Ohjaus yksilön työelämäorientaation tukena – Omavalmentajien näkemyksiä ohjaustyöstä Pirkanmaan työvoima- ja yrityspalvelujen alueellisessa kokeilussa
Pousi, Tiiu (2019)
Pousi, Tiiu
2019
Kasvatustieteiden tutkinto-ohjelma
Kasvatustieteiden ja kulttuurin tiedekunta - Faculty of Education and Culture
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2019-06-25
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-201907162611
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-201907162611
Tiivistelmä
Yhteiskunnassa ja työelämässä tapahtuneet muutokset ovat lisänneet erilaisten ohjaus- ja neuvontapalvelujen merkitystä osana yksilön työllistymisen tukemista. Palveluja on pyritty kehittämään entistä yksilöllisemmiksi ja asiakaslähtöisemmiksi, minkä avulla voidaan mahdollistaa riittävä tuki sitä tarvitseville asiakkaille. Pirkanmaalla toteutettiin 1.8.2017-31.12.2018 työvoima- ja yrityspalvelujen alueellinen kokeilu, jonka aikana kunnat vastasivat työllisyyspalvelujen tarjoamisesta kokeilulaissa määritetylle kohderyhmälle. Kohderyhmään kuuluivat työttömät työnhakijat, joiden työttömyysetuus oli Kelan työmarkkinatuki tai peruspäiväraha. Kokeilussa kaikille työnhakija-asiakkaille määriteltiin henkilökohtainen omavalmentaja, jonka tehtävänä oli esimerkiksi tukea asiakasta työnhaussa, työllistymissuunnitelman laatimisessa sekä työllistymistä tukevien palvelujen valinnassa ja niihin ohjaamisessa.
Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, millaisena toimintana OMA-valmennus näyttäytyi omavalmentajien näkökulmasta ja millaisia ohjauksen käyttöteorioita omavalmentajat hyödynsivät osana käytännön työtään. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys muodostui konstruktivistisesta ohjausteoriasta, jossa ohjaus nähdään vuorovaikutukseen ja yhteistyöhön perustuvana toimintana. Ohjausta tarkasteltiin tutkimuksessa yksilön työelämäorientaation tukemisena, joka korostaa ohjauksen merkitystä yksilön omien voimavarojen ja mahdollisuuksien tunnistamisessa sekä laajemmin uran ja elämän suunnittelussa. Tutkimuksen avulla pyrittiin tuomaan esille uusia näkökulmia siitä, millaista on työelämäorientaatiota tukeva ohjaus työllisyyspalvelujen kontekstissa.
Tutkimus toteutettiin laadullisena tapaustutkimuksena, jonka aineistonkeruumenetelmänä toimi teemahaastattelu. Tutkimuksessa haastateltiin kymmentä Pirkanmaan työllisyyskokeilun aikana työskennellyttä omavalmentajaa, joilla oli eri pituinen työkokemus ohjaus- ja asiakastyöstä. Haastattelut toteutettiin tammikuussa ja helmikuussa 2019. Kerätty aineisto analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä.
Tutkimuksen tulokset osoittivat, että OMA-valmennus nähtiin henkilökohtaisena ja asiakaslähtöisenä palvelumallina, jossa hyödynnettiin monipuolisesti erilaisia palveluja ja verkostoissa tehtävää yhteistyötä. Haasteita omavalmentajien työhön syntyi pääasiassa suurista asiakasmääristä ja rajallisista aikaresursseista, minkä lisäksi omavalmentajilta edellytettiin laajaa osaamiskenttää. Tulosten perusteella omavalmentajat hyödynsivät ohjaustyössään neljää erilaista käyttöteoriaa, jotka olivat dialogisuus, rinnalla kulkeminen, voimavara- ja ratkaisukeskeisyys sekä valmentava työote. Käyttöteorioita yhdisti konstruktivistinen ohjauskäsitys, joka korostaa yksilön aktiivista asemaa osana ohjausprosessia. Asiakkaan kohtaaminen ja inhimillinen vuorovaikutus mahdollistivat tilan asiakkaan kuulemiselle, yksilöllisten lähtökohtien huomioimiselle sekä tavoitteiden eteenpäin viemiselle. Tulosten mukaan henkilökohtaisella palvelulla ja moniammatillisella yhteistyöllä on mahdollista rakentaa ohjaukseen jatkuvuutta sekä tukea yksilön kokonaisvaltaista työelämään orientoitumista.
Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, millaisena toimintana OMA-valmennus näyttäytyi omavalmentajien näkökulmasta ja millaisia ohjauksen käyttöteorioita omavalmentajat hyödynsivät osana käytännön työtään. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys muodostui konstruktivistisesta ohjausteoriasta, jossa ohjaus nähdään vuorovaikutukseen ja yhteistyöhön perustuvana toimintana. Ohjausta tarkasteltiin tutkimuksessa yksilön työelämäorientaation tukemisena, joka korostaa ohjauksen merkitystä yksilön omien voimavarojen ja mahdollisuuksien tunnistamisessa sekä laajemmin uran ja elämän suunnittelussa. Tutkimuksen avulla pyrittiin tuomaan esille uusia näkökulmia siitä, millaista on työelämäorientaatiota tukeva ohjaus työllisyyspalvelujen kontekstissa.
Tutkimus toteutettiin laadullisena tapaustutkimuksena, jonka aineistonkeruumenetelmänä toimi teemahaastattelu. Tutkimuksessa haastateltiin kymmentä Pirkanmaan työllisyyskokeilun aikana työskennellyttä omavalmentajaa, joilla oli eri pituinen työkokemus ohjaus- ja asiakastyöstä. Haastattelut toteutettiin tammikuussa ja helmikuussa 2019. Kerätty aineisto analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä.
Tutkimuksen tulokset osoittivat, että OMA-valmennus nähtiin henkilökohtaisena ja asiakaslähtöisenä palvelumallina, jossa hyödynnettiin monipuolisesti erilaisia palveluja ja verkostoissa tehtävää yhteistyötä. Haasteita omavalmentajien työhön syntyi pääasiassa suurista asiakasmääristä ja rajallisista aikaresursseista, minkä lisäksi omavalmentajilta edellytettiin laajaa osaamiskenttää. Tulosten perusteella omavalmentajat hyödynsivät ohjaustyössään neljää erilaista käyttöteoriaa, jotka olivat dialogisuus, rinnalla kulkeminen, voimavara- ja ratkaisukeskeisyys sekä valmentava työote. Käyttöteorioita yhdisti konstruktivistinen ohjauskäsitys, joka korostaa yksilön aktiivista asemaa osana ohjausprosessia. Asiakkaan kohtaaminen ja inhimillinen vuorovaikutus mahdollistivat tilan asiakkaan kuulemiselle, yksilöllisten lähtökohtien huomioimiselle sekä tavoitteiden eteenpäin viemiselle. Tulosten mukaan henkilökohtaisella palvelulla ja moniammatillisella yhteistyöllä on mahdollista rakentaa ohjaukseen jatkuvuutta sekä tukea yksilön kokonaisvaltaista työelämään orientoitumista.