Eleet ja niiden välittämät merkitykset kotimaisessa sarjakuvassa
Ollonqvist, Susanna (2019)
2019
Suomen kielen tutkinto-ohjelma
Informaatioteknologian ja viestinnän tiedekunta - Faculty of Information Technology and Communication Sciences
This publication is copyrighted. Only for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2019-06-12
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-201907042440
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-201907042440
Tiivistelmä
Tässä tutkielmassa tarkastellaan eleitä ja niiden osallisuutta viestin välittämiseen kotimaisessa sarjakuvailmaisussa. Tutkimus pyrkii vastaamaan seuraaviin tutkimuskysymyksiin:
1. Kuinka paljon tarkasteltavissa sarjakuvissa esiintyy eleiksi tunnistettavia muotoja, ja millaisin keinoin hahmot tuottavat eleitä?
2. Mitä tehtäviä näillä eleillä on keskustelussa ja millaisia merkityksiä ne välittävät?
3. Mikä on näiden merkitysten suhde puhekuplan sisältöön?
Tavoitteena on tehdä peruskartoitus ennestään vähälle huomiolle jääneeseen tutkimusaiheeseen. Sarjakuvassa esiintyviä eleitä on tutkittu tätä ennen hyvin vähän. Tutkielman aineistona on käytetty viittä kotimaista sarjakuva-albumia, joissa esiintyvät eleiksi tunnistettavat muodot muodostavat tutkimuksen varsinaisen analyysin kohteen.
Tarkastelu painottuu käsillä ja käsivarsilla tuotettuihin eleisiin, joita esiintyy osana keskustelua puheenvuoron yhteydessä. Käsien lisäksi kasvot ja huulio ovat sarjakuvissa tavallisia elehtimisen välineitä, kun taas muut kehon osat osallistuvat eleeseen vain harvoin.
Aineiston eleistä analysoitiin niiden tyyppi, niiden keskustelussa saama tehtävä ja niiden suhde puhekuplan sanalliseen viestiin. Analyysin teoriapohjana käytetään McNeillin eleteoriaa ja eleiden tyyppien nelijakoa ikonisiin, metaforisiin, deiktisiin ja syke-eleisiin. Lisäksi kutakin aineiston sarjakuva-albumia tarkastellaan omana kokonaisuutenaan ja verrataan muiden sarjakuvien eleilmaisun tapoihin.
Aineiston analyysi osoittaa, että sarjakuvissa esiintyy tyypiltään tunnistettavia eleitä, ja että niille voidaan osoittaa myös sanasta erillisiä merkityksiä ja tehtäviä. Noin neljännes aineiston sarjakuvien esittämistä keskustelutilanteita esittävistä sarjakuvaruuduista sisältää eleitä.
Sarjakuvien eleilmaisu noudattaa sarjakuvan tekijästä riippumatta samankaltaisia kaavoja, jotka kuitenkin eroavat tosielämän eleidenkäytössä havaituista rakenteista. Kaikki tämän tutkielman aineiston sarjakuvat suosivat konkreettista ilmaisua abstraktin yli sekä konventionaalisia muotoja spontaanisti keksittyjen sijaan, kun taas tosielämän aikuisten välisissä keskusteluissa eleiden pääpaino on nimenomaan abstraktissa ja spontaanissa eleilmaisussa.
Selvästi yleisimpiä sarjakuva-aineiston eleitä ovat luonteeltaan deiktiset osoituseleet. Sarjakuvan ele toimii useimmiten sanallista ilmaisua täydentävänä tai tarkentavana elementtinä.
1. Kuinka paljon tarkasteltavissa sarjakuvissa esiintyy eleiksi tunnistettavia muotoja, ja millaisin keinoin hahmot tuottavat eleitä?
2. Mitä tehtäviä näillä eleillä on keskustelussa ja millaisia merkityksiä ne välittävät?
3. Mikä on näiden merkitysten suhde puhekuplan sisältöön?
Tavoitteena on tehdä peruskartoitus ennestään vähälle huomiolle jääneeseen tutkimusaiheeseen. Sarjakuvassa esiintyviä eleitä on tutkittu tätä ennen hyvin vähän. Tutkielman aineistona on käytetty viittä kotimaista sarjakuva-albumia, joissa esiintyvät eleiksi tunnistettavat muodot muodostavat tutkimuksen varsinaisen analyysin kohteen.
Tarkastelu painottuu käsillä ja käsivarsilla tuotettuihin eleisiin, joita esiintyy osana keskustelua puheenvuoron yhteydessä. Käsien lisäksi kasvot ja huulio ovat sarjakuvissa tavallisia elehtimisen välineitä, kun taas muut kehon osat osallistuvat eleeseen vain harvoin.
Aineiston eleistä analysoitiin niiden tyyppi, niiden keskustelussa saama tehtävä ja niiden suhde puhekuplan sanalliseen viestiin. Analyysin teoriapohjana käytetään McNeillin eleteoriaa ja eleiden tyyppien nelijakoa ikonisiin, metaforisiin, deiktisiin ja syke-eleisiin. Lisäksi kutakin aineiston sarjakuva-albumia tarkastellaan omana kokonaisuutenaan ja verrataan muiden sarjakuvien eleilmaisun tapoihin.
Aineiston analyysi osoittaa, että sarjakuvissa esiintyy tyypiltään tunnistettavia eleitä, ja että niille voidaan osoittaa myös sanasta erillisiä merkityksiä ja tehtäviä. Noin neljännes aineiston sarjakuvien esittämistä keskustelutilanteita esittävistä sarjakuvaruuduista sisältää eleitä.
Sarjakuvien eleilmaisu noudattaa sarjakuvan tekijästä riippumatta samankaltaisia kaavoja, jotka kuitenkin eroavat tosielämän eleidenkäytössä havaituista rakenteista. Kaikki tämän tutkielman aineiston sarjakuvat suosivat konkreettista ilmaisua abstraktin yli sekä konventionaalisia muotoja spontaanisti keksittyjen sijaan, kun taas tosielämän aikuisten välisissä keskusteluissa eleiden pääpaino on nimenomaan abstraktissa ja spontaanissa eleilmaisussa.
Selvästi yleisimpiä sarjakuva-aineiston eleitä ovat luonteeltaan deiktiset osoituseleet. Sarjakuvan ele toimii useimmiten sanallista ilmaisua täydentävänä tai tarkentavana elementtinä.