”Silloin tällöin mä laitan kuulokkeet korviin, laitan musiikin ja meen käveleen pokémoniin.” : tapaustutkimus teknologiavälitteisestä arjesta hybriditodellisuuspelin kontekstissa.
Haanpää, Olli (2019)
2019
Yhteiskuntatutkimuksen tutkinto-ohjelma
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2019-06-12
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-201907052462
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-201907052462
Tiivistelmä
Tämä tutkielma on tapaustukimus, jossa olen Pokémon GO -hybriditodellisuuspelin pelaamista tarkastelemalla pyrkinyt valottamaan toiminnan, tilan ja sosiaalisuuden rakentumista teknologiavälitteisesti. Pelaaminen toimii erityisenä tapauksena ja esimerkkinä siitä, kuinka moninaisilla tavoilla nykyaikainen digitaalinen teknologia limittyy ihmisten toimintaan ja arkiseen elämään.
Aineistoni koostuu etnografisen havainnoinninin perustetella laaditusta kenttäpäiväkirjasta sekä teemahaastatteluaineistosta, jotka keräsin kesällä 2017 Helsingissä. Valtaosan primäärisestä haastatteluaineistostani keräsin osallistuvan havainnoinnin yhteydessä aidoissa pelitilanteissa pelaajien usein pelatessa samanaikaisesti. Käytössäni oli myös sekundaarinen haastatteluaineisto, jonka keräsimme yhdessä Nuorisotutkimusverkoston kanssa Helsingin kaupungin Ole Hyvä Helsinki! -hankkeen yhteydessä. Yhteensä haastatteluja kertyi 28 kappaletta.
Tutkielmani ontologisena lähtökohtana on uusmaterialistinen näkemys toimijuuden rakentumisesta koosteisesti heterogeenisten aktanttien suhteissa. Pelaaminen toimintana sekä virtuaalisen ja fyysisen tilan yhdistävä pelin todellisuus näyttäytyvät moninaisia erityyppisiä toimijoita, välityksiä ja kytköksiä yhteen kokoavana kollektiivina, jossa toimijuuden itsensä paikantuminen on epäselvää. Näin ollen havainnoinninkin yhteydessä tärkeänä näkökulmana oli ajatus materian toimijuudesta sekä toiminnan kollektiivisesta luonteesta.
Tutkielmani tuloksena olen kuvaillut, mitä virtuaalisfyysinen hybidinen tilallisuus ja toiminta yhdessä laitteiden kanssa pelin kontekstissa käytännössä merkitsee pelaajien arjen kannalta. Pelaamisella on moninaisia suoria ja myös hienovaraisempia vaikutuksia esimerkiksi ihmisten liikkumiseen ja sosiaaliseen interkatioon, minkä lisäksi kaupunkitila itsessään rakentuu pelaamisen kontekstissa monien erilaisten virtuaalisten ja fyysisten vaikutussuhteiden välityksellä.
Aineistoni koostuu etnografisen havainnoinninin perustetella laaditusta kenttäpäiväkirjasta sekä teemahaastatteluaineistosta, jotka keräsin kesällä 2017 Helsingissä. Valtaosan primäärisestä haastatteluaineistostani keräsin osallistuvan havainnoinnin yhteydessä aidoissa pelitilanteissa pelaajien usein pelatessa samanaikaisesti. Käytössäni oli myös sekundaarinen haastatteluaineisto, jonka keräsimme yhdessä Nuorisotutkimusverkoston kanssa Helsingin kaupungin Ole Hyvä Helsinki! -hankkeen yhteydessä. Yhteensä haastatteluja kertyi 28 kappaletta.
Tutkielmani ontologisena lähtökohtana on uusmaterialistinen näkemys toimijuuden rakentumisesta koosteisesti heterogeenisten aktanttien suhteissa. Pelaaminen toimintana sekä virtuaalisen ja fyysisen tilan yhdistävä pelin todellisuus näyttäytyvät moninaisia erityyppisiä toimijoita, välityksiä ja kytköksiä yhteen kokoavana kollektiivina, jossa toimijuuden itsensä paikantuminen on epäselvää. Näin ollen havainnoinninkin yhteydessä tärkeänä näkökulmana oli ajatus materian toimijuudesta sekä toiminnan kollektiivisesta luonteesta.
Tutkielmani tuloksena olen kuvaillut, mitä virtuaalisfyysinen hybidinen tilallisuus ja toiminta yhdessä laitteiden kanssa pelin kontekstissa käytännössä merkitsee pelaajien arjen kannalta. Pelaamisella on moninaisia suoria ja myös hienovaraisempia vaikutuksia esimerkiksi ihmisten liikkumiseen ja sosiaaliseen interkatioon, minkä lisäksi kaupunkitila itsessään rakentuu pelaamisen kontekstissa monien erilaisten virtuaalisten ja fyysisten vaikutussuhteiden välityksellä.