”Pitäis niinku opettaa nuoril sellast perusolemist” : tukihenkilön polku kasvattajaksi
Magnusson, Nina (2019)
2019
Kasvatustieteiden tutkinto-ohjelma
Kasvatustieteiden ja kulttuurin tiedekunta - Faculty of Education and Culture
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2019-05-22
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-201907052473
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-201907052473
Tiivistelmä
Tutkimuksessa tarkasteltiin, miten lasten ja nuorten kanssa toimiva vapaaehtoinen tukihenkilö kehittyy kasvattajana kasvattavassa yhteisössä osallisuuden kautta. Tutkimusaiheen valintaan vaikutti tutkijan henkilökohtainen kiinnostus ja kokemus tukihenkilötoiminnasta. Tutkimuksessa käytettiin laadullista tutkimusta ja tutkimuksen lähestymistapana oli fenomenologinen tutkimusote. Tutkimuksen kohdejoukko koostui kuudesta Mannerheimin Lastensuojeluliiton Varsinais-Suomen piiri ry:n vapaaehtoisesta tukihenkilöstä. Teoreettisessa viitekehyksessä tarkasteltiin käsitteitä monimuotoisesta kasvattajana toimimisesta, tukihenkilötoiminnasta sekä tukihenkilöiden osallisuudesta kasvattavassa yhteisössä eri ulottuvuuksin.
Metodologiseen valintaan vaikutti fenomenologinen lähestymistapa, sillä haluttiin tarkastella tukihenkilöiden kasvatuksellista pohdintaa kuten miten tukihenkilö kokee kasvattajana toimimisen ja miten tämä kokemus ilmenee sekä näyttäytyy hänen kokemusmaailmassa. Tarkastelussa kuvattiin tukihenkilön kasvattajan toiminnan moninaisuuden merkitystä, johon sisältyy olennaisesti kasvatustietoisuus ja kasvatustahto tuettavaa kohtaan. Analysoinnissa käytettiin aineistolähtöisyyden lisäksi teorialähtöisyyttä tukemaan ja ohjaamaan tutkittavan kasvatusilmiön ymmärtämistä.
Tutkimusjoukon kokoamisessa käytettiin järjestön koordinaattorin apua, mikä osoittautui helpottamaan tarvittavan aineiston keräämistä. Kyetäkseen antamaan vastauksia haettuihin tutkimuskysymyksiin, haastateltavien rajauksessa käytettiin tukihenkilöiden riittävää kompetenssia kasvattamisesta. Tukihenkilöt olivat toimineet järjestössä kahdesta kymmeneen vuotta sekä heillä oli ollut useita tukisuhteita lasten ja nuorten kanssa. Tutkimusaineiston keräämisessä käytettiin teemahaastattelua, jossa oli taustatietojen lisäksi kolme eri teema-aluetta. Tukihenkilöillä oli ennen haastattelua mahdollisuus tutustua teemoihin ja pohtia vastauksia etukäteen.
Tutkimustulokset osoittivat tukihenkilöiden kehittyvän kasvattamisessa kokemuksen lisääntyessä. Kokemuksien kautta tukihenkilöiden arvot ja motivaatio toimintaa kohtaan muuttuivat jalostaen tukihenkilöitä syvällisempään ja laajempaan elämän ymmärtämiseen. Tukihenkilöiden kasvattajan toiminnan kehittymistä tukee osallisuus kasvattavassa yhteisössä arvokkaat ja monipuoliset vuorovaikutussuhteet eri ikäisten ja erilaisista taustoista tulevien ihmisten kanssa.
Tutkimustuloksia hyödynnetään tukihenkilötoiminnan kehittämisessä, kuten tukisuhteiden aloitus- ja päätöspalavereissa, osallisuudessa sekä tukihenkilöiden lisäkoulutuksissa. Tutkimustuloksia tukihenkilön kasvattajana toimimisen kehittymisestä on mahdollista hyödyntää tukihenkilötoiminnan koulutuksissa, kun uusia tukihenkilöitä rekrytoidaan toimintaan mukaan. Koulutuksessa voidaan hyödyntää tietoa tukihenkilön kasvattajana toimimisen merkityksestä lapselle ja nuorelle tuettavalle sekä mikä merkitys kasvattavalla yhteisöllä on omaan toimintaan kasvattajana kehittymisessä.
Metodologiseen valintaan vaikutti fenomenologinen lähestymistapa, sillä haluttiin tarkastella tukihenkilöiden kasvatuksellista pohdintaa kuten miten tukihenkilö kokee kasvattajana toimimisen ja miten tämä kokemus ilmenee sekä näyttäytyy hänen kokemusmaailmassa. Tarkastelussa kuvattiin tukihenkilön kasvattajan toiminnan moninaisuuden merkitystä, johon sisältyy olennaisesti kasvatustietoisuus ja kasvatustahto tuettavaa kohtaan. Analysoinnissa käytettiin aineistolähtöisyyden lisäksi teorialähtöisyyttä tukemaan ja ohjaamaan tutkittavan kasvatusilmiön ymmärtämistä.
Tutkimusjoukon kokoamisessa käytettiin järjestön koordinaattorin apua, mikä osoittautui helpottamaan tarvittavan aineiston keräämistä. Kyetäkseen antamaan vastauksia haettuihin tutkimuskysymyksiin, haastateltavien rajauksessa käytettiin tukihenkilöiden riittävää kompetenssia kasvattamisesta. Tukihenkilöt olivat toimineet järjestössä kahdesta kymmeneen vuotta sekä heillä oli ollut useita tukisuhteita lasten ja nuorten kanssa. Tutkimusaineiston keräämisessä käytettiin teemahaastattelua, jossa oli taustatietojen lisäksi kolme eri teema-aluetta. Tukihenkilöillä oli ennen haastattelua mahdollisuus tutustua teemoihin ja pohtia vastauksia etukäteen.
Tutkimustulokset osoittivat tukihenkilöiden kehittyvän kasvattamisessa kokemuksen lisääntyessä. Kokemuksien kautta tukihenkilöiden arvot ja motivaatio toimintaa kohtaan muuttuivat jalostaen tukihenkilöitä syvällisempään ja laajempaan elämän ymmärtämiseen. Tukihenkilöiden kasvattajan toiminnan kehittymistä tukee osallisuus kasvattavassa yhteisössä arvokkaat ja monipuoliset vuorovaikutussuhteet eri ikäisten ja erilaisista taustoista tulevien ihmisten kanssa.
Tutkimustuloksia hyödynnetään tukihenkilötoiminnan kehittämisessä, kuten tukisuhteiden aloitus- ja päätöspalavereissa, osallisuudessa sekä tukihenkilöiden lisäkoulutuksissa. Tutkimustuloksia tukihenkilön kasvattajana toimimisen kehittymisestä on mahdollista hyödyntää tukihenkilötoiminnan koulutuksissa, kun uusia tukihenkilöitä rekrytoidaan toimintaan mukaan. Koulutuksessa voidaan hyödyntää tietoa tukihenkilön kasvattajana toimimisen merkityksestä lapselle ja nuorelle tuettavalle sekä mikä merkitys kasvattavalla yhteisöllä on omaan toimintaan kasvattajana kehittymisessä.