Euroopan finanssivalvontajärjestelmä ja kansallisten valvojien ohjaus

Abstract

Tutkielmassa tarkastellaan vuonna 2011 toimintansa aloittanutta Euroopan finanssivalvontajärjestelmää, joka muodostuu kolmesta Euroopan valvontaviranomaisesta (Euroopan pankkiviranomainen, Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen ja Euroopan arvopaperimarkkinaviranomainen), näiden yhteiskomiteasta, Euroopan järjestelmäriskikomiteasta sekä kansallisista toimivaltaisista viranomaisista. Finanssikriisin jälkimainingeissa perustetun Euroopan finanssivalvontajärjestelmän tavoitteena on varmistaa finanssivalvonnan johdonmukaisuus ja yhtenäisyys Euroopan unionissa (EU). Tutkielmassa Euroopan valvontaviranomaisista huomio kohdistuu erityisesti arvopaperimarkkinoiden valvonnasta vastaavaan Euroopan arvopaperimarkkinaviranomaiseen (ESMA).

Finanssivalvontajärjestelmän luomisesta huolimatta kansalliset valvontaviranomaiset ovat edelleen pääosin vastuussa käytännön finanssimarkkinoiden valvonnasta jäsenvaltioiden tasolla. Suomessa valvonnasta vastaa rahoitus- ja vakuutusvalvontaviranomainen Finanssivalvonta (Fiva). Kansallisten valvontatoimien taustalla nähdään kuitenkin lisääntyvissä määrin Euroopan valvontaviranomaisten kansallisiin valvojiin kohdistamaa ohjausta ja niiden toiminnan koordinointia. Tässä yhteydessä esiin nousee myös unionin laajeneva niin sanottu virastoitumiskehitys, jonka myötä EU:n virastojen merkitys on korostunut.

Tutkielman tutkimuskysymykset liittyvät siihen, miksi ja millä eri keinoin Euroopan arvopaperimarkkinaviranomainen ohjaa Finanssivalvonnan suorittamaa valvontatoimintaa? Tutkielmassa pyritään myös selvittämään sitä, mikä on näiden eri ohjauskeinojen oikeudellinen velvoittavuus Finanssivalvonnan suorittamassa valvontatoiminnassa? Tutkielman metodina toimivan lainopin eli oikeusdogmatiikan keinoin tulkitaan ja systematisoidaan voimassaolevaa oikeutta.

Tutkielman johtopäätöksinä todetaan, että Euroopan arvopaperimarkkinaviranomaisen Finanssivalvontaan kohdistamat ohjauskeinot ovat hyvin moninaiset ja laajat. Ohjauksen taustalla vaikuttavat ESMA:n tavoitteet valvonnan yhdenmukaistamisesta ja lähentämisestä kansallisten valvojien välillä unionissa. ESMA myös varsinkin sääntelyyn liittyvillä ohjauskeinoillaan osallistuu merkittävästi unionin finanssimarkkinoiden yhteisen ns. sääntökirjan luomiseen.

ESMA:n kansallisiin valvojiin kohdistamat ohjauskeinot muodostuvat pääosin sen laatimista teknisten standardien luonnoksista, sen antamista päätöksistä, ohjeista ja suosituksista, lausunnoista, kysymyksistä ja vastauksista sekä valvojien vertaisarvioinneista. Ohjauskeinot jaetaan lopuksi velvoittavuudeltaan niin sanottuihin hard law ja soft law -ohjauskeinoihin. Hard law -ohjauskeinot todetaan yksiselitteisesti velvoittaviksi ohjauksen muodoiksi. Soft law -ohjauskeinojen lähtökohtaisesta ei-velvoittavasta luonteesta huolimatta ESMA:n kansallisille valvojille antamilla ohjeilla ja suosituksilla todetaan käytännössä usein kuitenkin olevan niin sanottua tosiasiallista sitovuutta.