”Mitä me saatiin koulutuksesta, me annetaan niille” : maahanmuuttajien vertaisasiantuntijuus Ote työhön -hankkeen työelämäohjaajakoulutuksessa
Heimo, Satu (2019)
Heimo, Satu
2019
Kasvatustieteiden tutkinto-ohjelma
Kasvatustieteiden ja kulttuurin tiedekunta - Faculty of Education and Culture
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2019-09-13
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-201907082511
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-201907082511
Tiivistelmä
Tutkimus tarkastelee Ote työhön -hankkeessa (2017–2019) pilotoitua työelämäohjaajakoulutusta, koulutuksen opetusmenetelmiä ja vertaisuutta koskevia tulkintoja sekä näiden näkymistä vertaisryhmien ohjaamisessa. Tutkimus kuvaa vapaaehtoista vertaisuutta koskevia yhteiskunnallisia merkityksenantoja tilanteessa, jossa vertaisuutta käytetään maahanmuuttajia työllistävän aikuiskoulutuspolitiikan ratkaisuna.
Ote työhön -hankkeen koulutuksessa työelämäohjaajat saavat tietoa ja taitoja työelämästä, työnhausta, vertaisuudesta, kulttuurienvälisyydestä ja ryhmien ohjaamisesta. Koulutuksen jälkeen työelämäohjaajat ohjaavat vapaaehtoisina vertaisryhmiä, joiden tavoitteena on edistää pitkään työelämästä poissaolleiden maahanmuuttajien työllistyvyyttä. Koulutus on suunnattu ja siitä ovat olleet kiinnostuneita erityisesti maahanmuuttajataustaiset henkilöt. Euroopan sosiaalirahaston rahoittaman Ote työhön -hankkeen päätoteuttajana on Työväen sivistysliitto ja se toimii Helsingissä ja Tampereella. Koulutuksen toteutuksesta vastaavat Työväen sivistysliiton lisäksi Tampereen aikuiskoulutuskeskus, Helsingin aikuisopisto, Julkisten- ja hyvinvointialojen liitto sekä Suomen Pakolaisapu. Tampereen yliopisto toteuttaa hankkeeseen seuranta- ja arviointitutkimusta. Pro gradu -tutkielman tekijä toimi hankkeessa tutkimusavustajana vuonna 2018.
Tutkimus toteutettiin toimintatutkimuksena. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä olivat sosiaalista oppimista, transformatiivista oppimista ja osallistavaa pedagogiikkaa käsittelevät aikuiskoulutuksen opetusmenetelmät, sekä empiiriset tutkimukset vapaaehtoisesta vertaisuudesta ja kokemusasiantuntijuudesta. Tutkimus oli kvalitatiivinen haastattelu- ja havainnointitutkimus, ja sen aineistoa olivat kahdeksan hanketoimijahaastattelua ja kaksi työelämäohjaajien parihaastattelua, havainnointiaineisto työelämäohjaajien koulutuksista sekä työelämäohjaajien koulutuksen alussa ja lopussa täyttämät itsearviointilomakkeet. Aineisto kerättiin vuonna 2018 ja analysoitiin dekonstruktiivis-hermeneuttisesti.
Tulosten mukaan työelämäohjaajien koulutuksen opetusmenetelminä oli tietojen antaminen, käytännön harjoitukset ja kokemusten jakaminen, ja opetus perustui vastavuoroisuuteen ja dialogisuuteen työelämäohjaajien ja kouluttajien välillä. Vertaisuudesta rakennettiin kolme erilaista tulkintaa: 1) Vertaisen vastuunkantajan tulkinnassa vertaisuus perustuu maahanmuuttajataustaan riippumatta ihmisten taustatekijöiden muista eroista, ja auttamishalun motivaationa on solidaarisuus muita maahanmuuttajia kohtaan, 2) voimaantuneen kokemusasiantuntijan tulkinnassa asiantuntijuus perustuu maahanmuuttajuuden kokemukseen ja vertaisuus on keino välittää asiantuntijuutta, sekä 3) itseohjautuvan urasuunnittelijan tulkinnassa toimintaan osallistutaan henkilökohtaisista syistä omia työmahdollisuuksia parantaakseen, jolloin vertaisuus jää sivurooliin.
Tulosten mukaan opetusmenetelmät voimauttivat työelämäohjaajia, mutta kääntyivät vertaisryhmissä haasteiksi. Vertaisryhmiin oli vuonna 2018 vaikeaa saada ja sitouttaa osallistujia. Työelämäohjaajilla oli vertaisryhmissä haasteita rajata tarjoamaansa apua (uupunut ohjaaja), rakentaa vastavuoroisuutta (etääntynyt opettaja) ja ymmärtää osallistujien kokemusmaailmaa (yli-innokas aktivoija).
Tutkimuksen mukaan Ote työhön -hanke kuvastaa uusliberalistista yhteiskuntaa, jossa vastuuta heikosti työllistyvistä siirrellään työttömien itsensä, vapaaehtoisten, hankkeiden, viranomaisten, työnantajien ja ammattiliittojen välillä. Koulutuksessa tulee näkyville Euroopan unionin tavoite aktiivisesta kansalaisuudesta. Lisäksi koulutuksessa esiintyi tulkintaa, jossa tehtiin yksinkertaistavaa jakoa maahanmuuttajiin ja suomalaisiin, vaikka toiseuttavaa tulkintaa pyrittiin myös aktiivisesti purkamaan. Olennaisena kysymyksenä on, pyritäänkö projekteilla ja koulutuksilla edistämään yhteiskunnan integraatiota vai maahanmuuttajien segregaatiota omiin vertaisryhmiinsä. Kaiken kaikkiaan maahanmuuttajien tekemää yhteiskunnalliseen etuun pyrkivää vapaaehtoista vertaistoimintaa tulisi arvostaa enemmän mahdollistamalla koulutuksen jälkeen työelämäohjaajille virallinen ammatillinen status, työnantajien hyväksymä todistus sekä työpanokseen suhteutettu korvaus.
Tuloksia on mahdollista käyttää Ote työhön -hankkeen kehittämisessä ja arvioinnissa, ja tuloksista hyötyvät vapaaehtois- ja vertaistoiminnan järjestöt, hankkeet sekä koulutusorganisaatiot. Tutkimus edesauttaa avointa yhteiskunnallista keskustelua maahanmuuttajien vertaisohjauksesta ja työllistämisen vastuukysymyksistä.
Ote työhön -hankkeen koulutuksessa työelämäohjaajat saavat tietoa ja taitoja työelämästä, työnhausta, vertaisuudesta, kulttuurienvälisyydestä ja ryhmien ohjaamisesta. Koulutuksen jälkeen työelämäohjaajat ohjaavat vapaaehtoisina vertaisryhmiä, joiden tavoitteena on edistää pitkään työelämästä poissaolleiden maahanmuuttajien työllistyvyyttä. Koulutus on suunnattu ja siitä ovat olleet kiinnostuneita erityisesti maahanmuuttajataustaiset henkilöt. Euroopan sosiaalirahaston rahoittaman Ote työhön -hankkeen päätoteuttajana on Työväen sivistysliitto ja se toimii Helsingissä ja Tampereella. Koulutuksen toteutuksesta vastaavat Työväen sivistysliiton lisäksi Tampereen aikuiskoulutuskeskus, Helsingin aikuisopisto, Julkisten- ja hyvinvointialojen liitto sekä Suomen Pakolaisapu. Tampereen yliopisto toteuttaa hankkeeseen seuranta- ja arviointitutkimusta. Pro gradu -tutkielman tekijä toimi hankkeessa tutkimusavustajana vuonna 2018.
Tutkimus toteutettiin toimintatutkimuksena. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä olivat sosiaalista oppimista, transformatiivista oppimista ja osallistavaa pedagogiikkaa käsittelevät aikuiskoulutuksen opetusmenetelmät, sekä empiiriset tutkimukset vapaaehtoisesta vertaisuudesta ja kokemusasiantuntijuudesta. Tutkimus oli kvalitatiivinen haastattelu- ja havainnointitutkimus, ja sen aineistoa olivat kahdeksan hanketoimijahaastattelua ja kaksi työelämäohjaajien parihaastattelua, havainnointiaineisto työelämäohjaajien koulutuksista sekä työelämäohjaajien koulutuksen alussa ja lopussa täyttämät itsearviointilomakkeet. Aineisto kerättiin vuonna 2018 ja analysoitiin dekonstruktiivis-hermeneuttisesti.
Tulosten mukaan työelämäohjaajien koulutuksen opetusmenetelminä oli tietojen antaminen, käytännön harjoitukset ja kokemusten jakaminen, ja opetus perustui vastavuoroisuuteen ja dialogisuuteen työelämäohjaajien ja kouluttajien välillä. Vertaisuudesta rakennettiin kolme erilaista tulkintaa: 1) Vertaisen vastuunkantajan tulkinnassa vertaisuus perustuu maahanmuuttajataustaan riippumatta ihmisten taustatekijöiden muista eroista, ja auttamishalun motivaationa on solidaarisuus muita maahanmuuttajia kohtaan, 2) voimaantuneen kokemusasiantuntijan tulkinnassa asiantuntijuus perustuu maahanmuuttajuuden kokemukseen ja vertaisuus on keino välittää asiantuntijuutta, sekä 3) itseohjautuvan urasuunnittelijan tulkinnassa toimintaan osallistutaan henkilökohtaisista syistä omia työmahdollisuuksia parantaakseen, jolloin vertaisuus jää sivurooliin.
Tulosten mukaan opetusmenetelmät voimauttivat työelämäohjaajia, mutta kääntyivät vertaisryhmissä haasteiksi. Vertaisryhmiin oli vuonna 2018 vaikeaa saada ja sitouttaa osallistujia. Työelämäohjaajilla oli vertaisryhmissä haasteita rajata tarjoamaansa apua (uupunut ohjaaja), rakentaa vastavuoroisuutta (etääntynyt opettaja) ja ymmärtää osallistujien kokemusmaailmaa (yli-innokas aktivoija).
Tutkimuksen mukaan Ote työhön -hanke kuvastaa uusliberalistista yhteiskuntaa, jossa vastuuta heikosti työllistyvistä siirrellään työttömien itsensä, vapaaehtoisten, hankkeiden, viranomaisten, työnantajien ja ammattiliittojen välillä. Koulutuksessa tulee näkyville Euroopan unionin tavoite aktiivisesta kansalaisuudesta. Lisäksi koulutuksessa esiintyi tulkintaa, jossa tehtiin yksinkertaistavaa jakoa maahanmuuttajiin ja suomalaisiin, vaikka toiseuttavaa tulkintaa pyrittiin myös aktiivisesti purkamaan. Olennaisena kysymyksenä on, pyritäänkö projekteilla ja koulutuksilla edistämään yhteiskunnan integraatiota vai maahanmuuttajien segregaatiota omiin vertaisryhmiinsä. Kaiken kaikkiaan maahanmuuttajien tekemää yhteiskunnalliseen etuun pyrkivää vapaaehtoista vertaistoimintaa tulisi arvostaa enemmän mahdollistamalla koulutuksen jälkeen työelämäohjaajille virallinen ammatillinen status, työnantajien hyväksymä todistus sekä työpanokseen suhteutettu korvaus.
Tuloksia on mahdollista käyttää Ote työhön -hankkeen kehittämisessä ja arvioinnissa, ja tuloksista hyötyvät vapaaehtois- ja vertaistoiminnan järjestöt, hankkeet sekä koulutusorganisaatiot. Tutkimus edesauttaa avointa yhteiskunnallista keskustelua maahanmuuttajien vertaisohjauksesta ja työllistämisen vastuukysymyksistä.