Baba Jaga vai syöjätär? : Noiturin hirviönimet ja niiden suomen- ja saksankieliset käännökset
Koliseva, Kari (2019)
2019
Monikielisen viestinnän ja käännöstieteen maisteriohjelma
Informaatioteknologian ja viestinnän tiedekunta - Faculty of Information Technology and Communication Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2019-05-13
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-201907082496
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-201907082496
Tiivistelmä
Tämän tutkielman tutkimuskohde on Andrzej Sapkowskin luoma Noituri-saaga, joka sisältää monenlaisia hirviöitä ja petoja maailman eri mytologioista. On suoria siirtoja mytologioista, toiset yhdistelevät monia kansantaruja yhteen, ja muutamat hirviöt ovat vain löyhästi sidoksissa niistä kertoviin taruihin.
Käännöstieteessä on tutkittu fantasiakirjallisuudessa esiintyvien nimien kääntämistä paljon, mutta enimmäkseen vain lasten ja nuorten kirjallisuudessa. Tässä tutkielmassa tutkin sitä, minkälaisia käännösratkaisuja teoksen suomeksi ja saksaksi kääntäneet kääntäjät ovat käyttäneet hirviönimien kääntämisessä, ja miten heidän käännösratkaisunsa mahdollisesti eroavat toisistaan.
Tarkastelen nimien funktioita ja fantasiakirjallisuuden kääntämistä muun muassa Yvonne Bertillsin (2003) tutkielman ja Jaana Kapari-Jattan (2008) pohdintojen kautta. Jo pelkän nimen avulla kirjailija voi viestiä lukijalle paljon hahmon elämästä, ja fantasiakirjallisuuden kääntämisessä pitää huomioida monia eri näkökulmia lähde- ja kohdekulttuurin normeista kielten väliseen kielioppiin.
Aineistonani toimii verkossa toimiva Noituri-wiki ja Noituri-kirjasarjan ensimmäinen osan suomennos Viimein toivomus (2010) sekä saksannos Der letzte Wunsch (2006). Aineisto on muodostettu keräämällä teoksista hirviö-määritelmän täyttävät nimet ja vertaamalla niitä Noituri-wikista löytyviin alkuperäisiin puolankielisiin nimiin. Tutkimusmenetelmänä hyödynnän yhdistelmää Christiane Nordin (2003), Theo Hermansin (1998) ja Lincoln Fernandesin (2006) esittämistä käännösmenetelmistä.
Analyysissa tutkin muun muassa hirviönimien etymologiaa mytologian viitekehyksessä yksittäisiä esimerkkejä esille nostaen, ja pohdin mahdollisia käännösvaihtoehtoja ja kääntäjien tekemiä käännösratkaisuja. Hypoteesini on, että saksa enemmän puhuttuna kielenä hyödyntää vahvemmin kotouttavaa käännösstrategiaa, kun taas suomi vähemmän puhuttuna kielenä suosii vieraannuttavaa käännösstrategiaa.
Analyysista käy ilmi, että suomennoksessa nimien käännökset on tehty pääosin kotouttavaa käännösstrategiaa hyödyntäen, kun taas saksannos suosii vieraannuttamista, mikä on päinvastainen tulos hypoteesistani. Kumpikin kääntäjä on hyödyntänyt käännöksissään yleisesti tunnettuja käännösmenetelmiä, jotka on todettu toimiviksi, mutta suomentaja on käyttänyt enemmän luovuutta suosivia menetelmiä. Tulosten perusteella voidaan olettaa, että suomennoksen lukija saa käännösten avulla muodostettua vahvemman visuaalisen kuvan hirviöistä kuin saksannoksen lukija.
Käännöstieteessä on tutkittu fantasiakirjallisuudessa esiintyvien nimien kääntämistä paljon, mutta enimmäkseen vain lasten ja nuorten kirjallisuudessa. Tässä tutkielmassa tutkin sitä, minkälaisia käännösratkaisuja teoksen suomeksi ja saksaksi kääntäneet kääntäjät ovat käyttäneet hirviönimien kääntämisessä, ja miten heidän käännösratkaisunsa mahdollisesti eroavat toisistaan.
Tarkastelen nimien funktioita ja fantasiakirjallisuuden kääntämistä muun muassa Yvonne Bertillsin (2003) tutkielman ja Jaana Kapari-Jattan (2008) pohdintojen kautta. Jo pelkän nimen avulla kirjailija voi viestiä lukijalle paljon hahmon elämästä, ja fantasiakirjallisuuden kääntämisessä pitää huomioida monia eri näkökulmia lähde- ja kohdekulttuurin normeista kielten väliseen kielioppiin.
Aineistonani toimii verkossa toimiva Noituri-wiki ja Noituri-kirjasarjan ensimmäinen osan suomennos Viimein toivomus (2010) sekä saksannos Der letzte Wunsch (2006). Aineisto on muodostettu keräämällä teoksista hirviö-määritelmän täyttävät nimet ja vertaamalla niitä Noituri-wikista löytyviin alkuperäisiin puolankielisiin nimiin. Tutkimusmenetelmänä hyödynnän yhdistelmää Christiane Nordin (2003), Theo Hermansin (1998) ja Lincoln Fernandesin (2006) esittämistä käännösmenetelmistä.
Analyysissa tutkin muun muassa hirviönimien etymologiaa mytologian viitekehyksessä yksittäisiä esimerkkejä esille nostaen, ja pohdin mahdollisia käännösvaihtoehtoja ja kääntäjien tekemiä käännösratkaisuja. Hypoteesini on, että saksa enemmän puhuttuna kielenä hyödyntää vahvemmin kotouttavaa käännösstrategiaa, kun taas suomi vähemmän puhuttuna kielenä suosii vieraannuttavaa käännösstrategiaa.
Analyysista käy ilmi, että suomennoksessa nimien käännökset on tehty pääosin kotouttavaa käännösstrategiaa hyödyntäen, kun taas saksannos suosii vieraannuttamista, mikä on päinvastainen tulos hypoteesistani. Kumpikin kääntäjä on hyödyntänyt käännöksissään yleisesti tunnettuja käännösmenetelmiä, jotka on todettu toimiviksi, mutta suomentaja on käyttänyt enemmän luovuutta suosivia menetelmiä. Tulosten perusteella voidaan olettaa, että suomennoksen lukija saa käännösten avulla muodostettua vahvemman visuaalisen kuvan hirviöistä kuin saksannoksen lukija.