Syväaivostimulaation toteuttaminen vaikeahoitoisessa epilepsiassa
Nora, Tommi (2017)
2017
Lääketieteen lisensiaatin tutkinto-ohjelma - Licentiate's Degree Programme in Medicine
Lääketieteen ja biotieteiden tiedekunta - Faculty of Medicine and Life Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2017-11-06
Julkaisun pysyvä osoite on
http://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-201907172671
http://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-201907172671
Kuvaus
Tutkielmaan liittyvä artikkeli / Article related to the thesis: Stimulation induced electrographic seizures in deep brain stimulation therapy of the anterior nucleus of the thalamus predict a favorable treatment response.
Frontiers in Neurology 2018; 9: 66.
Published online 2018 Feb 19. DOI: 10.3389/fneur.2018.00066
Frontiers in Neurology 2018; 9: 66.
Published online 2018 Feb 19. DOI: 10.3389/fneur.2018.00066
Tiivistelmä
Epilepsia on vakava neurologinen sairaus, josta kärsii noin prosentti väestöstä. Epilepsian ensisijainen hoitomuoto on epileptisiä kohtauksia hillitsevä lääkitys – joko monoterapiana tai useamman lääkkeen yhdistelmähoitona. Kuitenkin jopa kolmasosa potilaista on lääkkeille huonosti reagoivia, eikä kaikkien potilaiden kohtaustilannetta saada hallintaan edes leikkaushoidolla tai vagushermostimulaatiolla (vagus nerve stimulation, VNS).
Syväaivostimulaatio (deep brain stimulation, DBS) on neurostimulaation muoto, jossa sähkövirtaa syötetään aivojen syviin rakenteisiin – yleisimmin tyvitumakkeisiin. Syväaivostimulaatiota käytetään hoitomuotona moniin erilaisiin neurologisiin häiriöihin, kuten liikehäiriöt, mielenterveyden häiriöt ja epilepsia. Epilepsiassa yleisin ja lupaavin stimulaatiokohde on tällä hetkellä talamuksen anteriorinen tumake (anterior nucleus of thalamus, ANT). ANT-DBS on Euroopassa hyväksytty lääkkeille reagoimattoman epilepsian hoitoon vuonna 2010. Perusteena hyväksymiselle oli samana vuonna julkaistu Stimulation of the Anterior Nucleus of the Thalamus for Epilepsy -tutkimus (SANTE).
SANTE-tutkimuksessa raportoitiin yksittäisestä potilaasta, jolle ANT-DBS aiheutti suuren määrän uudentyyppisiä kohtauksia, jotka erosivat selkeästi potilaalle tyypillisistä kohtauksista. Stimulaatiossa käytettävien parametrien muuttamisen jälkeen näitä kohtauksia ei enää esiintynyt, eikä parametrien palauttaminen alkuperäisiin arvoihin myöhemmin enää aiheuttanut uusia kohtauksia. TAYS:ssa on 2011 todettu ANT-DBS -potilaan videoelektroenkefalografiatutkimuksessa (vEEG) vastaavia potilaalle epätyypillisiä kohtauksia, jotka myös ”katosivat” stimulaatioparametrien muutoksen jälkeen.
Tampereella hoidetun potilaan tapauksessa havaittiin epätyypillisten kohtausten lisäksi näköaistin oireita. Sekä kohtaukset että näköoireet olivat vEEG:n perusteella selkeästi yhteydessä DBS-hoitoon. Molemmat kuitenkin loppuivat stimulaatiojännitteen laskemisen jälkeen, eikä jännitteen palauttaminen alkuperäiselle tasolle tuonut oireita takaisin. Pidempiaikaisessa seurannassa potilas sen sijaan hyötyi selkeästi DBS-hoidosta: Sekä kohtausten määrä että vakavuus väheni merkittävästi. Tämän perusteella esitämmekin hypoteesin siitä, että ANT-DBS -hoidon alkuvaiheessa esiintyvät lyhytaikaiset, poikkeukselliset kohtaukset ym. oireet saattavat ennakoida myöhempää positiivista vastetta hoidolle.
Tämän opinnäytteen alkuperäisyys on tarkastettu Turnitin OriginalityCheck-ohjelmalla Tampereen yliopiston laatujärjestelmän mukaisesti.
Syväaivostimulaatio (deep brain stimulation, DBS) on neurostimulaation muoto, jossa sähkövirtaa syötetään aivojen syviin rakenteisiin – yleisimmin tyvitumakkeisiin. Syväaivostimulaatiota käytetään hoitomuotona moniin erilaisiin neurologisiin häiriöihin, kuten liikehäiriöt, mielenterveyden häiriöt ja epilepsia. Epilepsiassa yleisin ja lupaavin stimulaatiokohde on tällä hetkellä talamuksen anteriorinen tumake (anterior nucleus of thalamus, ANT). ANT-DBS on Euroopassa hyväksytty lääkkeille reagoimattoman epilepsian hoitoon vuonna 2010. Perusteena hyväksymiselle oli samana vuonna julkaistu Stimulation of the Anterior Nucleus of the Thalamus for Epilepsy -tutkimus (SANTE).
SANTE-tutkimuksessa raportoitiin yksittäisestä potilaasta, jolle ANT-DBS aiheutti suuren määrän uudentyyppisiä kohtauksia, jotka erosivat selkeästi potilaalle tyypillisistä kohtauksista. Stimulaatiossa käytettävien parametrien muuttamisen jälkeen näitä kohtauksia ei enää esiintynyt, eikä parametrien palauttaminen alkuperäisiin arvoihin myöhemmin enää aiheuttanut uusia kohtauksia. TAYS:ssa on 2011 todettu ANT-DBS -potilaan videoelektroenkefalografiatutkimuksessa (vEEG) vastaavia potilaalle epätyypillisiä kohtauksia, jotka myös ”katosivat” stimulaatioparametrien muutoksen jälkeen.
Tampereella hoidetun potilaan tapauksessa havaittiin epätyypillisten kohtausten lisäksi näköaistin oireita. Sekä kohtaukset että näköoireet olivat vEEG:n perusteella selkeästi yhteydessä DBS-hoitoon. Molemmat kuitenkin loppuivat stimulaatiojännitteen laskemisen jälkeen, eikä jännitteen palauttaminen alkuperäiselle tasolle tuonut oireita takaisin. Pidempiaikaisessa seurannassa potilas sen sijaan hyötyi selkeästi DBS-hoidosta: Sekä kohtausten määrä että vakavuus väheni merkittävästi. Tämän perusteella esitämmekin hypoteesin siitä, että ANT-DBS -hoidon alkuvaiheessa esiintyvät lyhytaikaiset, poikkeukselliset kohtaukset ym. oireet saattavat ennakoida myöhempää positiivista vastetta hoidolle.
Tämän opinnäytteen alkuperäisyys on tarkastettu Turnitin OriginalityCheck-ohjelmalla Tampereen yliopiston laatujärjestelmän mukaisesti.