Työn intensiivisyys ja työhyvinvointi : Työn tuunaus keinona työuupumuksen ehkäisemiseen ja työn merkityksellisyyden kokemuksen lisäämiseen

Abstract

Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena oli tarkastella työn intensiivisyyden ulottuvuuksien sekä kahden työn tuunauksen strategioiden yhteyksiä työuupumukseen ja työn positiiviseen merkityksellisyyteen. Lisäksi tutkittiin, moderoiko työn tuunaus intensiivisyyden yhteyttä työuupumukseen ja työn positiivisen merkitykseen. Tutkimuksen teoreettisen taustan muodosti työn vaatimusten ja voimavarojen malli (Bakker & Demerouti, 2017), jonka pohjalta muodostettiin kolme tutkimuskysymystä. Ensinnäkin työn intensiivisyyden oletettiin olevan myönteisesti yhteydessä työuupumukseen sekä kielteisesti työn positiiviseen merkitykseen. Toiseksi työn tuunauksen oletettiin olevan yhteydessä vähäiseen työuupumukseen ja työn positiivisen merkityksen korkeaan tasoon. Kolmanneksi työn tuunauksen oletettiin heikentävän työn intensiivisyyden ja työuupumuksen välistä myönteistä yhteyttä sekä työn intensiivisyyden ja työn positiivisen merkityksen välistä kielteistä yhteyttä. Tutkimus perustuu ”Työn intensifikaatio ja sen hallinta itsesäätelyn voimavarojen avulla: Laaja vertaileva tutkimus eri ammatti- ja ikäryhmissä” -tutkimusprojektin poikkileikkausaineistoon. Tämän tutkimuksen aineiston muodostivat OAJ-ammattiliitosta satunnaisotannalla valitut opettajat (n = 2434). Tutkimusaineisto kerättiin vuonna 2018 ja sen vastausprosentti oli 48 %. Suorien ja moderoivien yhteyksien analysointiin käytettiin hierarkkista regressioanalyysia. Tutkimuksen tulokset osoittivat, että työn intensiivisyys oli oletusten mukaisesti myönteisesti yhteydessä työuupumukseen sekä kielteisesti työn positiiviseen merkitykseen. Erityisesti useiden työtehtävien samanaikaisen tekemisen ja työtahdin kiristymisen ulottuvuuden havaittiin olevan erityisen haitallinen sekä työuupumuksen että työn positiivisen merkityksen kannalta. Työn tuunauksen havaittiin puolestaan olevan oletusten mukaisesti kielteisesti yhteydessä työuupumukseen ja myönteisesti yhteydessä työn positiiviseen merkitykseen. Työn tuunauksen strategioista erityisesti resurssien etsintä näyttäytyi merkityksellisenä työn positiivisen merkityksen näkökulmasta. Oletusten vastaisesti työn tuunauksen ei havaittu suojaavan työn intensiivisyyden haitallisilta hyvinvointivaikutuksilta. Yhteenvetona voidaan todeta, että työn intensiivisyys on riskitekijä työuupumukselle ja työn tuunaus erityisesti vahvistaa työn positiivisen merkityksen kokemusta. Tutkimuksen valossa lisääntyvään työn intensiivisyyteen on kiinnitettävä organisaatioissa enemmän huomiota. Organisaatiot voivat ehkäistä intensiivisyyden haittavaikutuksia esimerkiksi työn tuunauksen interventioilla. Tämän tutkimuksen valossa erityisesti resurssien etsintää hyödyntävä työn tuunaus voi parantaa työntekijän työhyvinvointia työuupumusta vähentämällä sekä työn positiivista merkitystä lisäämällä.