"Onko tuo ankka jonka näen edessäni?" : Terry Pratchettin Wyrd Sisters -teoksen parodisten Shakespeare-viittausten suomentaminen teoksessa Noitasiskokset
Hallfast, Emily (2019)
2019
Monikielisen viestinnän ja käännöstieteen maisteriohjelma
Informaatioteknologian ja viestinnän tiedekunta - Faculty of Information Technology and Communication Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2019-06-07
Julkaisun pysyvä osoite on
http://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-201907082505
http://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-201907082505
Tiivistelmä
Tässä pro gradu -tutkielmassa tutkin parodisten Shakespeare-viittausten suomentamisessa käytettyjä käännösstrategioita. Lisäksi tutkimus pyrkii selvittämään, ovatko Shakespeare-viittaukset edelleen tunnistettavia suomennoksessa sekä onko lähdetekstin humoristisuus säilynyt käännöksessä. Aineistonani on Terry Pratchettin teos Wyrd Sisters (1988) sekä Margit Salmenojan suomennos Noitasiskokset (1993). Wyrd Sisters -teoksen juoni koostuu kolmen Shakespearen tragedian juonten sekoituksesta. Lisäksi teos sisältää parodisia tyyliviittauksia Shakespearen tuotantoon sekä alluusioita lukuisiin Shakespearen teoksiin.
Tutkimuksessa käytetty teoria pohjautuu parodian tutkimuksen osalta ensisijaisesti Rosen (1993) parodian teoriaan. Parodian kääntämistä ei ole tutkittu juuri lainkaan, minkä vuoksi hyödynnän tässä tutkimuksessa Leppihalmeen (1997) luomaa alluusioiden käännösstrategioiden jaottelua ja yhdistän sen Low’n (2011) sanaleikkejä koskevien käännösstrategioiden kanssa. Kahden käännösstrategiakehyksen avulla selvitän, mitä käännösstrategioita Salmenoja on suomennoksessaan käyttänyt sekä painottaako hän ratkaisuissaan intertekstuaalisuutta tai humoristisuutta.
Analysoin lähdeteoksen kirjallisuusanalyyttisesti selvittääkseni miten parodia rakentuu teoksessa. Vertasin intertekstuaalisia viittauksia Shakespearen tuotantoon nähdäkseni missä määrin viittaukset linkittyvät parodioitaviin teksteihin kielellisesti ja temaattisesti. Analysoin suomenkielisiä Shakespeare-suomennoksia soveltuvilta osin ja vertasin, miten Noitasiskokset-suomennos suhteutuu näihin suomennoksiin sekä lähdetekstiin.
Aineiston analyysi osoitti, että Salmenoja käyttää suomennoksessaan ensisijaisesti minimimuutoksen käännösstrategiaa sekä kompensaatiota. Käännösratkaisuissa suomentaja on painottanut intertekstuaalisten viittausten säilyttämistä milloin mahdollista. Intertekstuaaliset viittaukset ja huumori ovat säilyneet suomennoksessa, vaikkakin paikoitellen lähdetekstiä vaikeammin havaittavasti tai heikommin. Nämä erot selittyvät kuitenkin ensisijaisesti sillä, että Shakespeare on englanninkielisessä kulttuurissa tunnetumpi kuin suomenkielisessä.
Tutkimuksessa käytetty teoria pohjautuu parodian tutkimuksen osalta ensisijaisesti Rosen (1993) parodian teoriaan. Parodian kääntämistä ei ole tutkittu juuri lainkaan, minkä vuoksi hyödynnän tässä tutkimuksessa Leppihalmeen (1997) luomaa alluusioiden käännösstrategioiden jaottelua ja yhdistän sen Low’n (2011) sanaleikkejä koskevien käännösstrategioiden kanssa. Kahden käännösstrategiakehyksen avulla selvitän, mitä käännösstrategioita Salmenoja on suomennoksessaan käyttänyt sekä painottaako hän ratkaisuissaan intertekstuaalisuutta tai humoristisuutta.
Analysoin lähdeteoksen kirjallisuusanalyyttisesti selvittääkseni miten parodia rakentuu teoksessa. Vertasin intertekstuaalisia viittauksia Shakespearen tuotantoon nähdäkseni missä määrin viittaukset linkittyvät parodioitaviin teksteihin kielellisesti ja temaattisesti. Analysoin suomenkielisiä Shakespeare-suomennoksia soveltuvilta osin ja vertasin, miten Noitasiskokset-suomennos suhteutuu näihin suomennoksiin sekä lähdetekstiin.
Aineiston analyysi osoitti, että Salmenoja käyttää suomennoksessaan ensisijaisesti minimimuutoksen käännösstrategiaa sekä kompensaatiota. Käännösratkaisuissa suomentaja on painottanut intertekstuaalisten viittausten säilyttämistä milloin mahdollista. Intertekstuaaliset viittaukset ja huumori ovat säilyneet suomennoksessa, vaikkakin paikoitellen lähdetekstiä vaikeammin havaittavasti tai heikommin. Nämä erot selittyvät kuitenkin ensisijaisesti sillä, että Shakespeare on englanninkielisessä kulttuurissa tunnetumpi kuin suomenkielisessä.