinaisten mentoreiden lisäksi kirjallisista materiaaleista, kuten äänitteistä ja musiikkilehdistä. Koulujen ulkopuolella ”elävinä” mentoreina olivat toimineet perheenjäsenet, omat bändikaverit ja kustannustoimittaja. Oma rooli musiikintekijänä omaksuttiin ympäröivästä musiikkikulttuurista ja siihen kuuluvista henkilöistä. Yleisesti ottaen haastateltavani olivat harrastaneet musiikkia jo lapsuudesta alkaen ja muutamat heistä olivat olleet musiikin tekemisen suhteen määrätietoisia hyvin varhain.
Kyseessä on teemahaastatteluin toteutettu laadullinen tutkimus, jota varten haastattelin neljää musiikintekijää. Valikoin haastateltavat sen mukaan, että heillä on ainakin osittain ammattimainen ote uraansa. Aineiston keruu tapahtui kasvokkaisissa haastatteluissa ja yhdessä puhelinhaastattelussa. Analysoin aineistoni kertomuksellisuuden kautta käyttäen lisäksi hermeneuttista lähestymistapaa. Hyödynsin Ruth Finneganin (2007) musiikillisen polun käsitettä, joka liittyy ihmisten välisiin musiikillisiin yhteyksiin.
Tutkimuksen lopputuloksia on se, että musiikkia opittiin varsinaisten mentoreiden lisäksi kirjallisista materiaaleista, kuten äänitteistä ja musiikkilehdistä. Koulujen ulkopuolella ”elävinä” mentoreina olivat toimineet perheenjäsenet, omat bändikaverit ja kustannustoimittaja. Oma rooli musiikintekijänä omaksuttiin ympäröivästä musiikkikulttuurista ja siihen kuuluvista henkilöistä. Yleisesti ottaen haastateltavani olivat harrastaneet musiikkia jo lapsuudesta alkaen ja muutamat heistä olivat olleet musiikin tekemisen suhteen määrätietoisia hyvin varhain.