Kumppani, vaikuttaja vai hyötyjä? : Suomen toimijuuden representaatiot valtioneuvoston vuosien 2014 ja 2016 kehityspoliittisissa selonteoissa

Abstract

Kehityspolitiikka on tärkeä politiikan osa-alue, jolla pyritään vastaamaan maailmanlaajuisiin haasteisiin, kuten köyhyyden vähentämiseen ja ilmastonmuutokseen. Suomessa keskeinen kehityspoliittisten toimenpiteiden toteuttamisen keino on kehitysyhteistyö. Kehityspolitiikkaa ja -yhteistyötä ohjaa vuonna 2016 hyväksytty valtioneuvoston kehityspoliittinen selonteko, joka on jatkoa vuoden 2014 valtioneuvoston selonteolle. Selonteot puolestaan kuvastavat poliittista kielenkäyttöä ja ne sisältävät valikoituja näkökulmia ja tavoitteita. Kielen avulla tehdäänkin valintoja siitä, miten ympäröivää maailmaa ja todellisuutta rakennetaan. Näin ollen selonteoissa esitetään myös tietynlaista sosiaalista todellisuutta, jossa Suomi toimijana kuvataan ja merkityksellistetään tietynlaisena.

Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastelen valtioneuvoston vuosien 2014 ja 2016 kehityspoliittisten selontekojen Suomen toimijuuden representaatioita. Tutkielman teoreettis-metodologisena viitekehyksenä nojaan sosiaalisen konstruktionismiin ja tutkimusmenetelmänäni käytän diskursiivista analyysia, jossa keskityn representaatioiden tutkimiseen. Valtioneuvoston kehityspoliittiset selonteot eivät kuitenkaan representoi pelkästään Suomea, vaan representaatioissa rakentuu myös käsitys kehityspolitiikan toimintaympäristöstä ja kehityspoliittisista toimenpiteistä. Keskityn tutkielmassa tarkastelemaan täten myös sitä, miten selontekojen Suomen toimijuuden representaatiot rakentuvat suhteessa toimintaympäristön eri ulottuvuuksiin, jossa kehityspolitiikkaa toteutetaan sekä siihen, minkälaiseen toimintaan nämä representaatiot ohjaavat ja liittyvät. Toimintaympäristön olen jaotellut teoreettisen viitekehyksen puitteissa kolmeen osa-alueeseen, jotka ovat globaali etelä, globaali hallinta sekä kansallisen päätöksenteko.

Olen luokitellut aineistosta kuusi representaatioiden ryhmää, jotka ovat: Suomi 1) kumppanina ja tukijana, 2) osaajana, 3) kansainvälisenä toimijana, 4) vaikuttajana, 5) hyötyjänä, sekä 6) hyväntekijänä. Näistä viisi ensimmäistä on havaittavissa valtioneuvoston vuoden 2014 selonteossa ja kaikki kuusi jälkimmäisessä, vuoden 2016 selonteossa. Tutkimuksen tuloksista ilmenee, että Suomen toimijuus saa erilaisia merkityksiä toimintaympäristön eri ulottuvuuksien konteksteissa. Tulokset lisäksi osoittavat, että toimijuuden representaatioilla legitimoidaan erilaisia kehityspoliittisia toimintatapoja, kuten kehitysyhteistyöhön kohdistuneiden määrärahojen leikkaamista.

Tutkimuksesta käy ilmi, että representaatioista on havaittavissa hallitusten omien poliittisten tavoitteiden merkitys. Selonteoissa, erityisesti vuoden 2016 selonteossa, keskiössä on varsinkin Suomen oman edun ja hyötymisen korostaminen. Omaa etua perustellaan esimerkiksi vaikutusvaltaisen aseman ja kilpailukyvyn vahvistamisena kansainvälisellä poliittisella ja taloudellisella kentällä. Tämän tutkimuksen perusteella taloudellinen kilpailukyky onkin yksi hegemoninen diskurssi ja legitiimi käsite, joka niin määrittää selonteoissa tuotettuja representaatioita kuin perustelee sekä ohjaa kehityspoliittisia toimenpiteitä.