Olennaisuuden määrittämiseen vaikuttavat tekijät tilintarkastuksessa
Häkkinen, Heikki (2019)
2019
Tilintarkastuksen ja arvioinnin maisteriohjelma
Johtamisen ja talouden tiedekunta - Faculty of Management and Business
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2019-06-03
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-201907172670
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-201907172670
Tiivistelmä
Tilintarkastajan ja tilintarkastuksen rooli on muuttunut viime vuosisadan aikana merkittävästi. Nykypäivänä tilintarkastus nähdään keskeisenä sijoitusmarkkinoiden mahdollistavana toimintona. Sijoitusmarkkinat ovat kehittyneet jatkuvasti informaatiointensiivisempään suuntaan ajan saatossa. Tämä on luonut paineita tilintarkastuksen roolin muuttamiseksi talousinformaation varmentamisesta sen tuottamiseksi. Tilintarkastajia kansainvälisesti säätelevä IAASB vastasi viime vuosikymmenen lopun finanssikriisiin päivittämällä kansainvälisiä ISA-standardeja. Muutosten taustalla oli idea tilintarkastuksen informaatiokuilun pienentämisestä sekä tilintarkastuksesta talousinformaation tuottajana. Tämä on nykypäivänä havaittavissa ISA 701 -standardin ja yhä enenevissä määrin yleistyvien vapaaehtoisten tilintarkastuskertomuksen lisätietojen muodossa. Tilintarkastaja voi esittää vapaaehtoisina lisätietoina tilintarkastuskertomuksessaan seikkoja, jotka tilintarkastaja kokee olennaisiksi tilinpäätöksen näkökulmasta. Eräs näistä yleistyneistä vapaaehtoisista lisätiedoista on tilintarkastuksessa käytetty olennaisuusraja.
Tilintarkastajan tavoitteena on hankkia tarpeellinen määrä evidenssiä lausuakseen tilintarkastuskertomuksessaan, sisältääkö tilinpäätös virheestä tai väärinkäytöksestä johtuvaa virheellisyyttä, joka voisi vaikuttaa olennaisesti tilinpäätöksen käyttäjän käsitykseen tilinpäätöksestä. Tavoitteen myötä tilintarkastajan tulee muodostaa käsitys olennaisuudesta. ISA 320 -standardin nojalla tilintarkastaja soveltaa olennaisuuden käsitettä suunnitellessaan sekä suorittaessaan tarkastusta. Olennaisuuden käsite on tilintarkastuksessa varsin keskeisessä roolissa. Käytännössä olennaisuuden käsitteen soveltamisella tarkoitetaan rahamääräisen olennaisuusrajan määrittämistä ja dokumentoimista. Olennaisuusraja mahdollistaa tilintarkastajalle olennaisuuden kvantifioimisen. Tämän avulla tilintarkastaja voi arvioida havaittujen ja havaitsemattomien virheellisyyksien merkityksellisyyttä. Standardi ei kuitenkaan tarjoa selviä ohjeita olennaisuusrajan määrittämiseen, vaan pikemminkin antaa työkalut määrittämiselle. Standardin mukaan olennaisuusraja tulee määrittää jostakin sellaisesta vertailukohdasta, jonka tilintarkastaja kokee merkittäväksi sekä yhtiön toimintaympäristön ja luonteen kannalta, mutta myös tilinpäätöksen käyttäjän näkökulmasta.
Tutkielman tavoitteena on perehtyä siihen, kuinka olennaisuusraja on määritetty suomalaisissa listayhtiöissä. Aihetta on lähestytty ensinnäkin olennaisuusrajan ilmoittamisen tarkoituksen kannalta, ja tämän jälkeen olennaisuusrajan määrittämisen kannalta. Tyypillisesti olennaisuusraja lasketaan ja esitetään jonkin vertailukohdan prosenttiosuutena. Vertailukohta voi olla esimerkiksi jokin tilinpäätöksen erä tai tunnusluku. Tilintarkastuskertomuksessa vapaaehtoisena lisätietona olennaisuusrajan esittämisen tarkoitusta lähestytään perehtymällä tilintarkastuskertomuksen taustaan ja sääntelyn kehittymiseen viime vuosisadan aikana. Olennaisuusrajan määrittämistä tarkastellaan kvantitatiivisin menetelmin tutkien vuosien 2016 – 2017 OMXH-listalle noteerattujen yhtiöiden tilintarkastuskertomuksia. Tutkimustulokset osoittivat tuloslaskelmalta johdettujen vertailukohtien olevan merkittävämmässä asemassa taseelta johdettuihin nähden. Käytettyjä vertailukohtia oli lähtökohtaisesti vain yksi, vaikka useamman vertailukohdan soveltaminen on sallittua ISA-standardien puitteissa. Merkittävimmäksi vertailukohdaksi osoittautui yhtiön kokoa kuvaava liikevaihto. Liikevaihdon kanssa käytetyt prosenttiosuudet olivat pitkälti samalla tasolla. Mainittakoon myös, että tulosta kuvaava tunnusluku tilikauden tulos ennen veroja esiintyi suuressa osassa tapauksista, vaikka se ei osoittautunut tilastollisesti merkittäväksi. Kokonaisuutena tulokset osoittivat olennaisuusrajan ilmoittamisen pienentävän tilintarkastuksen informaatiokuilua, ja olennaisuusrajan määrittämisen olevan hyvin samankaltaista suomalaisten listayhtiöiden keskuudessa.
Tilintarkastajan tavoitteena on hankkia tarpeellinen määrä evidenssiä lausuakseen tilintarkastuskertomuksessaan, sisältääkö tilinpäätös virheestä tai väärinkäytöksestä johtuvaa virheellisyyttä, joka voisi vaikuttaa olennaisesti tilinpäätöksen käyttäjän käsitykseen tilinpäätöksestä. Tavoitteen myötä tilintarkastajan tulee muodostaa käsitys olennaisuudesta. ISA 320 -standardin nojalla tilintarkastaja soveltaa olennaisuuden käsitettä suunnitellessaan sekä suorittaessaan tarkastusta. Olennaisuuden käsite on tilintarkastuksessa varsin keskeisessä roolissa. Käytännössä olennaisuuden käsitteen soveltamisella tarkoitetaan rahamääräisen olennaisuusrajan määrittämistä ja dokumentoimista. Olennaisuusraja mahdollistaa tilintarkastajalle olennaisuuden kvantifioimisen. Tämän avulla tilintarkastaja voi arvioida havaittujen ja havaitsemattomien virheellisyyksien merkityksellisyyttä. Standardi ei kuitenkaan tarjoa selviä ohjeita olennaisuusrajan määrittämiseen, vaan pikemminkin antaa työkalut määrittämiselle. Standardin mukaan olennaisuusraja tulee määrittää jostakin sellaisesta vertailukohdasta, jonka tilintarkastaja kokee merkittäväksi sekä yhtiön toimintaympäristön ja luonteen kannalta, mutta myös tilinpäätöksen käyttäjän näkökulmasta.
Tutkielman tavoitteena on perehtyä siihen, kuinka olennaisuusraja on määritetty suomalaisissa listayhtiöissä. Aihetta on lähestytty ensinnäkin olennaisuusrajan ilmoittamisen tarkoituksen kannalta, ja tämän jälkeen olennaisuusrajan määrittämisen kannalta. Tyypillisesti olennaisuusraja lasketaan ja esitetään jonkin vertailukohdan prosenttiosuutena. Vertailukohta voi olla esimerkiksi jokin tilinpäätöksen erä tai tunnusluku. Tilintarkastuskertomuksessa vapaaehtoisena lisätietona olennaisuusrajan esittämisen tarkoitusta lähestytään perehtymällä tilintarkastuskertomuksen taustaan ja sääntelyn kehittymiseen viime vuosisadan aikana. Olennaisuusrajan määrittämistä tarkastellaan kvantitatiivisin menetelmin tutkien vuosien 2016 – 2017 OMXH-listalle noteerattujen yhtiöiden tilintarkastuskertomuksia. Tutkimustulokset osoittivat tuloslaskelmalta johdettujen vertailukohtien olevan merkittävämmässä asemassa taseelta johdettuihin nähden. Käytettyjä vertailukohtia oli lähtökohtaisesti vain yksi, vaikka useamman vertailukohdan soveltaminen on sallittua ISA-standardien puitteissa. Merkittävimmäksi vertailukohdaksi osoittautui yhtiön kokoa kuvaava liikevaihto. Liikevaihdon kanssa käytetyt prosenttiosuudet olivat pitkälti samalla tasolla. Mainittakoon myös, että tulosta kuvaava tunnusluku tilikauden tulos ennen veroja esiintyi suuressa osassa tapauksista, vaikka se ei osoittautunut tilastollisesti merkittäväksi. Kokonaisuutena tulokset osoittivat olennaisuusrajan ilmoittamisen pienentävän tilintarkastuksen informaatiokuilua, ja olennaisuusrajan määrittämisen olevan hyvin samankaltaista suomalaisten listayhtiöiden keskuudessa.