Kak ljudi raznyh pokolenij prazdnujut? : Issledovanije na osnovanii narrativnogo intervju russko-finskih respondentov. / Kuinka kaksi eri sukupolvea juhlivat? : Venäläis-suomalaisten vastaajien narratiivisiin haastatteluihin perustuva tutkimus
Myllyoja, Arina (2019)
Myllyoja, Arina
2019
Venäjän kielen, kirjallisuuden ja kääntämisen tutkinto-ohjelma
Informaatioteknologian ja viestinnän tiedekunta - Faculty of Information Technology and Communication Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2019-05-27
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-201907182681
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-201907182681
Tiivistelmä
Tutkimuksen tavoitteena on selvittää haastateltavista koostuvan ryhmän kollektiivisen muistin luonne tiettyjen juhlien kontekstissa. Halutaan myös saada vastaus siihen, kuinka adaptoituneita haastateltavat ovat suomalaisiin kulttuurisiin juhlintatraditioihin. Toisaalta kiinnostavaa on havaita myös venäläisten ja muiden rituaalien ilmeneminen Suomessa vietetyissä juhlissa. Lisäksi juhlia organisoivien agenttien rooli halutaan tuoda ilmi. Työn aiheen ajankohtaisuutta tukee se tosiasia, että globaalissa maailmassa kulttuurit sekoittuvat jatkuvasti, ja tätä ilmiötä ymmärtääksemme tarvitsemme siitä lisää tietoa. Tutkimusaiheena kollektiivinen muisti juhlinnan kontekstissa on tällä hetkellä melko harvinainen.
Tarkemmin ottaen tutkielman avulla halutaan selvittää, kuinka Suomessa asuvat venäläis-suomalaiset kaksikieliset informantit viettävät joulua ja joulunaikaa sekä halloweenia ja pyhäinpäivää. Merkittävää on saada tietoa siitä, mitkä näistä juhlista ovat tärkeitä, miten ja kenen kanssa niitä vietetään ja mikä kaikki ritualisoituu juhlittaessa. Tämän ohella on mielekästä saada tietoa siitä, eroavatko traditiot eri sukupolvien edustajien narratiiveissa vai voidaanko niissä nähdä yhtäläisyyksiä. Lisäksi on kiinnostavaa nähdä, missä määrin tavat voivat periytyä sukupolvien välisessä kanssakäymisessä. Kaksikulttuurisuus voi näkyä juhlittaessa traditioiden monimuotoisuutena sekä niiden räikeytenä. Tutkimushypoteesina voidaan pitää sitä, että monikulttuurisessa ympäristössä juhlintarituaalit muovautuvat uudenlaisiksi – niissä näkyvät paitsi kahden kulttuurin kasvot, myös muiden mahdollisten kulttuurien heijasteet. Näin ollen niitä voidaan pitää kaksikulttuuristen sijaan transkulttuurisina.
Ensin työssä käsitellään Mircea Eliaden teorian pohjalta juhlien sekä niissä näyttäytyvien rituaalien pyhää olemusta ihmisten elämässä. Tämän jälkeen Victor Turnerin teoriaan nojaten juhla nähdään liminaalitilana, jossa ilmenee rutiininomainen, ruumiillinen communitas sekä ihmisten samanarvoisuus ja tasavertaisuus. Eri teoreetikkojen tutkimusten perusteella voidaan puhua rituaalisesta kollektiivisesta muistista, jonka avulla viestitään sosiaalisesti merkittävistä tekijöistä. Juhlimisen ja juhlintatraditioiden sekä niistä kertovien narratiivien kautta ihmiset yrittävät säilyttää, muuttaa ja välittää oman yhteisönsä kollektiivista muistia sekä mytologiaa. Työn teoriaosiossa näytetään myös, miten metanarratiivi on kytköksissä kollektiiviseen muistiin. Tärkeässä osassa teoriaviitekehystä on lisäksi kulttuuri-identiteetin ja transkulttuurisuuden määrittely ja Suomen ymmärtäminen monikulttuurisena maana.
Aineostonkeruumenetelmänä toimii puolistrukturoitu narratiivinen haastattelu. Litteroitua aineistoa työstetään käyttäen sisällönanalyyttistä lähestymistapaa. Narratiivien osia teemoitellaan ja tyypitellään. Tutkimusaineisto kattaa 18 haastattelua joulunajan vietosta sekä halloweenin ja pyhäinpäivän traditioista. Narratiiveista puolet on ensimmäisen ja puolet toisen sukupolven edustajien antamia. Ensimmäisen ja toisen sukupolven edustajien haastatteluja käsitellään aineistossa erikseen. Lisäksi analyysi kattaa ylisukupolvisen tarkastelukatsannon niin, että on mahdollista tehdä tulkintoja saman perheen sisäisestä traditioiden periytyvyydestä.
Analyysissa käy ilmi, että kyseisen yhteisön kollektiivinen muisti ja metanarratiivi(t) ovat erittäin transkulttuurisia. Näin ollen pystytään päättelemään, että myös informanttien rituaalit ja kulttuuri-identiteetti ovat transkulttuurisia. Tutkimuksessa käy ilmi myös, että usein on oikeastaan mahdotonta nimetä traditioita, jotka ovat vain jollekin tietylle kulttuurille ominaisia. Tutkielmasta selviää lisäksi, kuinka räikeästi eri sukupolvien juhlintatraditiot voivat erottua toisistaan. Toisaalta niistä voi löytää myös yllättävän paljon yhtäläisyyksiä, joista pääosa on joko venäläisiä tai transkulttuurisia rituaaleja. Useimmiten toisen sukupolven edustajat ovat ottaneet omikseen suomalaisia tapoja, kun taas heidän vanhempansa pitäytyvät venäläisissä sekä transkulttuurisissa traditioissa. Erityisen mielenkiintoisena näyttäytyy joulunjälkeinen aika, jota voidaan pitää hyvin transkulttuurisena. Kyseisen kollektiivin metanarratiivi sisältää myös amerikkalaisia traditioita liittyen halloweeniin ja transkulttuurisia tapoja liittyen pyhäinpäivään. Kertomusten perusteella saatiin evidenssiä siitä, että metanarratiivit liittyvät laajempiin metanarratiiveihin.
Kaiken kaikkiaan tutkielman perusteella voi sanoa, että tässä tapauksessa on parasta puhua venäläis-suomalaisen yhteisön sijaan transkulttuurisesta kollektiivista, joka elää Suomessa ja joka harjoittaa juuri tällä hetkellä tietynlaisia, tutkielmassa ilmeneviä tapoja. Yhteisö juhlan luojana ja ylläpitäjänä on tärkein kertomuksissa ilmenevä elementti, ja se määrittääkin esimerkiksi juhlien olemassaolon ja niiden puuttumisen. Jos kertomuksissa ei puhuta yleisesti yhteisöstä, niissä korostuu nainen sosiaalisesti merkittävänä agenttina.
Tarkemmin ottaen tutkielman avulla halutaan selvittää, kuinka Suomessa asuvat venäläis-suomalaiset kaksikieliset informantit viettävät joulua ja joulunaikaa sekä halloweenia ja pyhäinpäivää. Merkittävää on saada tietoa siitä, mitkä näistä juhlista ovat tärkeitä, miten ja kenen kanssa niitä vietetään ja mikä kaikki ritualisoituu juhlittaessa. Tämän ohella on mielekästä saada tietoa siitä, eroavatko traditiot eri sukupolvien edustajien narratiiveissa vai voidaanko niissä nähdä yhtäläisyyksiä. Lisäksi on kiinnostavaa nähdä, missä määrin tavat voivat periytyä sukupolvien välisessä kanssakäymisessä. Kaksikulttuurisuus voi näkyä juhlittaessa traditioiden monimuotoisuutena sekä niiden räikeytenä. Tutkimushypoteesina voidaan pitää sitä, että monikulttuurisessa ympäristössä juhlintarituaalit muovautuvat uudenlaisiksi – niissä näkyvät paitsi kahden kulttuurin kasvot, myös muiden mahdollisten kulttuurien heijasteet. Näin ollen niitä voidaan pitää kaksikulttuuristen sijaan transkulttuurisina.
Ensin työssä käsitellään Mircea Eliaden teorian pohjalta juhlien sekä niissä näyttäytyvien rituaalien pyhää olemusta ihmisten elämässä. Tämän jälkeen Victor Turnerin teoriaan nojaten juhla nähdään liminaalitilana, jossa ilmenee rutiininomainen, ruumiillinen communitas sekä ihmisten samanarvoisuus ja tasavertaisuus. Eri teoreetikkojen tutkimusten perusteella voidaan puhua rituaalisesta kollektiivisesta muistista, jonka avulla viestitään sosiaalisesti merkittävistä tekijöistä. Juhlimisen ja juhlintatraditioiden sekä niistä kertovien narratiivien kautta ihmiset yrittävät säilyttää, muuttaa ja välittää oman yhteisönsä kollektiivista muistia sekä mytologiaa. Työn teoriaosiossa näytetään myös, miten metanarratiivi on kytköksissä kollektiiviseen muistiin. Tärkeässä osassa teoriaviitekehystä on lisäksi kulttuuri-identiteetin ja transkulttuurisuuden määrittely ja Suomen ymmärtäminen monikulttuurisena maana.
Aineostonkeruumenetelmänä toimii puolistrukturoitu narratiivinen haastattelu. Litteroitua aineistoa työstetään käyttäen sisällönanalyyttistä lähestymistapaa. Narratiivien osia teemoitellaan ja tyypitellään. Tutkimusaineisto kattaa 18 haastattelua joulunajan vietosta sekä halloweenin ja pyhäinpäivän traditioista. Narratiiveista puolet on ensimmäisen ja puolet toisen sukupolven edustajien antamia. Ensimmäisen ja toisen sukupolven edustajien haastatteluja käsitellään aineistossa erikseen. Lisäksi analyysi kattaa ylisukupolvisen tarkastelukatsannon niin, että on mahdollista tehdä tulkintoja saman perheen sisäisestä traditioiden periytyvyydestä.
Analyysissa käy ilmi, että kyseisen yhteisön kollektiivinen muisti ja metanarratiivi(t) ovat erittäin transkulttuurisia. Näin ollen pystytään päättelemään, että myös informanttien rituaalit ja kulttuuri-identiteetti ovat transkulttuurisia. Tutkimuksessa käy ilmi myös, että usein on oikeastaan mahdotonta nimetä traditioita, jotka ovat vain jollekin tietylle kulttuurille ominaisia. Tutkielmasta selviää lisäksi, kuinka räikeästi eri sukupolvien juhlintatraditiot voivat erottua toisistaan. Toisaalta niistä voi löytää myös yllättävän paljon yhtäläisyyksiä, joista pääosa on joko venäläisiä tai transkulttuurisia rituaaleja. Useimmiten toisen sukupolven edustajat ovat ottaneet omikseen suomalaisia tapoja, kun taas heidän vanhempansa pitäytyvät venäläisissä sekä transkulttuurisissa traditioissa. Erityisen mielenkiintoisena näyttäytyy joulunjälkeinen aika, jota voidaan pitää hyvin transkulttuurisena. Kyseisen kollektiivin metanarratiivi sisältää myös amerikkalaisia traditioita liittyen halloweeniin ja transkulttuurisia tapoja liittyen pyhäinpäivään. Kertomusten perusteella saatiin evidenssiä siitä, että metanarratiivit liittyvät laajempiin metanarratiiveihin.
Kaiken kaikkiaan tutkielman perusteella voi sanoa, että tässä tapauksessa on parasta puhua venäläis-suomalaisen yhteisön sijaan transkulttuurisesta kollektiivista, joka elää Suomessa ja joka harjoittaa juuri tällä hetkellä tietynlaisia, tutkielmassa ilmeneviä tapoja. Yhteisö juhlan luojana ja ylläpitäjänä on tärkein kertomuksissa ilmenevä elementti, ja se määrittääkin esimerkiksi juhlien olemassaolon ja niiden puuttumisen. Jos kertomuksissa ei puhuta yleisesti yhteisöstä, niissä korostuu nainen sosiaalisesti merkittävänä agenttina.