Zur Differenzierung im finnischen DaF-Unterricht: Eine phänomänographische Forschung zu Vorstellungen der DaF-Lehrenden
Kutramoinen, Essi (2019)
Kutramoinen, Essi
2019
Saksan kielen, kirjallisuuden ja kääntämisen tutkinto-ohjelma
Informaatioteknologian ja viestinnän tiedekunta - Faculty of Information Technology and Communication Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2019-05-22
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-201907172645
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-201907172645
Tiivistelmä
Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan suomalaisten saksanopettajien käsityksiä ja käytänteitä opetuksen eriyttämisestä peruskoulun ylempien luokkien (7.-9. lk) kontekstissa. Tutkimuksen lähtökohtana on konstruktivistinen oppimiskäsitys, jossa oppiminen nähdään oppijan yksilöllisenä prosessina, johon vaikuttavat mm. hänen aiemmat tietonsa ja kokemuksensa.
Tutkimuksen teoriaosassa esitellään työn kannalta merkittävimmät yksilötason tekijät, jotka vaikuttavat vieraankielen oppimiseen ja jotka synnyttävät eriyttämistarpeita opetuksessa. Lisäksi teoriaosassa esitellään erilaisia näkökulmia opetuksen eriyttämiseen ja tarkastellaan, miten eriyttäminen on esillä vuoden 2004 perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa sekä sen muutoksissa ja täydennyksissä vuodelta 2010.
Tutkimusaineisto koostuu kahdeksasta teemahaastattelusta. Kohderyhmänä toimivat opettajat, jotka aineistonkeruun aikaan opettivat saksaa yläkoulussa. Aineisto kerättiin joulukuun 2014 ja helmikuun 2015 välisenä aikana, ja analysoitiin aineistopohjaisesti fenomenografisella tutkimusotteella.
Analyysin tuloksena syntyi tulosavaruus, joka kuvaa saksanopettajien erilaisia käsityksiä eriyttämisestä. Tutkimuksen päätulos muodostuu neljästä kolmannen tason kuvauskategoriasta: 1. Eriyttävä opettaja, 2. Heterogeeninen ryhmä, 3. Eriyttäminen opetuskäytännössä ja 4. Eriyttämisen sosiaaliset ulottuvuudet. Tutkimuksessa nousi esille, että saksanopettajilla on yllättävän poikkeavat käsitykset saksanryhmien sisäisistä tasoeroista. Opetuksen eriyttämistä pidettiin saksanopettajien keskuudessa tärkeänä, mutta käsitykset eriyttämisen laajuudesta ja toteuttamistavoista vaihtelivat. Tutkimustuloksissa korostui näkemys, jonka mukaan opettajilla ei ole riittävästi mahdollisuuksia ottaa erilaisten oppilaiden tarpeita huomioon opetuksessa. Työn lopussa esitellään tulosten pohjalta luotu lista toimenpiteistä, joilla voidaan luoda opettajille paremmat edellytykset opetuksen eriyttämiseen.
Tutkimuksen teoriaosassa esitellään työn kannalta merkittävimmät yksilötason tekijät, jotka vaikuttavat vieraankielen oppimiseen ja jotka synnyttävät eriyttämistarpeita opetuksessa. Lisäksi teoriaosassa esitellään erilaisia näkökulmia opetuksen eriyttämiseen ja tarkastellaan, miten eriyttäminen on esillä vuoden 2004 perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa sekä sen muutoksissa ja täydennyksissä vuodelta 2010.
Tutkimusaineisto koostuu kahdeksasta teemahaastattelusta. Kohderyhmänä toimivat opettajat, jotka aineistonkeruun aikaan opettivat saksaa yläkoulussa. Aineisto kerättiin joulukuun 2014 ja helmikuun 2015 välisenä aikana, ja analysoitiin aineistopohjaisesti fenomenografisella tutkimusotteella.
Analyysin tuloksena syntyi tulosavaruus, joka kuvaa saksanopettajien erilaisia käsityksiä eriyttämisestä. Tutkimuksen päätulos muodostuu neljästä kolmannen tason kuvauskategoriasta: 1. Eriyttävä opettaja, 2. Heterogeeninen ryhmä, 3. Eriyttäminen opetuskäytännössä ja 4. Eriyttämisen sosiaaliset ulottuvuudet. Tutkimuksessa nousi esille, että saksanopettajilla on yllättävän poikkeavat käsitykset saksanryhmien sisäisistä tasoeroista. Opetuksen eriyttämistä pidettiin saksanopettajien keskuudessa tärkeänä, mutta käsitykset eriyttämisen laajuudesta ja toteuttamistavoista vaihtelivat. Tutkimustuloksissa korostui näkemys, jonka mukaan opettajilla ei ole riittävästi mahdollisuuksia ottaa erilaisten oppilaiden tarpeita huomioon opetuksessa. Työn lopussa esitellään tulosten pohjalta luotu lista toimenpiteistä, joilla voidaan luoda opettajille paremmat edellytykset opetuksen eriyttämiseen.