Julkisuus demokratiateoreettisena ideaalina : tapaustutkimus eduskunnan vierailijalistoja koskeneesta kohusta
Heikkilä, Matias (2019)
2019
Politiikan tutkimuksen tutkinto-ohjelma
Johtamisen ja talouden tiedekunta - Faculty of Management and Business
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2019-04-29
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-201907082510
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-201907082510
Tiivistelmä
Tutkielma tarkastelee julkisuuden merkitystä toimivan demokratian toteutumisessa. Julkisuuden käsite nousee tässä tutkielmassa Jürgen Habermasin Julkisuuden rakennemuutos -teoksesta vuodelta 1962. Teoksessa julkisuuden käsite ymmärretään hyvin laajana ja yhteiskunnallisesti keskeisenä käsitteenä. Tässä Habermasin julkisuusteoriassa julkisuus ymmärretään ensisijaisesti poliittisen salailun vastakohtana sekä juridisena julkisuusperiaatteena. Medialla on salailun vastavoimana tärkeä rooli samoin kuin oikeuslaitoksella on tärkeä rooli julkisuuden laajamittaisen soveltamisen toteutumisessa. Julkisuuden vaalimisen tarkoituksena on myös mahdollistaa julkisen mielipiteen muodostuminen. Samalla tämä tarkoittaa, että julkisen vallan suhde kansalaisiin tulisi pohjautua käsitykseen kansasta aktiivisena toimijana eli julkisona, joka ei ole vain passiivinen toiminnan kohde.
Teorialähtöistä sisällönanalyysiä käyttäen kohdistan tutkielman empiirisen tarkastelun eduskunnan vierailijalistojen julkisuudesta nousseeseen kohuun. Kohu sai alkunsa syksyllä 2017, kun vierailijalistoja ei suostuttu eduskunnan taholta pyynnöistä huolimatta luovuttamaan. Kohun tapahtumat etenivät laajan mediahuomion saattelemana korkeimpaan hallinto-oikeuteen, eikä keskustelu aiheesta päättynyt vielä korkeimman hallinto-oikeuden päätökseenkään. Kohu herätti median, kansalaisyhteiskunnan, oikeuslaitoksen sekä eduskunnan mukaan keskusteluun julkisuuden merkityksestä. Tutkielmani analyysissä peilaan Habermasin hahmottelemaa julkisuuden ideaalia kohun tapahtumiin ja niistä nousseeseen keskusteluun. Tutkielmani merkittävin yhtenäinen aineisto on Open Knowledge Finlandin keräämä mediaseuranta. Mediaseurannan avulla kohun uutisoinnin sisältöä ja laajuutta on mahdollista arvioida. Uutisointi sisältää myös kattavan kartoituksen kohun etenemisestä sekä lausuntoja eduskunnan virkamiehiltä ja kansanedustajilta. Kansanedustajat perustelivat vierailijalistojen salailua pääasiassa kansalaisten yksityisyyden suojalla, kun taas virkamiehet mielsivät listat eduskunnan sisäisiksi asiakirjoiksi. Korkeimman hallinto-oikeuden näkökulmasta nämä perustelut, eivätkä toisaalta mitkään muutkaan eduskunnan taholta annetut perustelut oikeuttaneet listojen salailua.
Tutkielman pääväitteeksi kiteytyy ajatus siitä, että habermasilaisella julkisuudella on suomalaisen yhteiskunnan kontekstissa mahdollista saada kiitettävä arvosana. Kohun tarkastelu puolestaan osoittaa, että eduskunta toimi kohun puitteissa julkisuutta rajoittavasti ja antoi aihetta kriittisen vastareaktion syntyyn. Media puolestaan osoitti kykyä ja halukkuutta toimia ”vallan vahtikoirana” Habermasin ideaalin mukaisesti, vaikka habermasilaisittain onkin aiheellista kyseenalaistaa kaupallistuneen median kykyä suoriutua roolistaan ideaalin toteutumisessa. Kohun analysoinnin lisäksi tutkielman antina on Habermasin merkittävän julkisuusteorian operationalisoiminen 2010-luvun suomalaisen yhteiskunnan kontekstiin.
Teorialähtöistä sisällönanalyysiä käyttäen kohdistan tutkielman empiirisen tarkastelun eduskunnan vierailijalistojen julkisuudesta nousseeseen kohuun. Kohu sai alkunsa syksyllä 2017, kun vierailijalistoja ei suostuttu eduskunnan taholta pyynnöistä huolimatta luovuttamaan. Kohun tapahtumat etenivät laajan mediahuomion saattelemana korkeimpaan hallinto-oikeuteen, eikä keskustelu aiheesta päättynyt vielä korkeimman hallinto-oikeuden päätökseenkään. Kohu herätti median, kansalaisyhteiskunnan, oikeuslaitoksen sekä eduskunnan mukaan keskusteluun julkisuuden merkityksestä. Tutkielmani analyysissä peilaan Habermasin hahmottelemaa julkisuuden ideaalia kohun tapahtumiin ja niistä nousseeseen keskusteluun. Tutkielmani merkittävin yhtenäinen aineisto on Open Knowledge Finlandin keräämä mediaseuranta. Mediaseurannan avulla kohun uutisoinnin sisältöä ja laajuutta on mahdollista arvioida. Uutisointi sisältää myös kattavan kartoituksen kohun etenemisestä sekä lausuntoja eduskunnan virkamiehiltä ja kansanedustajilta. Kansanedustajat perustelivat vierailijalistojen salailua pääasiassa kansalaisten yksityisyyden suojalla, kun taas virkamiehet mielsivät listat eduskunnan sisäisiksi asiakirjoiksi. Korkeimman hallinto-oikeuden näkökulmasta nämä perustelut, eivätkä toisaalta mitkään muutkaan eduskunnan taholta annetut perustelut oikeuttaneet listojen salailua.
Tutkielman pääväitteeksi kiteytyy ajatus siitä, että habermasilaisella julkisuudella on suomalaisen yhteiskunnan kontekstissa mahdollista saada kiitettävä arvosana. Kohun tarkastelu puolestaan osoittaa, että eduskunta toimi kohun puitteissa julkisuutta rajoittavasti ja antoi aihetta kriittisen vastareaktion syntyyn. Media puolestaan osoitti kykyä ja halukkuutta toimia ”vallan vahtikoirana” Habermasin ideaalin mukaisesti, vaikka habermasilaisittain onkin aiheellista kyseenalaistaa kaupallistuneen median kykyä suoriutua roolistaan ideaalin toteutumisessa. Kohun analysoinnin lisäksi tutkielman antina on Habermasin merkittävän julkisuusteorian operationalisoiminen 2010-luvun suomalaisen yhteiskunnan kontekstiin.