Hoitosuhteen vuorovaikutuksen jännitteet ja ristiriidat kotihoidossa
Solin, Jaana (2019)
Solin, Jaana
2019
Journalistiikan ja viestinnän tutkinto-ohjelma
Informaatioteknologian ja viestinnän tiedekunta - Faculty of Information Technology and Communication Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2019-06-07
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-201907022398
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-201907022398
Tiivistelmä
Asiakassuhteissa vuorovaikutusosaaminen on merkityksellistä yhteistyön, tavoitteiden saavuttamisen ja asiakastyytyväisyyden näkökulmista. Tämä korostuu erityisesti ns. ihmissuhdeammateissa, kuten hoitajan työssä. Tutkielma pyrkii lisäämään tietoa terveydenhuollon asiakassuhteiden vuorovaikutuksesta ja siihen liittyvistä tekijöistä. Tämän tutkielman tavoitteena on lisätä ymmärrystä ja tietoa hoitajien ja asiakkaiden välisestä suhteesta ja sen vuorovaikutuksesta. Hoitosuhteessa ovat läsnä moninaiset tunteet ja erimielisyydet kuten kaikissa vuorovaikutussuhteissa. Tämä tutkielma tarkastelee myös hoitosuhteessa ilmeneviä tunneilmaisuja ja niiden hallintaa sekä konflikteja ja niistä selviytymistä.
Tutkielman tieteenfilosofisena lähtökohtana on fenomenologia. Tutkielman kontekstina on kotihoito ja hoitosuhdetta tarkastellaan sekä hoitajan että asiakkaan näkökulmasta Tutkielman aineisto on hankittu haastattelemalla Tampereen kaupungin kotihoidon hoitajia ja asiakkaita. Tutkimusote on laadullinen ja tutkimusmetodina käytetään aineistolähtöistä sisällönanalyysia. Tutkielman teoreettisena viitekehyksenä toimii relationaalinen dialektiikka, jolloin osapuolten vuorovaikutusta tarkastellaan jännitteiden kautta. Jännitteet ilmentyvät myös konflikteina. Tunneilmaisuja tarkastellaan niiden ilmenemisen, hallinnan ja sääntelyn näkökulmista.
Tulosten mukaan kotihoidon vuorovaikutussuhteiden jännitteisyyttä lisäävät suhteen asymmetria ja institutionaaliset käytänteet. Vuorovaikutuksen jännitteitä nousi tutkielmassa esiin kolme ja ne kytkeytyvät yhteistyöhön, vuorovaikutuksen avoimuuteen ja suhteen osapuolten läheisyyteen. Yhteistyötä vaikeuttavat osapuolten erilaiset näkemykset suhteen asiantuntijuudesta, vallasta ja autonomiasta. Molemmat näkevät itsensä asiantuntijoina ja toisensa yhteistyökyvyttöminä. Hoitosuhteen vuorovaikutuksen avoimuus vaihtelee ääripäästä toiseen. Asioista puhutaan suoraan, mutta myös valehdellaan. Osapuolten odotukset eroavat toisistaan. Asiakkaat haluavat itsestä kertomisen olevan vastavuoroista, ja hoitajat puolestaan haluavat pitää professionaalista etäisyyttä asiakkaisiin. Hoitosuhteen kestolla on merkitystä vuorovaikutuksen luonteeseen. Pidempään kestäneessä suhteessa keskinäinen luottamus on parempi, jolloin itsestä ja asioista kerrotaan enemmän ja avoimemmin.
Konfliktitilanteissa nousevat esiin negatiiviset tunteet, jotka puskuroidaan. Tunteita koetaan, mutta niitä ei näytetä. Hoitajat esittävät myös tunteita, joita eivät todellisuudessa tunne. Konfliktitilanteiden selviytymisstrategiat erosivat toisistaan. Asiakkaat vetäytyvät ja hoitajat siirtävät huomion tekemiseen, jolloin vuorovaikutus niukkenee. Konfliktit jäävät ratkaisematta ja niitä ei oteta puheeksi itse tilanteessa eikä myöhemmin. Konfliktitilanteiden ratkaiseminen on tärkeää hoitosuhteen yhteistyön jatkuvuuden ja osapuolten hyvinvoinnin kannalta. Tämä vaatii hoitajien vuorovaikutusosaamisen parantamista.
Vuorovaikutuksen jännitteisiin niitä voimistaen vaikuttavat kaksi ulkoista tekijää: resurssit ja konteksti. Resurssien riittämättömyys aikaansaa kiireen, joka aiheuttaa vuorovaikutuksen niukkenemista ja sen myötä asiakkaiden tyytymättömyyttä ja hoitajien työhyvinvoinnin huonontumista. Aika hallitsee vuorovaikutussuhdetta, minkä takia sen riittävyyteen tulisi kiinnittää huomiota. Koti toimintaympäristönä murentaa osapuolten asymmetriaa ja hämärtää osapuolten rooleja. Näkymätön kamppailu vallasta näyttäytyy konflikteina, joissa yhteistyökyvyttömyys, puhumattomuus, salailu ja toisen verbaalinen loukkaaminen ovat läsnä.
Hoitajan ja asiakkaan vuorovaikutus kotihoidossa on jännitteistä ja ristiriitatilanteita syntyy, koska osapuolet näkevät itsensä ja toisensa eri tavoin suhteessa. Hoitosuhteessa myös iloitaan ja nauretaan yhdessä, jaetaan kokemuksia, jutustellaan ja annetaan positiivista palautetta, mikä osaltaan kertoo osapuolten tasa-arvoisuudesta, positiivisista tunteista ja vuorovaikutuksen toimivuudesta.
Tutkielman tieteenfilosofisena lähtökohtana on fenomenologia. Tutkielman kontekstina on kotihoito ja hoitosuhdetta tarkastellaan sekä hoitajan että asiakkaan näkökulmasta Tutkielman aineisto on hankittu haastattelemalla Tampereen kaupungin kotihoidon hoitajia ja asiakkaita. Tutkimusote on laadullinen ja tutkimusmetodina käytetään aineistolähtöistä sisällönanalyysia. Tutkielman teoreettisena viitekehyksenä toimii relationaalinen dialektiikka, jolloin osapuolten vuorovaikutusta tarkastellaan jännitteiden kautta. Jännitteet ilmentyvät myös konflikteina. Tunneilmaisuja tarkastellaan niiden ilmenemisen, hallinnan ja sääntelyn näkökulmista.
Tulosten mukaan kotihoidon vuorovaikutussuhteiden jännitteisyyttä lisäävät suhteen asymmetria ja institutionaaliset käytänteet. Vuorovaikutuksen jännitteitä nousi tutkielmassa esiin kolme ja ne kytkeytyvät yhteistyöhön, vuorovaikutuksen avoimuuteen ja suhteen osapuolten läheisyyteen. Yhteistyötä vaikeuttavat osapuolten erilaiset näkemykset suhteen asiantuntijuudesta, vallasta ja autonomiasta. Molemmat näkevät itsensä asiantuntijoina ja toisensa yhteistyökyvyttöminä. Hoitosuhteen vuorovaikutuksen avoimuus vaihtelee ääripäästä toiseen. Asioista puhutaan suoraan, mutta myös valehdellaan. Osapuolten odotukset eroavat toisistaan. Asiakkaat haluavat itsestä kertomisen olevan vastavuoroista, ja hoitajat puolestaan haluavat pitää professionaalista etäisyyttä asiakkaisiin. Hoitosuhteen kestolla on merkitystä vuorovaikutuksen luonteeseen. Pidempään kestäneessä suhteessa keskinäinen luottamus on parempi, jolloin itsestä ja asioista kerrotaan enemmän ja avoimemmin.
Konfliktitilanteissa nousevat esiin negatiiviset tunteet, jotka puskuroidaan. Tunteita koetaan, mutta niitä ei näytetä. Hoitajat esittävät myös tunteita, joita eivät todellisuudessa tunne. Konfliktitilanteiden selviytymisstrategiat erosivat toisistaan. Asiakkaat vetäytyvät ja hoitajat siirtävät huomion tekemiseen, jolloin vuorovaikutus niukkenee. Konfliktit jäävät ratkaisematta ja niitä ei oteta puheeksi itse tilanteessa eikä myöhemmin. Konfliktitilanteiden ratkaiseminen on tärkeää hoitosuhteen yhteistyön jatkuvuuden ja osapuolten hyvinvoinnin kannalta. Tämä vaatii hoitajien vuorovaikutusosaamisen parantamista.
Vuorovaikutuksen jännitteisiin niitä voimistaen vaikuttavat kaksi ulkoista tekijää: resurssit ja konteksti. Resurssien riittämättömyys aikaansaa kiireen, joka aiheuttaa vuorovaikutuksen niukkenemista ja sen myötä asiakkaiden tyytymättömyyttä ja hoitajien työhyvinvoinnin huonontumista. Aika hallitsee vuorovaikutussuhdetta, minkä takia sen riittävyyteen tulisi kiinnittää huomiota. Koti toimintaympäristönä murentaa osapuolten asymmetriaa ja hämärtää osapuolten rooleja. Näkymätön kamppailu vallasta näyttäytyy konflikteina, joissa yhteistyökyvyttömyys, puhumattomuus, salailu ja toisen verbaalinen loukkaaminen ovat läsnä.
Hoitajan ja asiakkaan vuorovaikutus kotihoidossa on jännitteistä ja ristiriitatilanteita syntyy, koska osapuolet näkevät itsensä ja toisensa eri tavoin suhteessa. Hoitosuhteessa myös iloitaan ja nauretaan yhdessä, jaetaan kokemuksia, jutustellaan ja annetaan positiivista palautetta, mikä osaltaan kertoo osapuolten tasa-arvoisuudesta, positiivisista tunteista ja vuorovaikutuksen toimivuudesta.