Strategiat saavutusongelman ratkaisemiseen : Kaksi tapaa yhdistää anti-individualismi ja itsetieto

Abstract

Tutkielma käsittelee anti-individualismin ja itsetiedon yhteensopivuuteen liittyvää ongelmaa. Anti-individualismi on nykyajan filosofiassa suosittu näkemys, jonka mukaan mielentilojen sisällöt määräytyvät osittain yksilön ulkopuolisten seikkojen nojalla. On kuitenkin herännyt kysymys: jos mielentilojen sisältöjä määrittää myös subjektin ympäristö, niin miten subjekti voi tietää mitä ajattelee tutkimatta ympäristöä? Tällaisen saavutusongelman pohjalta voidaan rakentaa niin kutsuttu diskriminaatioargumentti. Argumentin avulla inkompatibilisti voi väittää, etteivät anti-individualismi ja etuoikeutettu pääsy omiin mielentiloihin ole yhteensopivia: jos anti-individualismi hyväksytään, niin on mahdollista, ettei subjekti erota mielentilansa sisältöä sen relevanteista vaihtoehdoista. Inkompatibilistin mukaan tämä tarkoittaisi, ettei subjekti voi tietää mielentilojensa sisältöä a priori. Filosofiassa on perinteisesti ajateltu, että omia mielentiloja koskeva tieto eroaa muusta tiedosta, eikä yksilöiden tarvitse tarkkailla ympäristöään tietääkseen mitä ajattelevat.

Tässä tutkielmassa tarkastelen kahta erilaista strategiaa vastata saavutusongelmaan ja diskriminaatioargumenttiin. Tyler Burge esittää omassa vastauksessaan, että vaikka mielentilan sisältö muuttuisi esimerkiksi ympäristöä vaihdettaessa, ja subjekti ei pystyisi erottamaan eri tilanteita toisistaan, niin hän silti tietäisi mitä ajattelee. Burge argumentoi, että meillä voi olla perusitsetietoa, jonka arvostelmat ovat itsensä verifioivia ja joiden episteeminen oikeutus ei riipu ympäristöstä anti-individualismista huolimatta. Jessica Brown taas on esittänyt, että diskriminaatioargumentissa esitetyt vaihtoehdot eivät ole relevantteja vaihtoehtoja, eivätkä ne siksi ole uhka anti-individualismin ja itsetiedon yhteensopivuudelle. Hän argumentoi, että mikäli subjektilla on tunnistamisen kykyyn tai havaintoon perustuva ajatus, niin silloin ei ole sellaista vaihtoehtoista tilannetta, jossa subjektilla olisikin jokin toinen ajatus, jota hän ei pystyisi erottamaan aktuaalisesta ajatuksesta ja joka olisi normaalisti relevantti vaihtoehto.

Strategioita arvioidessa huomataan, että Burgen ja Brownin strategiat puolustavat kompatibilismia varsin erilaisin tavoin. Burgen vastaus kytkeytyy hänen näkemykseensä itsetiedosta, ja se antaa vakuuttavan esimerkin siitä, miten anti-individualistisessa teoriassa subjekti voi tietää mitä ajattelee a priori. Toisaalta Burgen esittelemä perusitsetieto soveltuu varsin pieneen osaan itsetietoa, ja Burgen käyttämä strategia hyväksyy, että vaikka subjekti tietäisi mitä ajattelee, hän ei silti pysty erottamaan mielentilojensa sisältöä sen relevantista vaihtoehdosta. Brownin mukaan hänen strategiansa soveltuu myös niille, jotka haluavat pitää kiinni siitä, että tietääkseen mitä ajattelee on kyettävä erottamaan ajatus muista relevanteista vaihtoehdoista. Brownin strategia ei kuitenkaan onnistu täysin vastaamaan inkompatibilismiin, ja lisäksi hän sitoutuu vastauksessaan varsin epätyypillisiin näkemyksiin anti-individualismin suhteen.