Väliaikaisen organisaation muodostuminen ja koordinointi - Case Speksinäytelmät Suomen yliopistoissa

Abstract

Väliaikaiset organisaatiot ovat rajallisen keston organisaatiorakenteita, jotka muodostetaan toteuttamaan jokin ennalta määritetty tehtävä. Tehtävän suorittamisen jälkeen väliaikainen organisaatio purkautuu. Väliaikaisten organisaatioiden koordinaatiossa hyödynnetään usein erilaisia suhdeverkostoja, joista keskitytään tässä tutkimuksessa etenkin roolijärjestelmiin. Tutkimuksessa tarkastellaan väliaikaisten organisaatioiden muodostumista ja koordinointia käyttäen apuna tapaustutkimusta. Kohdeorganisaationa toimivat suomalaisissa yliopistoissa vaikuttavat speksinäytelmäproduktiot ja niitä tuottavat taustayhdistykset, joita on tutkimuksessa mukana neljä. Tutkimuskysymyksenä on: ”Miten väliaikaiset organisaatiot muodostuvat ja miten niitä koordinoidaan?” Tutkielman teoreettinen viitekehys muodostuu avainkäsitteiden, kuten väliaikaisen organisaation, hierarkian ja heterarkian, sekä roolien, määrittelystä. Samassa tarkastellaan syvemmin väliaikaisten organisaatioiden ajallista ulottuvuutta, jonka voi käsittää keskeiseksi tekijäksi, joka erottaa väliaikaiset organisaatiot muista. Lisäksi mukana on lyhyt katsaus teatteriorganisaatioihin ja niiden tyyppeihin ja siihen, millaisia speksinäytelmät ovat tapaustutkimuksen kohteena. Tutkimuksen päätarkoituksena on syventää ymmärrystä väliaikaisten organisaatioiden luonteesta hyödyntämällä konkreettisia esimerkkejä, mitä voi hyödyntää esimerkiksi suunniteltaessa tulevia saman kokoluokan väliaikaisia organisaatioita. Tutkimustavaksi on valikoitunut kvalitatiivinen tutkimus, koska kohdeilmiötä pyritään ymmärtämään niin kokonaisvaltaisella tavalla kuin mahdollista. Tutkimuksen aineisto koostuu 13:ta teemahaastattelusta, jotka on toteutettu vuosien 2015 ja 2018 välillä. Teemahaastattelujen suunnittelu ja tutkimukseen valikoituneet teemat pohjautuvat teoreettiseen viitekehykseen. Tutkielman keskeisiä tuloksia on, että väliaikaisilla organisaatioilla on toisiaan yhdistäviä tekijöitä: niitä yhdistää ennalta määritetty tehtävä, jonka suorittaminen on mitattavissa, sekä niin ikään etukäteen määritetty päättymispiste, johon mennessä organisaation täytyy suorittaa tehtävänsä, jotta se voidaan katsoa onnistuneeksi. Väliaikaiset organisaatiot näyttäytyvät tutkimuksessa usein heterarkkisempina, mutta on mahdollista, että niissä hyödynnetään useita erilaisia koordinoinnin muotoja. Tutkimuksen kohteena olevilla speksiproduktioilla oli kaikilla teatterijohtamisesta lainattu kolmiportainen hierarkia, jonka osina ovat tuottajat, vastuuhenkilöt ja rivitekijät – voi siis sanoa, että spekseillä on keskenään samankaltaisia rakenteita sijainnista ja toiminnan iästä huolimatta. Toisaalta produktioissa oli mahdollisuuksia moniroolisuuteen, joustavat rajat sekä produktioissa että eri roolien toimenkuvissa, ja avoin ja keskustelevainen työyhteisö, mitkä ovat juuri heterarkkisen organisaation tunnusmerkkejä. Vaikka produktiot ovat väliaikaisia, ovat niiden toimintatavat muodostuneet vuorovaikutuksessa diskursiivisesti ja interorganisationaalisesti produktiosta toiseen. Väliaikaisen organisaation jouheva toiminta näyttää tarvitsevan tiedostettua, avointa ja aktiivista kommunikointia osallistujien välillä. Tutkimuksen avaamaa selvitystyötä voi jatkaa ottamalla mukaan entistä enemmän speksiproduktioita ja hyödyntämällä myös muunlaisia tutkimusmenetelmiä.