Asiantuntijuutena johtaminen : narratiivinen tutkimus johtajaksi kasvamisen ja kehittymisen prosessista

Abstract

Tämän tutkimuksen tarkoituksena on tarkastella johtajaksi kasvamisen ja kehittymisen prosessia. Tutkimuksessa luodaan kuvaa johtajien urapolusta, uralla tehdyistä valinnoista, kokemuksista ja tunteista. Tutkimuksessa syvennytään johtajaksi kehittymisen työkaluihin sekä johtajan identiteetin rakentumiseen. Johtajien ammatillisen kasvun ja kehittymisen tutkimuksia tai malleja ei ole entuudestaan kovin paljoa ja samalla tutkimuksen aihe on tärkeä, jotta tuoreita johtajia voidaan tukea urallaan ja kehityksessään. Lisäksi yksittäiset johtajat voivat hyötyä tiedosta, koska sen kautta he voivat olla helpommin myös käsitellä ja reflektoida omaa kehitystään sekä toisaalta hahmottaa kehitykselle tärkeitä tekijöitä. Tutkimuksen tieteenfilosofisena taustana on narratiivinen ajattelu. Tutkimuksessa pyritään nostamaan esille tutkittavien omaa ajattelua ja kokemuksia, ja näin ollen myös tutkimuksen haastattelu rakentuu pitkälti tutkittavan vapaalle kerronnalle. Tutkimuksen aineisto koostuu kuuden johtajan narratiivisesta haastattelusta, jotka on toteutettu keväällä 2018 joko kasvotusten tapahtuvan haastattelun tai puhelinhaastattelun kautta. Tutkimukseen valitut johtajat työskentelevät hierarkkisesti tarkasteltuna korkeantason johtotehtävissä hoitaen joko koko organisaation johtamista tai suuremman organisaation yksikön johtotehtäviä. Tutkimalla ylemmässä johdossa työskenteleviä pitkään johtajina toimivia johtajia voidaan hahmottaa johtajan polku ja kehitys kokonaisuudessaan. Tutkimuksessa muodostetut uratarinat seuraavat aihealueen teoreettisia malleja ja aikaisempia tutkimuksia. Tutkittavien urapoluissa on havaittavissa voimakasta yksilöllisyyttä, mutta samalla myöskin yhtäläisyyksiä. Tarkastellessa tutkittavien kerrontaa on havaittavissa kaksi uratarinan muotoa. Ensimmäinen uratarina rakentuu opintojen jälkeisestä pitkästä asiantuntijaurasta ja tämän jälkeisestä johtajanurasta. Ura on kehittynyt rauhallisesti ja selkeästi, ja muistuttaa varmasti yleisesti ’perinteisenä’ pidettyä johtajan urapolkua. Toisessa uratarinassa johtamisen tehtäviin on siirrytty varhain jo uran alussa. Ura on edennyt nopealla vertikaalisuuntaisella kasvulla. Johtajuuden matkaa pohjustavat persoonallisuus sekä lapsuuden ajan erilaiset kokemukset johtajuuteen ja perheeseen liittyen. Uraa lähdetään rakentamaan omaan kiinnostukseen pohjaten ja urakehitys kulkee läpi matkansa omaan intohimoon ja uteliaisuuteen perustuen. Merkittävimpiä kehityksen työkaluja ovat johtamiseen liittyvät teoriat, koulutukset ja kirjallisuus sekä arjen johtamisen kokemukset. Omaa johtamista peilataan teoriaan sekä reflektoidaan aktiivisesti ja arvioidaan kehittymisen tarpeita. Pitkään asiantuntijoina toimineilla uusi johtajan rooli aiheuttaa johtamisuran alussa roolihämmennystä ja omaa johtajan identiteettiä haetaan jonkin aikaa. Sen sijaan jo uransa alussa johto- tai esimiestehtäviin siirtyneillä tutkittavilla samanlaista roolihaastetta ei ole havaittavissa.