Valtionavustusten ja EU-avustusten maksamisen lopettaminen ja takaisinperintä
Virtanen, Sanna (2019)
Virtanen, Sanna
2019
Hallintotieteiden tutkinto-ohjelma
Johtamisen ja talouden tiedekunta - Faculty of Management and Business
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2019-06-24
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-201907152599
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-201907152599
Tiivistelmä
Tutkielmassa selvitetään valtionapuviranomaisen ja avustuksen saajan välisen hallinto-oikeudellisen suhteen jäsentymistä erityisesti julkisen ja yksityisen edun näkökulmasta valtionavustusten ja EU-avustusten maksamisen lopettamisen ja takaisinperinnän tilanteissa. Tarkastelussa ovat valtionavustuslain ja EU:n rakenne- ja investointirahastoja koskevien kansallisten säädösten perusteella tapahtuvat avustuksen maksamisen lopettaminen ja takaisinperintä.
Tutkielmassa selvitetään viranomaisen harkintavallan rajoja näissä tilanteissa sekä mahdollisia eroja valtionavustuslain ja rakenne- ja investointirahastoja koskevien kansallisten säädösten perusteella tapahtuvan avustuksen maksamisen lopettamisen ja takaisinperinnän välillä. Lisäksi tarkastellaan valtionapuviranomaisen ja avustuksen saajan välisen suhteen jäsentymistä ja vastuun jakautumista. Tarkastelussa ovat lisäksi EU-oikeuden vaikutus ja unionin taloudellisen edun turvaamisen huomioon ottaminen näissä tilanteissa voimassa olevan lainsäädännön ja viime aikaisen oikeuskäytännön valossa.
Tutkimuksen lähestymistapa on lainopillinen painottuen käytännölliseen lainoppiin. Tutkimuksessa tarkastellaan pääasiassa oikeussääntöjen sisällön tulkintaa, mutta siihen sisältyy myös teoreettisen lainopin alaan kuuluvaa systematisointia mm. takaisinperintätilanteisiin liittyvän viranomaisen harkintavallan tarkastelun osalta.
Tutkielman johtopäätöksenä on, että valtionavustuslain ja rakenne- ja investointirahastoja koskevien kansallisten lakien perusteella tapahtuvan avustuksen maksamisen lopettamisen ja takaisinperinnän väliset keskeisimmät erot liittyvät toisaalta valtionapuviranomaisen harkintavallan laajuuteen ja toisaalta EU-oikeuden vaikutukseen rakenne- ja investointirahastoja koskevaan kansalliseen lainsäädäntöön. Valtionapuviranomaisen ja avustuksen saajan välinen suhde on avustuksen maksamisen lopettamisen ja takaisinperinnän tilanteissa epäsymmetrinen siten, että vastuu avustetun toiminnan sääntöjen mukaisesta toteuttamisesta on korostetusti avustuksen saajalla etenkin rakenne- ja investointirahastoista myönnetyn avustuksen kohdalla. Avustuksen saajan vastuu korostuu varsinkin avustuksen käyttöön liittyvän selvittämisvelvollisuuden osalta. Lisäksi avustuksen saajan etu voi väistyä avustuksen maksamisen lopettamisen tai takaisinperinnän yhteydessä tilanteissa, joissa valtionapuviranomainen on tehnyt virheen avustuksen myöntämisessä tai maksamisessa, jos julkinen etu tätä edellyttää.
Tutkielmassa selvitetään viranomaisen harkintavallan rajoja näissä tilanteissa sekä mahdollisia eroja valtionavustuslain ja rakenne- ja investointirahastoja koskevien kansallisten säädösten perusteella tapahtuvan avustuksen maksamisen lopettamisen ja takaisinperinnän välillä. Lisäksi tarkastellaan valtionapuviranomaisen ja avustuksen saajan välisen suhteen jäsentymistä ja vastuun jakautumista. Tarkastelussa ovat lisäksi EU-oikeuden vaikutus ja unionin taloudellisen edun turvaamisen huomioon ottaminen näissä tilanteissa voimassa olevan lainsäädännön ja viime aikaisen oikeuskäytännön valossa.
Tutkimuksen lähestymistapa on lainopillinen painottuen käytännölliseen lainoppiin. Tutkimuksessa tarkastellaan pääasiassa oikeussääntöjen sisällön tulkintaa, mutta siihen sisältyy myös teoreettisen lainopin alaan kuuluvaa systematisointia mm. takaisinperintätilanteisiin liittyvän viranomaisen harkintavallan tarkastelun osalta.
Tutkielman johtopäätöksenä on, että valtionavustuslain ja rakenne- ja investointirahastoja koskevien kansallisten lakien perusteella tapahtuvan avustuksen maksamisen lopettamisen ja takaisinperinnän väliset keskeisimmät erot liittyvät toisaalta valtionapuviranomaisen harkintavallan laajuuteen ja toisaalta EU-oikeuden vaikutukseen rakenne- ja investointirahastoja koskevaan kansalliseen lainsäädäntöön. Valtionapuviranomaisen ja avustuksen saajan välinen suhde on avustuksen maksamisen lopettamisen ja takaisinperinnän tilanteissa epäsymmetrinen siten, että vastuu avustetun toiminnan sääntöjen mukaisesta toteuttamisesta on korostetusti avustuksen saajalla etenkin rakenne- ja investointirahastoista myönnetyn avustuksen kohdalla. Avustuksen saajan vastuu korostuu varsinkin avustuksen käyttöön liittyvän selvittämisvelvollisuuden osalta. Lisäksi avustuksen saajan etu voi väistyä avustuksen maksamisen lopettamisen tai takaisinperinnän yhteydessä tilanteissa, joissa valtionapuviranomainen on tehnyt virheen avustuksen myöntämisessä tai maksamisessa, jos julkinen etu tätä edellyttää.