"Informoikaa itseänne ja olkaa avomielisempiä" : Sukupuolivähemmistöjen kokemuksia suomalaisesta peruskoulusta

Abstract

Tässä tutkimuksessa olen tarkastellut suomalaista peruskoulua ja sen sukupuolittuneisuutta sukupuolivä- hemmistöihin kuuluvien ihmisten koulukokemusten välityksellä. Sukupuolivähemmistöjen koulukokemuksia on toistaiseksi tutkittu hyvin vähän, Suomessa ei juuri lainkaan, ja sukupuolivähemmistöjä on harvoin tarkas- teltu yksinään, erillään seksuaalivähemmistöistä. Tutkimukseni keskittyy siis tuottamaan ajankohtaista tietoa sukupuolivähemmistöjen kokemuksista suomalaisesta peruskoulusta henkilökohtaisella, eletyn kokemuksen tasolla. Tutkimus sijoittuu feministisen tutkimuksen ja transtutkimuksen kentälle, ja on siten sitoutunut yhteis- kunnallisten valtarakenteiden kriittiseen tarkasteluun, kyseenalaistamiseen ja purkamiseen, sekä tiedon tuot- tamiseen tavalla, joka kunnioittaa tutkimushenkilöiden kokemusta ja subjektiviteettia. Olen lähestynyt suku- puolivähemmistöjen koulukokemuksia feministisen standpoint-teorian välityksellä, eli metodologinen ja epis- temologinen käsitykseni perustuu ajatukseen, että marginalisoidussa asemassa olevan ryhmän kokemuksen välityksellä on mahdollista ymmärtää yhteiskunnasta jotakin sellaista, joka ei muutoin olisi tutkimuksen tavoi- tettavissa. Tutkimuksen aineisto on kerätty elämäkertahaastatteluna ja analysoitu temaattisen sisällönana- lyysin avulla. Suomalainen koulu mielletään yleensä jo valmiiksi sukupuolineutraalina ja tasa-arvoisena. Tutkimuksen perusteella suomalainen peruskoulu näyttäytyy kuitenkin perustavanlaatuisesti sukupuolittuneena instituutio- na, jonka toiminta perustuu cis-heteronormatiiviseen ja binääriseen sukupuolikäsitykseen. Koulussa on tietyt sallitut tavat olla tyttö tai poika, ja näistä rooleista poikkeamisesta rangaistaan ulkopuolelle sulkemisella ja kiusaamisella. Suuri osa koulun sukupuolittuneista normeista ja käytännöistä ovat kuitenkin osa piilo- opetussuunnitelmaa ja koulun informaaleja rakenteita, eikä sukupuolen tai sukupuolittamisen vaikutuksista olla tietoisia tai puhuta koulussa. Haastateltavat eivät ole saaneet peruskoulussa riittävästi informaatiota, jot- ta he olisivat osanneet kyseenalaistaa yhteiskunnan cis-heteronormatiivisuuden ja rakentaa omaa sukupuoli- identiteettiään kouluaikana. He olivat kokeneet itsensä erilaisiksi ja ulkopuolisiksi koulussa, eikä heillä ollut valmiuksia ymmärtää, mikä tämän kokemuksen aiheutti, koska cis-heteronormatiivisuus koulussa oli niin voimakasta ja sukupuolittuneisuus niin normalisoitua ja itsestään selvää. Haastateltavat ajattelivat hyvin yk- simielisesti, että suomalaisen peruskoulun opettajien tulisi olla paljon paremmin tietoisia sukupuolen moni- naisuudesta ja osata kohdata oppilaat yksilöinä, joilla on yksilöllisiä tarpeita. Koulun cis-heteronormatiivisuus voidaan tutkimuksen perusteella ymmärtää diskursiivisen väkivallan muotona, jonka seurauksena haastatel- tavat ovat tulkinneet kohtaamansa syrjinnän omasta erilaisuudestaan johtuvaksi. Peruskoulu, jonka tavoit- teidensa mukaan olisi tarkoitus tukea lasten ja nuorten oman identiteetin rakentamista, on haastatetavien kertoman perusteella paikka, jossa sukupuolivähemmistöön kuuluva oppilas oppii, että hän on vääränlainen ja että hänen kokemuksensa ei ole aito eikä sille ole nimeä. Kouluilla on mahdollisuus parantaa sukupuoli- vähemmistöihin kuuluvien oppilaiden asemaa hyvinkin pienillä toimenpiteillä, mutta se edellyttäisi sitä, että sukupuoli huomioitaisiin koulussa ja ymmärrettäisiin moninaisena.