Kuka viulua soittaa? : viulunsoiton alkuopetuksen kehollisuudesta
Jyrkkä, Hanna-Leena (2019)
2019
Journalistiikan ja viestinnän tutkinto-ohjelma
Informaatioteknologian ja viestinnän tiedekunta - Faculty of Information Technology and Communication Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2019-06-03
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-201907152576
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-201907152576
Tiivistelmä
Pro gradu -tutkielmani käsittelee klassisen viulunsoiton alkeisopetuksen kehollisuutta. Ammatiltani olen musiikkipedagogi ja viulunsoiton opetustyötä olen tehnyt vuosien ajan. Tutkielmani aihe juontuu omista kokemuksistani soittamisen parissa sekä opetustyössä. Opinnäytteeni pohjaa fenomenologiseen kehokäsitykseen ja Michael Polanyin muotoilemiin ajatuksiin tietoteoriasta sekä Jaana Parviaisen fenomenologiseen tulkintaan viimeksi mainitusta.
Klassisella viulunsoitonopetuksella on pitkät perinteet ja se on muotoutunut palvelemaan länsimaista taidemusiikkikulttuuria, johon sen traditiot vahvasti kytkeytyvät. Kulttuurinen ja historiallinen tausta on osaltaan ollut muovaamassa sitä, millaisia viulunsoiton oppimateriaaleja tuotetaan ja kuinka kehollisuuteen opetusluokissa suhtaudutaan.
Tutkimusaineistoksi olen valinnut kaksi Suomessa hyvin tunnettua viulunsoiton oppimateriaalia: Colourstrings-metodin Violin ABC (vihko A), sekä Iloinen viuluniekka 1. Pyrkimykseni on tarkastella, mitkä asiat valituissa materiaaleissa auttavat lapsen kehollisen taidon ja tiedon rakentumisessa ja mitkä seikat taas estävät tätä. Tutkimukseni on aineistolähtöistä laadullista sisällönanalyysiä. Keskeisinä käsitteinä ovat ”objektikeho” sekä ”eletty keho”. Eron näiden välillä voisi kiteyttää tarkastelun näkökulmiin: miltä soittoni näyttää (tarkkailijan näkökulma), tai miltä soittoni tuntuu (kokijan näkökulma). Omassa eletyssä kehossa kokeminen on soittotaidon rakentumisen ydintä.
Valitsemani näkökulma avaa uutta perspektiiviä arvioida ja jatkossa myös kehittää viulunsoiton opetusta. Tutkimuksessani esiin nousi oppilaan oman kokemuksellisuuden kautta kehittyvä soittaminen. Oppilaan kohtaaminen ja ilmapiiri ovat mielestäni erityisen ratkaisevassa roolissa liittyen syvällisen kehollisen oppimisen mahdollisuuteen. Lisäksi nostan tärkeimmiksi teemoiksi asennon ja liikkeen välisen suhteen sekä motivaation keholliset juuret.
Klassisella viulunsoitonopetuksella on pitkät perinteet ja se on muotoutunut palvelemaan länsimaista taidemusiikkikulttuuria, johon sen traditiot vahvasti kytkeytyvät. Kulttuurinen ja historiallinen tausta on osaltaan ollut muovaamassa sitä, millaisia viulunsoiton oppimateriaaleja tuotetaan ja kuinka kehollisuuteen opetusluokissa suhtaudutaan.
Tutkimusaineistoksi olen valinnut kaksi Suomessa hyvin tunnettua viulunsoiton oppimateriaalia: Colourstrings-metodin Violin ABC (vihko A), sekä Iloinen viuluniekka 1. Pyrkimykseni on tarkastella, mitkä asiat valituissa materiaaleissa auttavat lapsen kehollisen taidon ja tiedon rakentumisessa ja mitkä seikat taas estävät tätä. Tutkimukseni on aineistolähtöistä laadullista sisällönanalyysiä. Keskeisinä käsitteinä ovat ”objektikeho” sekä ”eletty keho”. Eron näiden välillä voisi kiteyttää tarkastelun näkökulmiin: miltä soittoni näyttää (tarkkailijan näkökulma), tai miltä soittoni tuntuu (kokijan näkökulma). Omassa eletyssä kehossa kokeminen on soittotaidon rakentumisen ydintä.
Valitsemani näkökulma avaa uutta perspektiiviä arvioida ja jatkossa myös kehittää viulunsoiton opetusta. Tutkimuksessani esiin nousi oppilaan oman kokemuksellisuuden kautta kehittyvä soittaminen. Oppilaan kohtaaminen ja ilmapiiri ovat mielestäni erityisen ratkaisevassa roolissa liittyen syvällisen kehollisen oppimisen mahdollisuuteen. Lisäksi nostan tärkeimmiksi teemoiksi asennon ja liikkeen välisen suhteen sekä motivaation keholliset juuret.