Itseohjautuvuuden merkityksiä etsimässä : Oppilaanohjaus 9. luokkalaisten ja heidän opinto-ohjaajiensa kuvauksissa

Abstract

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää yhdeksäsluokkalaisten sekä heidän opinto-ohjaajiensa käsityksiä oppilaanohjauksesta ja sitä, miten itseohjautuvuus nousee esiin kuvauksissa oppilaanohjauksesta. Itseohjautuvuuden merkitys näkyy oppilaanohjausta ohjaavissa asiakirjoissa sekä oppilaanohjauksen arvioinneissa, joten tutkimuksella haluttiin selvittää, miten ilmiö näkyy sitä koskettavien toimijoiden käsityksissä. Tutkimus on luonteeltaan laadullinen, löyhästi fenomenografiseen tutkimusotteeseen nojautuva tutkimus, jonka aineisto kerättiin eläytymismenetelmän avulla. Tutkimukseen osallistui kolmesta eri koulusta ryhmä yhdeksäsluokkalaisia sekä koulun opinto-ohjaajat. Yhdeksäsluokkalaiset (n=45) sekä opinto-ohjaajat (n=6) ohjattiin kirjoittamaan tarina joko tyytyväisyydestä tai tyytymättömyydestä oppilaanohjaukseen. Tarinoiden perusteella haluttiin selvittää, mitkä tekijät selittävät tyytyväisyyttä tai tyytymättömyyttä ja mikä on itseohjautuvuuden rooli oppilaanohjauksen onnistumisessa. Aineiston analyysissä hyödynnettiin sekä aineistolähtöistä että teoriasidonnaista sisällönanalyysiä. Tutkimustulosten mukaan opinto-ohjaajan toiminnalla on suuri merkitys oppilaan kokemuksiin ja käsityksiin oppilaanohjauksen onnistumisesta tai epäonnistumisesta. Opinto-ohjaajan ohjaustyössä nousi esiin eri ohjausorientaatioiden merkitys ohjaamiselle. Tarinoissa opinto-ohjaajan toiminta jakautui ongelmanratkaisu-, opettamis- ja kannattelevaan orientaatioon, joista tärkeimmäksi oppilaiden tarinoissa nousi ongelmanratkaisuorientaatio. Oppilaat kuvasivat oppilaanohjauksen onnistumista ensisijaisesti sen kannalta, saatiinko opinto-ohjaajalta tarpeeksi ja oikeanlaista yksilöllistä neuvontaa. Opinto-ohjaajat taas näkivät oppilaanohjauksen ilmiössä kaikkien orientaatioiden merkityksellisyyden. Opinto-ohjaajien tarinoissa kannatteleva orientaatio näyttäytyi jopa edellytyksenä muiden orientaatioiden toimimiselle, sillä eilähestyttävän opinto-ohjaajan kanssa suhteen luominen tai tämän opetukseen keskittyminen ei tuntunut mielekkäältä. Orientaatioiden sisällä opinto-ohjaajan toimintaa kuvanneet tekijät olivat melko samanlaisia oppilaiden ja opinto-ohjaajien tarinoissa, mikä kuvaa sitä, että opinto-ohjaajat kykenivät ymmärtämään oppilaanohjausta oppilaiden näkökulmasta. Tutkimuksessa oppilaan oma aktiivisuus ja itseohjautuvuus olivat myös osaltaan tuottamassa kokemuksia onnistuneesta tai epäonnistuneesta oppilaanohjauksesta. Itseohjautuvuus esiintyi hyvin vaihtelevana oppilaiden tarinoissa, mistä johtuen tarinoista muodostui itseohjautuvuusryhmiä: menestyvät itseohjautujat, tasapainoilijat, kulkeutujat ja avuntarvitsijat. Keskeiseksi itseohjautuvuusvalmiudeksi tutkimuksessa nousi oppimisympäristön hyödyntäminen eli kyky pyytää apua, sillä opinto-ohjaajien tarinoissa sitä kuvattiin oletuksena ja oppilaiden tarinoissa se oli heikkoja ja vahvoja itseohjautujia erotteleva tekijä. Itseohjautuvuus oli myös yhteydessä ohjauksen orientaatioihin, sillä mitä itseohjautuvampi tarinan oppilas oli, sitä useammin tarinoissa kuvattiin kaikkien orientaatioiden merkitystä, eli ohjauskin nähtiin moniulotteisempana ilmiönä. Tutkimustulosten perusteella opinto-ohjaajan rooli ja tuki nähtiin itseohjautuvuusvalmiuksista riippumatta tärkeänä, ja ohjaajan on tärkeä tunnistaa itseohjautujien erilaiset tasot oikeanlaista tukea antaakseen. Lisäksi tutkimuksessa huomattiin, että oppilaat ja opinto-ohjaajat katsoivat ja arvioivat oppilaanohjausta enemmän tuotosvetoisuuden kuin prosessivetoisuuden näkökulmasta. Vastaajat eivät juurikaan kuvanneet ohjauskeskustelujen toimintatapoja tai tutkivaa ohjausorientaatiota, vaan arvoivat ohjauksen ja erityisesti jatkoopintopohdintojen lopputulosta. Tuotosvetoisuuden näkökulmaa kuvaa myös se, että aineistossa oppilaanohjauksen tärkeimmäksi tehtäväksi nousi jatko-opintoihin valmistautuminen sekä hakeminen. Ohjaukseen ja oppilaanohjaukseen kuuluu kuitenkin myös oppilaan kasvua sekä itsetuntemusta kehittäviä tehtäviä, joita onnistunut urapohdinta ja oppilaanohjauksen tavoitteiden toteutuminen edellyttävät.